Lue keskustelun säännöt.
Hillittömän paha olo, eikä ketään kenen kanssa jutella :(
01.06.2010 |
Mulla on ihan hirveä olo. Mietin itsemurhaa koko ajan, en ole sitä tekemässä, ajatukset vaan pyörii outoa kehää. Mulla ei ole ketään kenelle soittaa. Mitä ihmettä mä teen?
Kommentit (32)
Itsellänikin on ollut sellaisia paniikkikohtauksia että tuntuu kuin kuolema tulisi ja kaikki olisi loppu. Tosi raskasta.
Onko mitään elokuvaa, kirjaa,televisiosarjaa mihin voisit yrittää keskittää ajatuksia ? Joku "tuki"kirja mistä olisi lohtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä joka tunnet ap:n oletko kenties se ystävä joka hylkäsi ap:n?
Onko sulla ap miestä?
On mies, mutta töissä nyt.
Jos joku kerran kokee tuntevansa mut, niin voisiko vähän tarkentaa miten?
t:ap
sinä joka tunnet ap:n oletko kenties se ystävä joka hylkäsi ap:n?
Onko sulla ap miestä?On mies, mutta töissä nyt.
Jos joku kerran kokee tuntevansa mut, niin voisiko vähän tarkentaa miten?
t:ap
Onko sellainen työ mistä voisi lähteä vaikka vähän aikaisemmin hätätilanteen takia?
sulla ap hyvä suhde miehesi kanssa? Siinä olis ainaki yks asia mistä voi olla onnellinen...
miehellä on tällä viikolla sellaiset työkuviot, ettei pääse lähtemään aikaisemmin, enkä saa puhelimitsekaan kiinni. Tietenkin juuri nyt tällä viikolla tällainen aikataulu, Murphy iskee... Normaalisti kyllä saisin hänet kiinni ja ehkä kotiinkin.
Kiitos kun kommentoitte tilityksiini ja kitinääni siskot! Tuntuu etten ole ihan yksin maailmassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko sulla ap hyvä suhde miehesi kanssa? Siinä olis ainaki yks asia mistä voi olla onnellinen...
On hyvä suhde miehen kanssa ja siitä saankin valtavasti voimaa. Mun lapsi on ihana kanssa. Minä olen tässä kuviossa se vaikea tapaus, en haluaisi taas olla vaivaksi, kun juuri olen sieltä pohjalta päässyt ylös.
ap
jumitan edelleen suklaalevyn just vetäisin, hohhoijaa...
milloin mun elämästä tulee tasaista/seesteistä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko sittenkin liian aikaista palata työhön? Voisitko vielä ajatella jatkavasi kuitenkin sairaslomaa kesän yli? Mietin vaan että tuskin saat töitäsi tehtyä kun ajatukset ahdistavat noin. Kun työt eivät suju niin sitten ahdistaa vielä enemmän. Kai sulla ap on vielä joku hoitokontakti jonnekin? Sinuna varaisin ajan tutulle lääkärille ja pian.
tervehtymisen tiellä. Älä siis masennu, ne kuuluvat asiaan!
Mieli totuttautuu taas normaaleihin takapakkeihin ja vastoinkäymisiin. Ensin saattaa tuntua siltä, että "byt mä romahdan taas" ja kaikki paska alkaa alusta uudestaan, mutta niin ei käy. Tunne menee ohi ja ensikerralla olet taas hiukan valmiimpi ottamaan vastaan vastoinkäymisiä.
Tsemppiä, kyllä sä vielä paranet! Tiedän, että et usko sitä nyt, mutta yritä vaan jaksaa ja ajatella positiivisesti.
T: 7 vuotta syvää masennusta, nyt se aika tuntuu kuin unelta tai entiseltä elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, nuo tuollaiset pienet romahdukset ovat normaaleja tervehtymisen tiellä. Älä siis masennu, ne kuuluvat asiaan!
Mieli totuttautuu taas normaaleihin takapakkeihin ja vastoinkäymisiin. Ensin saattaa tuntua siltä, että "byt mä romahdan taas" ja kaikki paska alkaa alusta uudestaan, mutta niin ei käy. Tunne menee ohi ja ensikerralla olet taas hiukan valmiimpi ottamaan vastaan vastoinkäymisiä.Tsemppiä, kyllä sä vielä paranet! Tiedän, että et usko sitä nyt, mutta yritä vaan jaksaa ja ajatella positiivisesti.
T: 7 vuotta syvää masennusta, nyt se aika tuntuu kuin unelta tai entiseltä elämältä.
Kiitos kommenteistanne!
Kyllä mun järki tietää, että pohjalta ylös toipuminen ei ole viivasuora tie, vaan enemmänkin aaltoliikettä, mutta tällaisilla hetkillä vaan se hämärtyy se terve järki ja sitä pelkää pahinta, sitä uutta totaaliromahdusta. Mä vaan niin kaipaisin sellaista tasaista aikaa elämässä, ettei aina tulis näitä kapuloita rattaisiin. Mutta ehkä mun elämän tarina on vaan kirjoitettu näin, että aina on jotain päin persettä...
Kiitos kun kommentoitte mulle, ihanat!
ap
lääkekuurin aloitin alta viikko sitten, vielä pitäis sinnitellä viikon verran, ennenkö alkaa helpottaa (toivottavasti). Tuntuu, että kaikki meidän perheen ongelmat on mun vika ja mä olen syypää omine oikkuineni. Rahaa ei ole (ja v*tuttaa lukea kun toiset brassaa jossain ketjussa yli neljän tonnin palkoillansa) ja firmalla menee ihan päin mäntyä. Velkaa niskassa ja niin pois päin.
Tää on niin tätä, mäkin toivoisin joskus, että olis joku, jolle puhuis vaikka näin on-line.
oletko kenties se ystävä joka hylkäsi ap:n?
Onko sulla ap miestä?