Lapsen sukupuolesta rehellinen vastaus?
Mun on ihan pakko sanoa, että halusin sekä tytön, että pojan. Tai tyttöjä sekä poikia. Tunnustan: halusin molempia sukupuolia.
En osaa sanoa, että onko lapsen sukupuoli kenellekään täysin neutraali asia.
Eihän se, että haluaisi molempia sukupuolia sulje pois sitä, että rakastaa vauvaa täysillä. Ihan sama mitä sukupuolta hän on.
Kommentit (24)
Kun tyttö syntyi olin aika hämmentynyt.
haluaisin tyttöjä TAI poikia, en molempia ;)
molemmat. Jos yhden vain olisin saanut niin olisin toivonut tyttöä myöhempää tulevaisuutta ajatellen, itselleni seuraksi jne. Poikaa toivoin samasta syystä että mies saa miehisiin juttuihin kaverin.
Eihän näissä sukupuolitoiveissa ole mitään realiteettipohjaa.
Kun on opiskellut vähäänkään biologiaa.
kunnes sain myös pojan ja tajusin etteivät pojat olekaan ällöjä. ;)
aina halunnut tyttöä, olen saanut kolme poikaa. Ja onnellinen olen kölleistäni!
Halutahan saa, kunhan ymmärtää realiteetit. Ja totta kai olen halunnut LAPSIA ennen muuta, en voisi koskaan kuvitella tekemällä tekeväni tyttöä, se olisi karmaisevaa olemassaolevien lasteni mitätöintiä.
Joten itsekseni toivon tyttöä, ja ymmärrän senkin, että jos sellaisen saisin, se todennäköisesti olisi täysin erilaista kuin olen kuvitellut.
Sainkin kolme poikaa, eli tyttöhaave jäi toteutumatta. Mutta ensimmäisen pojan jälkeen oli kyllä siltikin rehellisesti sanottuna kiva saada toinen poika "kaveriksi". Eli mieli hieman siinä mielessä muuttui, että jos olisin saanut vain kaksi lasta, niin olisin mielummin valinnut kaksi poikaa kuin pojan ja tytön.
Meillä on kaksi poikaa. Toivoisin toki tyttöä, jos meille vielä tulisi lapsia. Mutta ihan rehellisesti sanottuna olen onnellinen vaikka en saisi enää yhtään lasta. Minulla on ihanat lapset, täydelliset ja rakkaat minulle.
Tytöt eivät tulleet kysymykseenkään, koska suhde omaan äitiini on ollut riitaisa ja huono. Lisäksi appivanhemmat odottivat kiivaasti "nimenjatkajaa". No, tyttö tuli, ja toinen, ja kolmaskin, kaikki yhtä rakkaita, ja minusta on tullut oikein hyvä tyttöjen äiti, joka ei toista oman äitinsä virheitä vaan on keksinyt ihan omat ja joka ei poikia ole sen koommin kaipaillut. Appivanhemmille ikävä kyllä vaan ne pojat ovat jotakin, ja niitä ei ole kuin heidän tyttärellään, joka on "väärän niminen" :D
Toivoin tyttöä. Poika on rakas mutta se tyttö olisi vielä toivelistalla...mietin että kestäisinkö jos tulisikin toinen poika enkä osaa vastata tuohon vieläkään :(.
Sain tytön. Olen varma että jos en olisi saanut niin olisimme yrittäneet toista lasta. Tyttöä. Kenties vielä kolmatta jotta se tyttö olisi saatu. Onneksi saatiin tyttö heti niin ei tarvinnut yrittää uudelleen.
Näin juuri pari yötä sitten unta jossa minulla oli todella ahdistunut olo lasten kanssa. Mietin aamulla miksi ja tajusin että unessa minulla oli kaksi poikaa. Olin todella ahdistunut ajatuksesta että 1) minulla olisi kaksi lasta ja 2) ne olisivat poikia.
Olen myös kokenut kohtukuoleman elämäni aikana. Tapaus oli kaamea ja kenties yksi elämäni pahimmista paikoista. Jouduin kuitenkin sanomaan että olen varma että kokemani tuska olisi kymmenkertainen jos kuollut lapsi olisi ollut tyttö eikä poika. Olen vielä varmempi että olisin tätä poikaa rakastanut aivan täysillä mutta silti näin jälkikäteen ajatellen jos nyt tällaista joutui kokemaan niin uskon että pojan menetys oli minulle henkisesti helpompaa.
Ja ei kun odottamaan "kusipää" viestejä.
Sain kaksi poikaa ja tytön. Olen kiitollinen siitä, vaikka kolmatta poikaa olisin rakastanut samalla tavalla. Nyt tämä on vain täydellistä.
Sain tytön. Olen varma että jos en olisi saanut niin olisimme yrittäneet toista lasta. Tyttöä. Kenties vielä kolmatta jotta se tyttö olisi saatu. Onneksi saatiin tyttö heti niin ei tarvinnut yrittää uudelleen. Näin juuri pari yötä sitten unta jossa minulla oli todella ahdistunut olo lasten kanssa. Mietin aamulla miksi ja tajusin että unessa minulla oli kaksi poikaa. Olin todella ahdistunut ajatuksesta että 1) minulla olisi kaksi lasta ja 2) ne olisivat poikia. Olen myös kokenut kohtukuoleman elämäni aikana. Tapaus oli kaamea ja kenties yksi elämäni pahimmista paikoista. Jouduin kuitenkin sanomaan että olen varma että kokemani tuska olisi kymmenkertainen jos kuollut lapsi olisi ollut tyttö eikä poika. Olen vielä varmempi että olisin tätä poikaa rakastanut aivan täysillä mutta silti näin jälkikäteen ajatellen jos nyt tällaista joutui kokemaan niin uskon että pojan menetys oli minulle henkisesti helpompaa. Ja ei kun odottamaan "kusipää" viestejä.
Mutta kannattaisi ehkä miettiä, että miksi sinulla on tuollainen asenne poikia vastaan? Onko lapsuudessasi tapahtunut jotain mink takia suhtautumisesi on noin outo? Onko ollut jotain insestiä tai muuta mikä on tehnyt sinusta tuollaisen?
Onneksi sait kuitenkin tytön.
Sain kaksi poikaa ja tytön. Olen kiitollinen siitä, vaikka kolmatta poikaa olisin rakastanut samalla tavalla. Nyt tämä on vain täydellistä.
minulla kaksi poikaa ja kolmas poika tulossa. Jos olisin näiden poikien perään saanut yhden tytön, niin kuvio olisi minusta ollut juurikin tuo kuvaamasi TÄYDELLINEN. Monesti mietin iltaisin kuinka yli onnellinen olisin jos olisin saamssa tytön, en varmaan valittaisi mistään enää koskaan :) sillä kaksi poikaa ja yksi tyttö on aivan täydellinen lapsikatras.
etkö haluisi myös hermafrodiittia? sehän on kolmas sukupuoli, eikä kaikilla oo sitä. eiks ois hei mahtavaa jos saisit sellaisen, tai edes jonkun kromosomihäiriön, et vaik olis ulkoisesti tyttö mut sisäisesti poika ja vaikka kivekset siellä munasarjojen tilalla? Hei?
mutta kolme poikaa olen saanut. ja olen onnellinen pojista!
Sain tytön. Olen varma että jos en olisi saanut niin olisimme yrittäneet toista lasta. Tyttöä. Kenties vielä kolmatta jotta se tyttö olisi saatu. Onneksi saatiin tyttö heti niin ei tarvinnut yrittää uudelleen. Näin juuri pari yötä sitten unta jossa minulla oli todella ahdistunut olo lasten kanssa. Mietin aamulla miksi ja tajusin että unessa minulla oli kaksi poikaa. Olin todella ahdistunut ajatuksesta että 1) minulla olisi kaksi lasta ja 2) ne olisivat poikia. Olen myös kokenut kohtukuoleman elämäni aikana. Tapaus oli kaamea ja kenties yksi elämäni pahimmista paikoista. Jouduin kuitenkin sanomaan että olen varma että kokemani tuska olisi kymmenkertainen jos kuollut lapsi olisi ollut tyttö eikä poika. Olen vielä varmempi että olisin tätä poikaa rakastanut aivan täysillä mutta silti näin jälkikäteen ajatellen jos nyt tällaista joutui kokemaan niin uskon että pojan menetys oli minulle henkisesti helpompaa. Ja ei kun odottamaan "kusipää" viestejä.
Mutta kannattaisi ehkä miettiä, että miksi sinulla on tuollainen asenne poikia vastaan? Onko lapsuudessasi tapahtunut jotain mink takia suhtautumisesi on noin outo? Onko ollut jotain insestiä tai muuta mikä on tehnyt sinusta tuollaisen? Onneksi sait kuitenkin tytön.
Haluan tyttöjä ja ajatus pojasta on todella vieras ja olisi ahdistavakin. Minulla ehkä syy on siinä että perheemme naiset ovat aina olleet hyvin läheisiä keskenään. Äitini on ollut erittäin läheisissä väleissä isoäitinsä kanssa, minä oman isoäitini kanssa ja minun lapseni oman isoäitinsä kanssa (oman äitini kanssa). Sen sijaan suvussa olevien poikien lapsilla ei valitettavasti ole ollut syystä tai toisesta kovinkaan läheiset välit isänpuoleisten sukulaistensa kanssa. :(
Kyseessä on siis ainakin minulla varmaan itsekkyys. Haluaisin olla yhtä läheinen mummi omien lasteni lapsille kuin mitä jo monta sukupolvea on ollut meidän suvussa tyttölasten lapsille. Varmaan pohdin alitajunnassa että jos minulla olisi poikia niin heidän lapsilleen se äidin puoleinen mummi ja vaari olisi huomattavasti läheisempi. Kun olen päässyt itse katsomaan kuinka paljon iloa isovanhemmuus antaa niin en halua jäädä siitä paitsi.
Sain tytön. Olen varma että jos en olisi saanut niin olisimme yrittäneet toista lasta. Tyttöä. Kenties vielä kolmatta jotta se tyttö olisi saatu. Onneksi saatiin tyttö heti niin ei tarvinnut yrittää uudelleen. Näin juuri pari yötä sitten unta jossa minulla oli todella ahdistunut olo lasten kanssa. Mietin aamulla miksi ja tajusin että unessa minulla oli kaksi poikaa. Olin todella ahdistunut ajatuksesta että 1) minulla olisi kaksi lasta ja 2) ne olisivat poikia. Olen myös kokenut kohtukuoleman elämäni aikana. Tapaus oli kaamea ja kenties yksi elämäni pahimmista paikoista. Jouduin kuitenkin sanomaan että olen varma että kokemani tuska olisi kymmenkertainen jos kuollut lapsi olisi ollut tyttö eikä poika. Olen vielä varmempi että olisin tätä poikaa rakastanut aivan täysillä mutta silti näin jälkikäteen ajatellen jos nyt tällaista joutui kokemaan niin uskon että pojan menetys oli minulle henkisesti helpompaa. Ja ei kun odottamaan "kusipää" viestejä.
Mutta kannattaisi ehkä miettiä, että miksi sinulla on tuollainen asenne poikia vastaan? Onko lapsuudessasi tapahtunut jotain mink takia suhtautumisesi on noin outo? Onko ollut jotain insestiä tai muuta mikä on tehnyt sinusta tuollaisen? Onneksi sait kuitenkin tytön.
Haluan tyttöjä ja ajatus pojasta on todella vieras ja olisi ahdistavakin. Minulla ehkä syy on siinä että perheemme naiset ovat aina olleet hyvin läheisiä keskenään. Äitini on ollut erittäin läheisissä väleissä isoäitinsä kanssa, minä oman isoäitini kanssa ja minun lapseni oman isoäitinsä kanssa (oman äitini kanssa). Sen sijaan suvussa olevien poikien lapsilla ei valitettavasti ole ollut syystä tai toisesta kovinkaan läheiset välit isänpuoleisten sukulaistensa kanssa. :( Kyseessä on siis ainakin minulla varmaan itsekkyys. Haluaisin olla yhtä läheinen mummi omien lasteni lapsille kuin mitä jo monta sukupolvea on ollut meidän suvussa tyttölasten lapsille. Varmaan pohdin alitajunnassa että jos minulla olisi poikia niin heidän lapsilleen se äidin puoleinen mummi ja vaari olisi huomattavasti läheisempi. Kun olen päässyt itse katsomaan kuinka paljon iloa isovanhemmuus antaa niin en halua jäädä siitä paitsi.
Meidän suvussa on itse asiassa ihan samanlainen tilanne. Ensinnäkin paljon tyttöjä ja suvun naisten kesken hyvin läheiset ja lämpimät välit. Tuntuu että ei tässä paljon joudu edes itse kirjoittamaan koska voisin toistaa lähes sanasta sanaan tuon selityksen. Uskon että tytöillä on aina läheisemmät välit äidin puoleiseen sukuunsa ja äitiinsä kuin pojilla varsinkin sitten kun perustavat perhettä. En halua ilkeäksi anopiksi joka nähtävästi ainakin aaveen perusteella olisin auttamatta tekisin mitä vain vaan haluan joskus ihanaksi mummiksi ja äidiksi joka auttaa omaa tyttö"lastaan" hänen lapsiensa hoidossa. Eipä tässä muuta oikeastaan ole. Ei siis insestiä tai muutakaan takana vaan ainoastaan kokemus siitä minkälaista yhteyttä suvun naisilla on ja kuinka miehet "häviävät" usein sinne vaimon suvun puolelle vaikka äidit tekisivät mitä saadakseen hyvän yhteyden poikiinsa näiden aikuisiällä.
Minä halusin ja sain, sekä haluan edelleen pelkkiä tyttöjä.
Minusta jokainen saa haluta ihan vapaasti. Toisen sukupuolen vihaaminen, ällöäminen tai esim. abortointi oman haluamisen perusteella on sitten eri asia. Mutta en ymmärrä miksi ei saisi toivoa ja haluta jompaa kumpaa tai molempia?