Onko järkeä muuttaa jos muu perhe viihtyy loistavasti,mutta perheen äiti ei viihdy?

tai miettiä et muuttaa vaikka sitten kun lapset ovat lähteneet.

Tiedän että ihan järjetöntä ja itsekästä. Toisaalta itsekin viihdyn, mutta toisaalta taas en mitenkään.. En tiedä mistä täydellisestä asuinpaikasta edes haaveilen, tuntuu että tämä ei ole lähimainkaan sellainen. Mutta löytyykö sitä edes? Ja jos ei lapset viihtyisi niin en olisi siellä itsekään onnellinen..

Pitäisi olla aika hyvä syy että olisi kohtuullista repiä muu perhe irti heitä miellyttävästä ympäristöstä.

sopeudun uuteen omakotitaloon ihan lapsen ja mieheni vuoksi. Itse tahtoisin kerrostaloon keskustaan mutta muu perhe ei. Näin menty jo 3v ja varmaan sitten kun lapset muuttaa pois kotoa saan itse päättää missä haluan asua =)))

et viihdy?Esim.asutteko kerrostalossa ja haluisit omakotitaloon vai miksi?Ei voi ihan huono paikka olla jos muut viihtyy.Riippuu mun mielestä mikä syy on ettet viihdy.

Itsekkin haluaisin nimittäin muuttaa,mutta lasten vuoksi ei "turhaan" viitsi kun ei mitään tosi hyvää syytä.

odottelen lasten täysi-ikäisyyden tietämille, sitten muutamme.

Tiedän että viihtyisin jossain muualla miljoona kertaa paremmin. ja pääsisi myös ikävästä naapurista eroon



ap

täälä yks mamma jolla samat ajatukset!

ja minä todella kärsin siitä. Samoin toinen lapsi. Eikä meillä oo puhettakaan, ettei muka muutettaisi tästä pois heti kun päästään. Totta kai muutetaan. Enhän minä nyt ala kymmeniä vuosia tässä kärvistelemään melussa, joka käy korviin. Kyllä minä haluan nauttia elämästä jo nyt, enkä sitten vasta joskus eläkkeellä.

että mikä siinä paikassa on vialla? Mulla alkaa tulemaan mieleen, että vika ei olekaan asuinpaikassa, vaan siinä, että sinä et ole tyytyväinen elämääsi muuten.

Itselläni on vain aina ollut haaveena tietynlainen asuinpaikka, tämä nykyinen ei ole lähellekään sellainen. Se on se syy. Jos saisin asua paikassa jossa tosiaan viihdyn, kaikki olisi hyvin



ap

Me asutaan itse tehdyssä ja itse suunnitellussa talossa...helposti ei löydä meidän perheelle parempaa taloa...mutta - haaveilen kaupungissamme toiselle asuinalueelle vanhaan taloon...joutuisimme varmasti tinkimään paljon käytännöllisyydestä, mutta tuntuu, että siellä olisi mahdollista kasvattaa lapset mukavammalla tavalla vanhojen arvojen mukaisesti. En tiedä, toteutuuko tämä ikinä, mutta onneksi mies on vähän samoilla linjoilla, joten jos sopiva talo tulee vastaan, niin saatetaan muuttaakin. Lasten ei kuitenkaan tarvitsisi vaihtaa koulua, jos eivät halua...matka ei olisi paljoa pidempi kouluun kuitenkaan.

Itselläni on vain aina ollut haaveena tietynlainen asuinpaikka, tämä nykyinen ei ole lähellekään sellainen. Se on se syy. Jos saisin asua paikassa jossa tosiaan viihdyn, kaikki olisi hyvin ap

Luuletko että haaveiden asuinpaikkaa on ja että se ratkaisisi kaikki ongelmasi? Kuulostat hitusen naivilta...

Elämä on todellisuutta, ei haaveita. Mieti mikä on oikeasti tärkeätä ja millä sijalla perheen hyvinvointi on.

Voitko tehdä mitään että viihtyisit nykyisessä asuinpaikassa paremmin?

Eikö samoja arvoja voi toteuttaa uudessa omakotitalossa? Luulisi että kasvimaata, kierrätystä, pihanhoitoa yms. voi harrastaa ihan samalla lailla kuin vanhassa omakotitalossa.



Vanhassa omakotitalossa tosin voi vanhat arvot tarkoittaa villasukkia jalassa kun seinistä vetää, sekä vanhempien jatkuvaa talon remontointiakin...

erittäin järkevää puhetta



ap

koska tiedät, että sä et saisi täältä ymmärrystä?



Sillä musta alkaa olla aika outoa, että sä odotat meiltä apua ja vastauksia, mutta et itse kuitenkaan kerro siitä teidän asuinpaikasta.



Aivan mahdotonhan meidän on vastata, että onko kohtuullista muuttaa, kun ei tiedetä haluatko sä muuttaa siksi, että naapurin talo on väärän värinen, vai siksi että asutte joen rannalla ja kaksi teidän lapsista on jo hukkunut jokeen, ja sua ahdistaa liikaa se paikka.



Kai tajuat, että syillä ja syillä on eroa. Ja jos ei tiedä syitä, on ihan mahdoton kommentoida.



No, sanotaan nyt sitten summa mutikassa, että älkää muuttako, sillä oot kuitenkin ihan tyytyväinen nykyiseen paikkaankin.

hienostoalueesta tai muusta pinnallisesta, ap:n pitäisi herätä ja repiä itsensä pois noista ajatuksista. Jos taas jotain ihan konkreettisia asioita, jotka estävät viihtymisen, niin asia on toinen.