Lestadiolaisista. Luuletteko että nämä viestit on provoja?

kun yleensä lestadiolaisperheeseen saadaan hyvinkin pian sukulaisten apua,jos ei vanhemmat jaksa.tässä on se ydin,millä lestadiolaiset jaksavat.Jos joku uuvahtaa,se näkyy aika pian seuroissa,kerhoissa jne ja se entisaikojen talkooapu toimii!

ja VIELÄ meidän elämäämme ei ketkään USKONNOLLISET JÒHTAJAT PUUTU. jos joku haluaa lähteä lätkimään tai uskosta luopua, se on hänen asiansa. älkää enää jauhako tätä asiaa, joka uskonnossa sun muussa on äärilaita tapauksia, ei silti tarvi yleistää.

mukaan, jos lähtee lätkimään lestadiolaispiireistä ja luopuu uskosta, no helvettiimpä tietenkin.Sen takia moni ei uskalla luopua uskostaan.

PALJON! Siitä syystä ei tarvitse hakea erikseen vielä sosiaalitoimistosta avustusta.

lestaadiolais naisille, jotka haluavat monesti jo nuorena perustaa perheen ja tehdä lapsia. Tämä yhteiskunta on monella tapaa niin vääristynyt että musta on ihanaa, kun jotkut pitävät kiinni perinteisistä arvoista. Mun mielestä pitäis päinvastoin kannustaa kaikkia lasten tekoon, koska totuus on se, että meillä ei ole kohta veronmaksajia!

Musta on outoa, kun puhutaan lestaadiolaisuudesta omana uskontokuntana. Eiköhän sekin vaan kuulu ev.lut. kirkon alaisuuteen ollen yksi sen herätysliikkeistä...

" Pienestä pitäen kun sellaista näkee niin tottakai lapset kasvavat samaan muottiin tietämättä mistään paremmasta. "



Tietämättä mistä paremmasta? Intialaisesta kultuurista, säkkipillin puhtaasta soinnista? Lestadiolaisperheissä kasvatetaan lapsia suomalaiseen kultuuriin, joskin alakultturiin. Riippuu vanhempien omasta sosiaalisuudesta minkälaisia malleja lapset elämässään näkevät vanhempien mukana. Lestadiolaisten sosiaaliset suhteet eivät rajoitu vain samoin uskoviin, jos sitä tarkoitat.



" Lestadiolaisilla lapsia on enemmän kuin 5 lasta."



Ei ole minulla, ei ollut äidilläni ja molemmat olemme lestadiolaisia.



" Tytöt kasvavat luullen että heidän tulevaisuudellaan ei ole mitään muuta kuin synnyttää kymmenen lasta, olla koko ajan raskaana."



En ole luullut koskaan aikusiälläni. Isäni oli feministi, samoin äitini. Sain rautaisannoksen tietoa naisten oikeuksista jo kotonani. En ole koskaan kuvitellut että minun on synnytettävä lapsia oman tahtoni vastaisesti.



" Kenties tyttö haluaisi tehdä työtäkin mutta sitä mahdollisuutta hänelle ei suoda sillä hän on jatkuvasti raskaana. Mitä jos tytär haluaakin erota uskonnosta? Mitäs te lestat sitten teette?"



No lähdetään itse liikkeestä, jos tyttäriä ollaan ja tämmöinen valinta halutaan tehdä tai annetaan tyttären tehdä niin jos emme satu sairastamaan läheisriippuvutta tai muuta epätervettä riippuvuutta suhteessa lapsiimme.



P.S Huomaan kielenkäytöstäsi että olet pohjoisesta. En tiedä mitään muuta Suomen kolkkaa jossa lestadiolaisiin suhtaudaan niin halveksivasti. Siksi en suostu enää asumaan siellä ja maksamaan veroja sinne. Olen kouluttautunut ja tiedän oikeuteni. Jos olisit esimieheni ja sanoisit ääneen mitä kirjoitit, haastaisin oikeuteen sinut rasistisesta kielenkäytöstä. En ole lesta enkä usko kenekään maamiehenikään olevan neekeri.



" Voin kuvitella että kyseisellä tyttärellä ei sen jälkeen ole mitään asiaa kotiinne..."



Saat kuvitella mitä haluat. Sinulla on siihen oikeus. Mutta kehoittaisin etsimään todellisuutta. Älä elä vääristyneissä kuvitelmissa.

Vierailija:

PALJON! Siitä syystä ei tarvitse hakea erikseen vielä sosiaalitoimistosta avustusta.

Ei se sen kummempaa ole.Emme rikastu,mutta pärjäämme.

olen lukenut kyllä vauvan palstoilta myös niistä väsyneistä lestaäideistä jotka ei jaksa/halua olla raskaus-synnytys-raskausjne kierteessä vaan miettivät ehkäisyä. Esteeksi tulee se ettei niin saa tehdä ja hirveä taistelu todellisen minän ja uskonnon kasvattaman omantunnon kanssa. Voin sanoa sen eräästä uskonnosta pois jääneenä ettei päätös ole helppo, ei ole helppoa toimia vanhempien kasvatuksen vastaisesti ja seurakunnan paine on musertavan kova olemaan mukana uskonnossa. Totta on myös hyljätyksi tuleminen entisten tuttavien taholta. Rankkaa oli olla koulukiusattu vuosia ja sitten aikuisuudessa olla kiusattu toisella tavoin, torjuntaa sukulaisten ja lapsesta saakka tuttujen taholta.



Ei ole liioiteltua sanoa että helvetin vaikeaa on ollut, olen sanonut niin ettei helvettiä ole sen kummemmin kuin taivasta niitä saamme kokea tässä elämässä jo kumpaakin.

Ajattelin kertoa oman tarinan koska olen sukuni ainoa lesta ja ollut uskomassa vain viisi vuotta ja olen todella onnellinen kahdeksan lapsen äiti. olen nähnyt mitä epäuskoisten elämä on ja en voisi olla kiitollisempi tästä suuresta lahjasta jonka Taivaan Isä on minulle ja perheelle antanut. olen saanut ihania ystäviä ja todellakin puhumme aivan kaikesta myös väsymyksestä ja siitä miten jaksamme ison perheen kanssa ja myös miehet puhuvat asioista. meillä on lupa olla uupuneita ja autamme toinen toistamme vuorotellen.ei tarvitse salata väsymystä koska olemme tavallisia inhimillisiä ihmisiä ja välillä tulee heikkoja hetkiä ja lipsumme mutta meillä on lupa uskoa kaikki anteeksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä. kukaan ei ole ns.johtaja vaan esim. puhujat ovat tavallisia uskovaisia ja heiltä kyllä uskaltaa pyytää apua eikä varmasti tuomita tai potkita ulos . kukaan ei sekaannu tuosta vaan toisen elämään mutta jos näkee että uskon ystävä uupuu ja horjuu rakkaudella ohjataan ja tuetaan ettei epäusko voita. oma suku kunnioittaa ja arvostaa meidän elämää ja ainakin meillä mies tekee kotitöitä ja hoitaa välillä yöllä lapsia ja antaa minulle omaa aikaa. ja minun mies on lesta perheestä ja kielsi uskonsa kun tavattiin eikä kukaan tuominnut ja ei kukaan ole painostanut tekemään parannusta koska Jumala näkee kuka on sydämmessään uskomassa ja jos on väkisin uskomassa siitä on kaikille enemmän haittaa kuin hyötyä. ja meillä on isät ja äidit kerhoja ja leirejä joissa keskustellaan myös aroista asiosta ja tuetaan toinen toisiamme.kyllä tämä on rikasta elämääja meillä käy paljon vieraita ja sukulaisia ympäri suomea joten ei ole elämä yksinäistä. ja on myös todella uupuneita ja masentuneita äitejä koska emme ole mitään yli ihmisiä ja kenenkään ei tarvitse henkensä kaupalla synnyttää ja aina voi keskustella omasta tilanteesta muiden kanssa.