Miksi lapsen nukuttaminen on niin kamala asia?
Tuli mieleen kysyä, kun täällä tuntuu, että lapsen nukuttamista pidetään jotenkin erityisen kamalana asiana. Sen sijaan, että nukutetaan omaan sänkyynsä, lapsi pitäisi mieluummin laittaa mahdollisimman pienenä omaan sänkyynsä nukkumaan, ovi kiinni, ja nukahtakoon rauhassa.
Toinen ääripää on sitten ne, jotka vaativat, että lapsi nukkuu perhepedissä äidin ja isän vierellä.
Oma yksivuotiaani nukahtaa noin 2-30 minuutissa (eli hyvin vaihdellen) omaan sänkyynsä, joka on vanhempien makuuhuoneessa. Isä tai äiti laulaa unilaulun ja silittelee lasta ennen nukahtamista.
Miksi juurikin tuota nukuttamista pidetään niin kamalana? Itse ajattelen, että tuo jos mikä on sitä paljon puhuttua laatuaikaa. Mikäs sen mukavampaa kuin rauhoitella lapsi leppoisasti yöunille.
Kommentit (15)
sekä päiväunille ja yöunille, toivoisi kovasti, että olisin saanut sellaisen lapsen, joka vain nukahtaisi itse.
Nykyään helpompaa, mutta ensimmäiset 2 vuotta meni niin, että päivässä meni minulta 5-6h nukuttamiseen. (koliikkia, allergiaa, lapsen isän kuolema ym, eli "oikeita syitä" lapsen kannalta, mutta aikaa meni)
Jos lapsen nukuttamiseen menee n.2,5 t illassa + muutaman kerran yössä vielä lapsen ollessa 2-3 -vuotiaskin, niin voin kokemuksesta kertoa että ei se kivaa ole. Siis vanhemmille, jotka haluaisivat tehdä muutakin kun kyykkiä lapsen sängyn vieressä. Esim. nukkua, tehdä kotitöitä tai viettä aikaa puolisonsa kanssa.
puoli tuntia nyt menee helposti, mutta sitten kun aikaa menee yli tunti niin...
kouluikäistä lastaan ja se on heistä rankkaa. No kai se on, jos sitä on tehnyt 7 vuotta putkeen.
1) Jossain vaiheessa se alkaa käydä voimille. Uhmaikäinen lapsi alkaa helposti "pompottaa" vanhempia ja nukuttamis-show vie hyvässä lykyssä koko illan. Pidemmän päälle kenelläkään ei ole kivaa. Parisuhteelle ei ole aikaa jne.
2) Uniassosiaatio. Lapsen olisi hyvä osata nukahtaa itsekseen jotta ei tulisi unihäiriöitä. Useasti yöllä heräilevät lapset kärsivät juuri tästä. Jos äiti / isä on ollut vieressä kun lapsi nukahtaa, tottakai hän alkaa yöllä sitä kaipaamaan.
Meillä ollaan samoilla linjoilla kuin ap. Lapsi nukkuu tosin omassa huoneessaan (on nukkunut siitä kun oli 2v) mutta tuo huone on yhteydessä vanhempien makuuhuoneeseen ja pidämme väliovea aina auki yöllä. Lapsi nukutetaan tismalleen samoin kuin ap:lla - meillä tosin siinä menee 10-40min. Yleensä 25min. En koe sitä millään tavalla pahana ja rajoittavana.
Toisaalta sitten ystäväni (jolla on jo kaksi vanhempaa lasta) kokee tuon nukuttamisen aivan hirveänä taakkana ja hän onkin opettanut lapsensa jo ihan vauvasta lähtien nukahtamaan yksin. Lasten nukuttaminen haittaisi kuulemaa liikaa vanhempien iltaohjelmia varsinkin kun heillä on usein illalla vieraita (arkena saattaa olla naapurin pariskuntaa vierailemassa). Tälle ystävälleni on ollut kauhistus se että vierailupaikassa jos ilta on venynyt niin toinen vanhemmista (siis heidän emäntänsä tai isäntä) on käynyt nukuttamassa lapsen ja ollut poissa juurikin tuon 20min suurinpiirtein. Minusta tuo on taas ihan ok mutta meillä ei vieraita niin usein käykään tai ole ainakaan illalla enää paikalla kun on lapsen nukkumaanmenoaika.
Meillä lapsella on myös lupa tulla vanhempien sänkyyn yöllä jos siltä tuntuu. Alussa sitä tapahtui lähes joka yö jossain vaiheessa mutta nyt kun lapsi on 3v niin harvassa ovat ne yöt kun lapsi meidän sänkyyn kömpii. Melkein kaipaan sitä. :) Uskon itse että juuri se että lapsella oli lupa tulla meidän sänkyyn helpotti siirtymistä omaan huoneeseen ja isojen poikien sänkyyn joka onnistui tosi helposti ilman mitään protesteja.
eihän siinä mitään. Lapsi ei voi saada liikaa läheisyyttä eikä lapsi mene nukuttamisesta mitenkään pilalle (oppii kyllä aikanaan nukahtamaan itsekseenkin).
vielä kouluikäistä lasta käyvät nukuttamaan. Kyllä se pitää nimenomaan sitten erikseen opettaa, se itsekseen nukahtamisen taito.
Nukuttaminen on ihan mukavaa kun on vain yksi tai kaksi lasta. Jos niitä on useampi, alkaa ajan riittämisessä tulla ongelmia. :)
ihmetellyt tätä. Nytkin äsken se 5 kk lapsen äiti pelkäsi, että jotenkin opettaa lapsensa huonoille tavoille.
Jotenkin ihan maalaisjärjellä ajatellen lapset on erilaisia ja toiset tarvitsevat tukea nukahtamiseen enemmän kuin toiset. Jos sitten joku helposti nukahtaa esim. syliin 2-vuotiaana, niin miksi se on paha asia?
Totta kai mä ymmärrän, että ei ole kenenkään eduksi että lasta nukutetaan 2-3 tuntia. Silloin ei kai ole kyse enää siitä, että yritetään lasta nukuttaa helpoimmalla mahdollisella tavalla, vaan on joku muu ajatus.
ennen kouluikää.
vielä kouluikäistä lasta käyvät nukuttamaan. Kyllä se pitää nimenomaan sitten erikseen opettaa, se itsekseen nukahtamisen taito.
2) Uniassosiaatio. Lapsen olisi hyvä osata nukahtaa itsekseen jotta ei tulisi unihäiriöitä. Useasti yöllä heräilevät lapset kärsivät juuri tästä. Jos äiti / isä on ollut vieressä kun lapsi nukahtaa, tottakai hän alkaa yöllä sitä kaipaamaan.
Meillä siis nukutetaan lapsi niin että istutaan vieressä. Me kuitenkin jo alusta asti kerroimme että äiti/isä istuu tässä kunnes nukahdat ja sitten äiti/isä menee olohuoneeseen/omaan sänkyyn. Kun lapsi sitten yöllä heräsi niin hän nähtävästi muisti sen koska mitään itkua tai ahdistusta siitä missä vanhempi on ei ole esiintynyt.
Kuten jo aikaisemmin kerroin niin lapsemme alussa siirtyi lähes joka yö kyllä vanhempiensa sänkyyn jossain vaiheessa. Mutta se jossain vaiheessa jäi spesifioimatta. Yleensä se oli vasta lähes aamulla (n. 5 maissa) ja tiedämme että lapsi havahtui kyllä useamman kerran sitä ennenkin yön aikana eli hän ei heti ensimmäisestä heräämisestä rynnännyt sänkyymme. Hän siis tuli nukkumaan vaan viimeiset "unentiraukset" kanssamme. :)
nukuttamisrituaaleja kouluikäisille, eihän se lopu ennen kuin lapsi kasvaa niin järkeväksi että tajuaa sanoa itse vanhemmilleen että lopettakaa tuo naurettava meininki jo!
harvemmalla on kotona käytössä nukutus-arsenaali...
harvemmalla on kotona käytössä nukutus-arsenaali...
Meillä nukuttamiseen riittää unilaulun hyräileminen lapsen vierellä 5 minuutin ajan.
Jos lapsen nukuttamiseen menee n.2,5 t illassa + muutaman kerran yössä vielä lapsen ollessa 2-3 -vuotiaskin, niin voin kokemuksesta kertoa että ei se kivaa ole. Siis vanhemmille, jotka haluaisivat tehdä muutakin kun kyykkiä lapsen sängyn vieressä. Esim. nukkua, tehdä kotitöitä tai viettä aikaa puolisonsa kanssa.