Mistä lähtien sukujuhlien vieraiden lahjojen arvon on pitänyt kattaa juhlien kulut?

MUTTA! Ei ole myöskään sopivaa narista, jos vie arvokkaan lahjan tai huomattavan summan rahaa, ettei tarjoilut olleetkaan sitten niin hyviä kuin oli odottanut.

Jos ei ole rahaa, ei juhlita.



Harva kavereille illanistujaisia järjestävä miettii juhlien hintaa suhteessa järkevyyteen, miksi hääparille juhlat ovat "omakustanteiset".

mennä syömään ja juomaan ja antaa lahjaksi 10e



En mene edes ystävien mökille jos en itse vie mennessäni ruokaa tai anna ruokarahaa.

Juhlien järjestäminenkin on lahja vieraille! Jos juhlat maksavat liikaa, kannattaa vähentää vieraiden määrää tai järjestää vähän vaatimattomammat, tai sitten ei ollenkaan.



Ei lahjojen kuulu kattaa juhlien hintaa! Tässä ei ole vaihdantataloudesta kysymys eikä kaupankäynnistä.



Minä en järjestänyt häitä ollenkaan, mentiin maistraatissa naimisiin. Juhliin vien aina komeat lahjat, mutta en odota vastapalveluksia.



Minne on kadonnut antamisen ilo, vai onko se joiltakin kadonnut?

Jos ei ole rahaa, ei juhlita.

Harva kavereille illanistujaisia järjestävä miettii juhlien hintaa suhteessa järkevyyteen, miksi hääparille juhlat ovat "omakustanteiset".

niinpä ei hääparin tarvitse niistä maksaa erikseen.

Me järjestimme häät, sillä halusimme pitää häät ja kutsua vieraita. Eipä tullut mieleenkään, että olisi pitänyt laskea jäätiinkö tappiolle vai saatiinko kulut korvattua.



Itse ajattelen kyllä, että juhlien pitäminen maksaa ja jokainen pitäköön sellaiset juhlat mihin on varaa. Ei voi laskea sen mukaan, että kulut saadaan katettua lahjarahoilla.

että jos on niin pa, ettei ole varaa järjestää juhlia, miksi sitten niitä järjestää. Ei juhlien tarkoitus ole tuottaa voittoa, vaan iloa itselle ja ystäville.

Eli me kutsutaan teidät kahville/juhliin/ mökille ja te sitten kutsutte meidät joku toinen kerta. Mihin se perinne ja jatkuvuus on hävinnyt?



Hotellissa yöpymisestä maksetaan, ei ystävillä yöpymisestä!

Onneksi suvussani ja ystävissäni on samoin ajattelevia ihmisiä, ainakin vielä.



Lasten kaverisynttärit kauhistuttaa, vaikka siis ne ovat vielä tulevaisuudessa. Toivonkin, että täällä meidän tuppukylällä ei harrastettaisi noita suuren maailman tyylisiä synttäreitä, joissa siis synttärisankari antaa vastalahjan ja sitten vieraiden lahjojen kuuluisi kattaa sekä tarjoilut että tuo lahja.

70-80 luvulla vielä ihmiset menivät naimisiin vähän vaatimattomammin. Pari käveli alttarilla kahdestaan ja lahjalistoja ei ollut. Juhlatkin oli pienempiä ja ei ollut mitään vastausta pyydetään kutsuja. Moni piti juhlat vanhempiensa luona ja siellä oli vain kakkukahvit tarjoiluksi.

-90 luvulla kun lama tuli Suomeen alkoi tämä muuttua mielestäni. Liekö tosiaan laman syytä, että ihmiset halusi juhlaa elämäänsä ja materiasta tuli tärkeämpää. Amerikkalainen unelma prinsessapäivästä myös syötettiin naisille ja se upposi tosi hyvin. Rahaa ei silti ollut järjestää juhlia, joten otettiin käyttöön lahjalistat ja tilinumerot. Samoin isän saattamiset yms. hömpät. Erotilastot alkoi samalla kukoistaa.

Muistaakseni -90 luvun lopussa luin jostain lehdestä ensimäistä kertaa, että lahjan arvon pitää kattaa vieraan ruokailukulut.

Yleistä tämä tapa on köyhempien kesken. On mielestäni ihan ymmärrettävää, että köyhäkin haluaa hyvät juhlat, vaikka heillä ei ole varaa järjestää niitä. Unelmia arjen keskelle. Ehkä se auttaa heitä elämässä eteen päin, ettei tule niin masennusta.

Varakkaampien en ole koskaan nähnyt keräävän rahaa lahjoina maksaakseen häänsä. Heillä on varaa siihen muutenkin. Ja nykyään näyttää jo siltä, että varakkaammat menevätkin vaatimattomammin ja tyylikkäämmin naimisiin.

Eli kyllä tämä tapa on ollut yleinen jo 20 vuotta.

Tuossa häälahjaketjussa joku oli loukkaantunut sukulaisten keräämästä ristiäislahjapotista, 50€ oli suorastaan vi**uilua. Tai että lasten kaverisynttäreiden 10€ arvoisen lahjan katsotaan vastaavan synttärien "hintaa".

Huoh, taidan olla tosi vanhanaikainen kun en esim. ristiäislahjaksi odottaisi rahaa.... Rippi-, valmistujais- ja häälahjana rahan ymmärrän kun kyseessä on jollain tapaa "uuden alku"; elämäntilanne jossa rahalle on tarvetta. Mutta en ikinä odottaisi että juhlienjärjestäjän ajatus on saada kulunsa korvattua!

että lahja ja tarjoomukset olis jotenkin riippuvaisia toisistaan



että joku oikeasti laskee jääkö juhlista plussalle vai miinukselle,



kaikkea tää av opettaa!

Kyllä tämä tapa on ollut jo käytössä kauan. On kuulunut ihan perussääntöihin, että vieras ostaa sen arvoisen lahjan, mitä menee syömiseen vähintään. Jos perheestä on lapsia, lasketaan lasten syömiset matkaan. Siksi nämä tilinumerot on näppäriä. Hääpari saa rahana tilille osan juhliin tuhlaamistaan rahoista.

Itse luin muistaakseni tästä eka kertaa naimisiin infosta 7 vuotta sitten kun suunnittelimme häitämme.

että lahja ja tarjoomukset olis jotenkin riippuvaisia toisistaan

että joku oikeasti laskee jääkö juhlista plussalle vai miinukselle,

kaikkea tää av opettaa!

On rikkaasta perheestä samoin kun sulhanenkin. Lahjalistalla on niin kallista tavaraa, että ei mulla taida olla varaa.. Häät on varmasti todella isot ja mahtavat. Pelottaa jo hieman, jos todella sen lahjan pitää arvo korvaa sen mitä me miehen kanssa siellä syödään tms. Pitäisköhän jättää häät väliin?

ajattelevat että vieraiden pitäisi jotenkin lahjojen muodossa kustantajaa järjestämiensa juhlien kulut! Se on todella huonoa käytöstä ja järjen köyhyyttä.

Vain kaupunkilaisvihkiparit laittavat rahalahjan vaatimukseksi osallistumiseen hääjuhlaansa, maalla ei moiseen moukkamaisuuteen törmää.

Ei ns. hyviä tapoja. Hyvien tapojen mukaan lahja on täysin vapaaehtoinen eikä sen ole pakko olla missään suhteessa juhlista koituneisiin kuluihin.

jos hääparin vanhemamt maksaa häät? silloinko ei lahjoja viedä ollenkaan vai laitetaaanko hääkutsuun vanhempien tilinumero??

Jos kaksi aikuista ja vaikka neljäkin lasta kutsutaan häihin, ja häissä ruokabudjetti on ollut vaikka 40e (täyttyy helposti), tulee perheen lahjan hinnaksi 240e mikä minusta on aika paljon kyllä perheen budjetista.



Mutta mutta kyselisin vielä sen perään, että jos tekee itse lahjan. Tätini esimerkiksi kutoi meille maton. Ei sen tekemiseen varmasti rahallisesti kamalan paljoa mennyt, aikana tietysti enemmän. Äitini kutoi veljelleni ja vaimolleen hienot villasukat. Meille eno veisti pyyheliinatelineen johon täti ompeli suojakankaan. Näiden lahjojen arvo on paljon suurempi henkisesti kuin rahallisesti.

esim. meidän 6-henkinen perhe matkustaa sukulaisten ja ystävien häihin Suomeen ulkomailta. Pelkästäân lennot maksavat aina yli 2000 euroa. Sen lisâksi joudumme aina asumaan hotellissa vâhintâân kaksi yôtâ (kaksi huonetta, halvimmillaankin 150 euroa). Usein joudumme myös vuokraamaan auton, mikâli hâât eivät ole Helsingissâ, siihenkin menee monta sataa euroa.



Meille siis koituu jokaisesta hââjuhlasta lisâmenoja lähemmâs 3000 euroa. Pitâisikö hââparin maksaa meille erotus, sillâ emmehän me noin kalliisti syô missâân tapauksessa? Teidân logiikallannehan se menisi niin.



Ja siis oikeasti viemme aina lahjankin, tosin usein se on varmasti alle kuuden aterian hinnan, usein ostan jotain noin 100 eurolla. Mutta sis on muistettava, ettâ tâmâ hââlahjan hinta on meille vieraina aina vain jââvuoren huippu hâistâ aiheutuvista menoista.



Itse en ole koskaan ajatellut tâllaisia juhlia rahassa, vaan iloinnut siitâ, ettâ saan nauttia toisten onnesta heidân kanssaan. Ja uskonut, ettâ hekin ovat onnellisia, kun olemme heidân kanssaan juhlia viettâmâssâ.