Ihmettelen kotiäiti/työssäkäyvä äiti keskustelua

sosiaaliluokka ja kouluttamattomuus periytyy. Miksi tässä keskustelussa ei tuoda tätä esille. Minä ainakin haluan että lapseni kouluttautuu ja käy töissä ja on osaltaan rakentamassa parempaa yhteiskuntaa eikä kulje ns. vapaamatkustajana. Enkä toivo lapselleni mitään luksuselämää (ainakaan vanhan ukkomiehen kanssa) vaan ihan tavallista elämää, missä hän saa tehdä mielekästä työtä ja elää mukavan perheen kanssa. Yritän itse antaa hänelle tämän mallin niin että käyn töissä, mutta koska en harrasta kodin ulkopuolella mitään meillä on paljon yhteistä aikaa. Ja mieheni kanssa yritän järjestellä työt niin että hoitopäivät ovat mahdollisimman lyhyet; näin isäkin saa mahdollisuuden olla lapsensa kanssa kahden.



..kumma juttu kun kotiäidit eivät tähän keskustelun avaukseen ole osallistuneet...

kotiäiteihin/työ- tai uraäiteihin, sillä kyllähän lähes kaikki naiset ovat tätä kumpaakin, kumpiakin vaiheita löytyy yleensä naisen elämänkaarelta.

Harva nainen sitä on pelkästään kotona hoitamassa lapsia koko aikuisikänsä.

lapsen näkökulmaa. Hyvä äiti tai huono äiti, ihan sama, mutta harva vuoden ikäinen, saati nuorempi oikeasti nauttii siitä hoidossa käymisestä, kunhan jotenkuten pärjäävät. Tiedän sen itse, kun vein oman esikoiseni hoitoon 9kk iässä. Se oli ihan paska ratkaisu lapsen kannalta, vaikka kokonaisuus sen vaatikin.



Tätä vaan ei missään nimessä koskaan saisi sanoa ääneen, koska ÄITIEN herkkä psyyke voi kärsiä. Lapsista viis. Se on suunnilleen niin että jos hengissä on pysynyt, niin silloin on kaikki mennyt tosi "hyvin".



Ja itsekin olen työssäkäyvä äiti, vaikka kuopus on 9kk. Me saadaan sumplittua työaikojamme siten, että tämä onnistuu. Ymmärrän kyllä, että kaikille se ei onnistu, ja ymmärrän varsin hyvin, että töihin on mentävä, jottei talo mene alta. Mutta sitä en ymmärrä, että ei voida myöntää, että se ei kuitenkaan ole lapsen kannalta se ideaaliratkaisu.



Toisaalta ihan sama asia on se, että joku on kotiäiti henkeen ja vereen. Itse muistan miten tylsistynyt olin kotona n. 4-5 ylöspäin, kävin kerhoissa, mutta se ei riittänyt. Asioissa on monta puolta, ja todella usein näitä asioita katsotaan vain aikuisten vinkkelistä.

kotona ennen kolmatta ikävuotta, jos vain kotona on edes auttavasti järjellinen ja mieleltään terve vanhempi. Siten lapsen etu olisi yleensä olla kotihoidossa.



Läheskään aina perheissä ei voida tehdä päätöksiä lapselle parhaan mahdollisen vaihtoehdon mukaisesti. Empaattinen, lämmin perhepäivähoitaja on varmaan melkein yhtä hyvä vaihtoehto, etenkin jos hoitopäivän pituus ei muodostu kovin pitkäksi. Esim. Jarkko Tontin siteeraamissa ruotsalaistutkimuksissahan päivähoito oli juuri tämäntyyppistä: pieni lapsiryhmä ja osa-aikainen hoito, kyse ei ollut nykyisen päiväkotityyppisestä hoidosta.

Tuo lapsen etu nyt on kuitenkin niin leveä käsite että ei sitä voi edes kampaajaMESTARI määritellä. Lapset ovat erilaisia. Esikoiseni on räiskyvä luonne joka viihtyy ihmisten parissa, hän kävi päiväkodin. Ratkaisu oli aivan oikea. Kuopus on kärsivällinen, rauhallinen ja tarkkailija. Kun hänen hoitoonmeno aikansa koittaa olemme miettineen perhepäivähoitoa. Toivottavasti ei mennä tässä metsään..



Ja vaikka hoitoonmeno onkin edessä kesän jälkeen (silloin ikää 1v) en tee sitä kepein sydämmin. Kyllä pieni on varmaan mielessä usein. Mutta on sinne töihin vaan mentävä kun ei ole rikasta miestä eikä pääomatuloja : )

Ihmettelen tuossa Nina Mikkosen julistuksessa sitä, että mistä hän tietää millaista on päiväkodeissa, kun omat lapsensa eivät ole sellaisessa olleet? Ei pitäisi puhua asioista, joista ei ole omaa kokemusta. Ei se oikein riitä, että lukee jonkun muun tekemiä tutkimustuloksia - ja niitäkin tietenkin omalla tavallaan :-)

että miksi luullaan olevan vain kotiäitejä ja uraäitejä, eikä mitään muuta. Minä olen aina ollut töissä, äitiyslomilla vain 6kk per lapsi (3 lasta), mutta lapset on hoidettu kotona. I

sä on pitänyt vanhempain- ja hoitovapaata ja muilla työaikajärjestelyillä ollaan selvitty. Teen itse vuorotyötä ja joskus Mummo auttaa. Että ei ne aina niin mene, että lapset kotona äidin kanssa 18 vuotiaaksi tai 9kk ikäisenä hoitoon. On meitä moneen junaan!

ääressä ja kuunnella sitä naista. Viimeinen niitti oli se äitiyden ylistys imetykseen vedoten. Kuinkahan paljon tällä hetkellä on suomessa perheitä joissa isä on lomautettu/jäänyt työttömäksi? Kyllä meillä tässä tilanteessa valinta olisi selvä; äiti töihin vaikka kotona on vauva (kohta puolivuotias) ja isä jää kotiin jos heti ei löydy uutta työtä. Jollain kun täytyy elääkkin.

ja olemme maksaneet yleensä ennen kotihoitoakin.



Minusta kotiäitiys on ennen kaikkea oma valinta. Jokainen siihen pystyy, jos haluaa.

ovat niin mustavalkoisia, että töissäkäyvä äiti = uraäiti = huono äiti ja piste. Tämä nyt vaan ei ole totta !



Yhtä hyvin joku voisi marssia mediaan (esim.Lenita) ja sanoa, että Nina Mikkonen on superluuseri ja huono naisen malli 2000-luvulla, joka elää miehensä siivellä helppoa elämää eikä kykene edes itseään elättämään. Ja tällaisiksi kodin hengettäriksikö meidän täytyisi omat tyttäremme kasvaattaa nykypäivänä ! Varmaan ärsyttäisi monia eikä tämäkään olisi ihan totta !

Mun mielestä taas on käsittämätöntä, että juuri naiset ovat ajamassa kotiäitiyttä takaisin. Vastaahan siitä on päästy irti. Turhaahan se on kotona olevaa äitiä yliopistossa kouluttaa, ne voidaan jättää siis vain miehille. Hetkenpäästä taas todetaan, että kun naiset eivät käy kouluja, eivätkä ole työelämässä, niin ovat tyhmempiäkin kuin miehet.... Itse kunnioitan jokaisen valintaa, olla kotiäiti tai käydä töissä. Alle 1 v ikäisiä en itse laittaisi hoitoon ja siksi mielestäni vanhampainvapaajaksoa tulisi jatkaa niin pitkäksi, että lapsi täyttää yhden vuoden. Miettisin myös keinoja, joilla isiä "pakotettaisiin" jäämään kotiin. En takoita ihan kaavamaisia "äidille 6 kk ja isälle 6 kk"- ratkaisuja, mutta kuitenkin niin, että pitäisi olla todella hyvät perustelut, jos äiti pitäisi koko vapaan yksin.



Mielenkiinnolla odotan, meneekö Mikkonen töihin, kun mies jää eläkkeelle (eikös se ole jo sen ikäinen). Jos ei mene, taitaa olla kotona vain laiskuuttaan, johon lapset tällä hetkellä antaa oikeutuksen. Mitä se T.A. muuten nykyään tekee?

ja olemme maksaneet yleensä ennen kotihoitoakin.

Minusta kotiäitiys on ennen kaikkea oma valinta. Jokainen siihen pystyy, jos haluaa.

..KOTIÄIDIN MAKSAMA VERO-OSUUS ON KYLLÄ AIKA MITÄTÖN VERRATTUNA IHAN PERUSDUUNARIN MAKSAMIIN VEROIHIN. DUUNARIN PALKKA EI MYÖSKÄÄN KOOSTU TOISTEN IHMISTEN MAKSAMISTA VEROISTA.

OMA VALINTA, KYLLÄ. MINUN VALINTANI ON OLLUT ETTÄ HALUAN LAPSISTANI SOSIAALISIA, AVARAKATSEISIA OMILLA AIVOILLAAN AJATTELEVIA IHMISIÄ. LUULEN TÄMÄN ONNISTUVAN PAREMMIN KUN EIVÄT VIETÄ KOKO ALKUELÄMÄÄ YHDEN AJATUSMALLIN JA IHMISEN PARISSA. HOIDOSSA HE NÄKEVÄT ERILAISIA TOIMINTATAPOJA JA ERILAISIA IHMISIÄ JA OPPIVAT TOIMIMAAN NÄIDEN ASIOIDEN KANSSA. EN USKO ETTÄ MINUN TYTTÖNI ON JOSKUT TV:SSÄ FANAATTISENA HUUTAMASSA YHDEN ASIAN PUOLESTÄ ILMAN TOTUUSPERÄÄ.

mitä kaikki "vapaa"-termit tarkoittaa ja että koululaisten vanhemmillakin on oikeus olla osittaisella hoitovapaalla.

Että jo on asenne etukäteen, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin lapsi hoitoon tai ÄITI kotiin. Itse olen palannut töihin kun lapset ovat olleet 6kk, eli kun olen lopettanut tiheän imettämisen. Mies on pitänyt vanhempainvapaan loppuun. Moni (ihan nuoret äiditkin) ihmetteli, miten se on mahdollista, eikö se ole äitiysloma se 9kk.

Voisi siis vähän enemmän vaikka täälläkin ihmiset kertoilla hoitosysteemeitään, siitä voisi saada mietittävää itsellekin.

En vaikka olen saanut teknisen puolen yo-koulutuksen ja teen ihan koulutuksen mukaisia, hyvinpalkattuja hommia. Melkein kaikki ystäväni ovat käyneet yliopiston ja ovat koulutustavastaavissa hommissa myös vähintäään kohtalaisilla palkoilla. Silti meistä kukaan ei ole uraäiti. Me olemme tavallisia töissäkäyviä äitejä, jotka menee aamukasilta töihin ja pääseen siinä neljän maissa. Työmatkoilla meistä kukaan ei käy usein, kun ollaan omasta halusta sellaisessa hommassa, jossa ei tarvi kauheasti matkustaa. Illat ja viikonloput ollaan perheen kanssa. Meistä kukaan ei tee kuin satunnaisesti iltatöitä ja näin tapahtuessa ottaa sen kyllä varmasti liukumina takaisin.

Mä olin kotona siihen asti kun kuopus oli melkein 3v ja loppuaika oli aika mahdotonta...ei kotona olo, seurankunnan kerhot, puistossa käyminen ym. riittänyt 5v esikoiselle, hän selkeästi kaipasi enemmän ikäistään seuraa kuin mitä pystyin hänelle järjestämään. Ja todella yritin, joka päivä käytiin puistossa, kerhossa tai joku tuttavaäiti tuli lapsineen meille kylään tms. Miltei joka päivälle siis oli oma ohjelmansa, harvoin oli täysiä kotipäiviä kolmestaan. Silti lapsi turhautui, valitti kun ei ole kavereita, ei jaksa leikkiä siskon kanssa aina jne. Tämä oli suurin syy, etten ollut kotona siihen maagiseen 3v asti. Mikkosen mielestä kun pitäisi olla vielä teini-iässäkin kotona odottamassa lasta koulusta...No tarvitseehan lapsi silloinkin vanhempiaan, mutta...



ja en ole mikään uraäiti todellakaan. Koulutus on hankittu ja tavallinen toimistotyö.



Sukulaisemme välttelee töitä parhaansa mukaan, aina valittaa että kun taas piti ottaa joku pätkä vastaan eikä siinä ole mitään kannatusta, sossusta ja työkkäristä saa saman summan kuin töistä. Nyt kuulemma odottaa neljättä lasta, kuopus onkin sopivasti jo 5, ei voi vältellä enää työkkärin tarjoamia töitä niin pitää tehdä lisää lapsia...



Tämä ei nyt todellakaan ole mielipiteeni kaikista kotiäideistä, mutta tosiaan voi miettiä, että asioilla on aina kaksi puolta. Kaikki lapset eivät kerta kaikkiaan viivy kotona kouluikään asti, ja kaikki kotiäidit eivät ole kotona ihan vain lapsen etua ajatellen, vaan töitä vältelläkseen...



Ja tosiaan, nykyään kun on mahdollista isillekin jäädä kotiin, niin tää kotiäiti/uraäiti touhu on kumman asenteellista....

ei lähellekään =) vaikka kyllähän se kotihoidon tuki minulle kuuluu, työssäkäyvien äitien lapset kun hoidetaan verorahoilla päiväkodissa.. meillä kotiäityiden mahdollistaa tietyistä asioista luopuminen (auto vaihdettiin edullisempaan) sekä tarkka budjetointi, kierrätys monessakin asiassa.



en halua ketään syyllistää siitä, että on vienyt lapsensa pienenä hoitoon. kukin tyylillään. en koe olevani parempi äiti, kuin esimerkiksi ystäväni, jolla saman ikäinen lapsi kuin minulla kohta 3v, ja hänen lapsensa on ollut jo kaksi vuotta päiväkodissa. minä hoidan lastani kotona (ei tarkoita sitä että olisimme neljän seinän sisällä eristyksissä ulkomaailmasta =) koska koen sen olevan lapselleni parhaaksi. nyt kun kakkonen pian tuloillaan, niin kotiinhan tämä mamma vielä jääkin =)

äidit arvostelee toistensa valintoja tyyliin "sinä olet huono äiti koska valitsit eri tavalla kuin minä" =o



Minä sain usein kuulla ties minkälaisia haukkuja kun olin 5 vuotta lasten kanssa kotona. Nyt kun olen taas työelämässä mukana saan taas lokaa niskaani.

Ihan sama miten tekee niin jokun mielestä on huono ihminen ja huono äiti -_-

Nykyisin yhä useampi isä jää kotiin hoitamaan lapsia. Hienoa! Ei me äitit kyllä saatas noita lapsia omia niin täysin.

Ja mua tossa Mikkosen vouhkaamisessa ärsyttää se kun sanoo että asiat tärkeysjärjestykseen laitettava ja äidin jäätävä kotiin. Entäs yksinhuoltaja äidit? Ei tässä maassa hyvin työttömyyskorvauksella eletä. Joten mun ainakin pakko käydä töissä, yh kun olen jotta pystymme elämään. Kaikilla kun ei ole se kultalusikka haitarissa.