Kommentoisitteko mun tarjoamia välipaloja hoitolapsille

Kiva, että on välillä suolaista ja välillä makeaa.

Muuten kuulostaa tooosi hyvälle.

Ei mulla olisi valittamista.

kakkonen vielä: toivottavasti noiden leipien kanssa on myös kasviksia, esim. salaattia, tomaattia, kurkkua, eikä pelkkää kinkkua, juustoa, margariinia.

voishan tosiaan jugurttia ja viiliä vielä lisätä jos lisää kaipailet :)

Eli mieluummin eka se leipä ja sitten ehkä makeaa lisäksi.

pitäisi tarjota vasta suolaisen esim näkkileivän jälkeen. On kuitenkin aika makeaa.

Monipuolista ja vaihtelevaa.

tai puuro. Niiden seurana hedelmiä, marjoja, kasviksia tai vihanneksi.

Jos kaikki lapset tottuisi noihin ihan pienestä niin isompanakin nappaisivat herkästi vihreää käteen kun tekee mieli napostella.

Onhan tuossa makeaa, mutta en pelkää sitä :)

samoin se kiisseli ja muut makeat vasta leivän ja kasviksen jälkeen. Oma lapsi tulee ihan hulluksi esim kiisselistä, jos ei saa mitään tukevampaa ensin. Huomaa aina jo hakiessa, että onko pph:lla ollut kiisseli/piirakkapäivä. Lapsi on nälkäinen, itkuinen ja kiukuttelee. Toista se on hedelmän, tuorepalan ja leipävälipalan jälkeen.

Miten olisi esim. vispipuuro täysjyvämannasuurimoista (puolukkapuuro syksyllä, mansikkapuuro kesällä, välillä esim.omenapuuro?), mansikkakiisseli, mustikka-vadelmakiisseli, pannarin tilalla joskus esim. pienet letut tai vaikka amerikkalaiset mustikkapancaket, ohje ohessa:

http://kokeile.vuodatus.net/blog/2426398,

kesällä pala vaniljajäätelöä ja mansikoita, entäpä hedelmälohkoja ja maitoa, pullankin voi leipoa vähällä rasvalla ja esim. osittain täysjyväjauhoista, jos leivotte lasten kanssa?

Jugurtissa on sokeria aikaa paljon, joten sitä todella harvoin.

Itselläni on aina ennen rahkaa tai marjapiirakkaa otettava pala leipää jossa kuitua, ei siis mitään pullaleipää.

Sitä vähän hainkin, että onko liikaa makeaa? Toisaalta kun ajattelee, että hoitajan tehtävä olisi tarjota monipuolista, toisaalta olen itsekin sitä mieltä että perusleipä, maito, hedelmä-linja on se paras.. haeskelenkin tässä vielä linjaa, ja sillä kyselen vanhempien mielipiteitä. Jugurttiakin meillä on toki välillä, mutta ei vaan nyt viime kertoina ole sattunut. Kiisselin teen tietenkin itse, samoin marjapiirakat. Leivän kanssa aina joko juustoa tai leikkelettä ja sitten kurkkua, tomaattia, paprikaa tms. vihreää.

kermaviilidippi sekä lisäksi vaikka maitoa ja hapankorppua?

Marjapuuro on hyvää vaikka ruisjauhoista.

Meillä kuuluu kiisselin kanssa myös jotain terveellistä leipää ja kasvista/hedelmää on aina tarjolla välipalalla.

Minusta siis jokin gluteeniton pieni välipala on ihan riittävä, hedelmä tai vähän rahkaa/jogurttia/viiliä.

Eli esim. pannarit, piirakat, rahkat, kiisselit. Meillä periaatteena et kerran viikossa jotain makeaa voi olla.



Mut ennemmin tuoretta leipää, maitoa, kasviksia/hedelmää.

ole haitallinen, ei varsinkaan jos siinä on kuitua mukana ja mielellään proteiiniakin. Tietty ei joka päivä, tuossahan on vaihtelua ja myös suolaista, silloin ne makeat- joihin lapset yleensä on mieltyneitä luonnostaan- nousee lapsen mielessä mukaviksi muistoiksi. Kruunaahan jälkiruoka monen aikuisenkin mielestä aterian.

Eikä noi marja+jotain-jutut kovin vaarallisilta kuulosta, ei ole mitään suklaavanukkaita, suklaamuroja tai sokeriviiliksiä, joita kovin moni varmaan kotona popsii.

edeltävissä viesteissä onkin ollut jo, että olisi hyvä antaa ensin joku suolainen juttu ennen makeaa. Meillä ainakin pojat ovat tosi huonotuulisia ja tosi tosi nälkäisiä sellaisina päivinä kun on ollut pelkästään jotain makeaa herkkua välipalaksi. Enkä nyt tarkoita, että makeiden antaminen olisi huono juttu, vaan että ensin vatsaa täytettäisiin jollakin joka pitää kauemmin nälän loitolla ja vasta sen jälkeen saisi sitä makeaa juttua. Esim kiisselin kanssa voisi tarjota muroja ja ennen marjapiirakkaa antaa vaikka palan ruisleipää (tällaisena kahden ruokalajin välipalapäivänä voisi tarjota leivän vaikka pelkällä margariinilla ettei tulisi pöytään liikaa sortteja). Kaikenkaikkiaan listasi kuulosti hyvältä, kiinnittäisin vain huomiota juurikin siihen että olisi jotain pitkään kylläisenä pitävää joka päivä tarjolla.