Veljeni vaimo on niin ilkeä
vanhemmilleni. Surettaa heidän puolestaan, eikä mikään tunnu auttavan.
Muilla kokemuksia?
Kommentit (29)
puolustuskannalla, en ole varma..
enää ei uskalla edes kysyä mitään, ettei suhde heidän lapsiinsa katkea kokonaan..
ap
Oletettavasti ei ainakaan että "Ihana suku, ovat huomaavaisia ja kohteliaita, eivät tunkeile mutta auttavat tarvittaessa. Mahtavaa porukkaa mutta mä olen niille ilkeä silti!Hih!"
Vanhemmat vittuilevat - ja ap - ja sitten nyyhkitään täällä.
lähes poikkeuksetta veljille sattuu ilkeät, inhottavat, mauttomat, kateelliset jne. vaimot. Vakka kantensa valitsee?
Oletettavasti ei ainakaan että "Ihana suku, ovat huomaavaisia ja kohteliaita, eivät tunkeile mutta auttavat tarvittaessa. Mahtavaa porukkaa mutta mä olen niille ilkeä silti!Hih!"
Ei se veljen vaimo ole niin perhettä että hänen edessään voi käyttäytyä ihan miten vaan.
tämähän selvitti kaiken - vika on minussa ja heissä, ei veljeni vaimossa. Kiitos teille kaikille (jotka ilmeisesti tunnistitte itsenne) tästä tuesta, suokaa anteeksi kun vielä vähän tähän loppuun itken ja valitan: nyyh, nyyh, yhyy.
ap
;-)
ennen häitä hyvät välit, sen jälkeen viilentyneet. :( Ollaan mietitty et mistä johtuu, mut mitään ei oo tullu mieleen.
Harmittaa vaan ku nyt yhteydenpito aika vähäistä :(
Mun veljieni vaimot/avokit ovat todella mukavia ja hyviä ystäviäni. :)
Että niinkin voi käydä..
psykomamma?
mieti miksi joku on ilkeä, häntä eivät muiden ilkeilyt kosketa.
Minä yritän olla etäisen kohtelias esim. anopilleni vaikka olen saanut todella ikävää ryöpytystä ilman syytä sieltä suunnalta.
En voi uskoa, että kukaan on syyttä suotta ilkeä esim. appivanhemmilleen, voisi ihan katsoa peiliin ja miettiä millaista oma käytös on.
kannattaisko miniältä kysellä et mistä kenkä puristaa vai odotella että tilanne rauhottuu?
ihan perustavisperheenemäntä, lipsauttelee joskus hölmöyksiä (ei ilkeyksiä) väsyneenä.
Yllättäen kahden lapsettoman siskoni mielestä hän on arkkipaha ja äiti from hell. Jauhavat loputtomiin pienimpiäkin asioita.
kanssa.
Esim. itse en siedä mieheni vanhempia, mutta en halua kuitenkaan pilata hänen ja poikansa suhdetta enkä todellakaan myöskään lapsieni ja isovanhempien suhdetta, joten yksinkertaisesti en ole missään tekemisissä heidän kanssaa lukuun ottamatta aikaa, kun vauva on imeväinen, eikä häntä voi vielä laittaa yksin isän matkaan. Mies hoitaa kaikki suhteet sinne päin.
On kaikille osapuolille paljon helpompaa ja miellyttävämpää, jos välit miniöiden ja appivanhempien välillä olisivat hyvät. En tunne ketään, joka ei näin ajattelisi.
Huonot välit ovat seurausta jostakin. Ja ajattelen niin, että appivanhemmilla vanhempina, elämää enemmän näkeneinä on tästä asiasta suurempi vastuu harteillaan kuin nuorella sukuun tulleella miniällä.
niin kuin monet näyttävät olevan sitä mieltä, niin entä jos kyseessä olisi ilkeä anoppi, niin veikkaan et kaikki täällä olis sitä mieltä et miniässä ei mitään vikaan vaan anoppi on syy kaikkeen..
Eli et miniä ei koskaan oo se paha ihminen vaan aina anoppi.. just joo..
mikä luo pohjan anoppi-miniä-suhteelle.
niin kuin monet näyttävät olevan sitä mieltä, niin entä jos kyseessä olisi ilkeä anoppi, niin veikkaan et kaikki täällä olis sitä mieltä et miniässä ei mitään vikaan vaan anoppi on syy kaikkeen..
Eli et miniä ei koskaan oo se paha ihminen vaan aina anoppi.. just joo..
Käyttäytymiseen kuuluu ettei heittäydytä liian tuttavalliseksi vaan pidetään hyvät viileät välit toisiin.
Tällöin ei ole vaarana laukoa mitään asiattomuuksia tai hölmöyksiä. Muistakaa se etiketti.
Jos virhe on jo tullut niin sitten kärsitään seuraamuksista. Pahin virhe on lähteä käyttämään alkoholia miniän kanssa.
vai millä tavalla on ilkeä?