Kyllä täällä taas jo Sellon ampujan naisystävää syyteltiin, mutta luitteko syyttelijät tätä:

Luin myös jostakin, että Shkupolli olisi muuttunut äkillisesti kymmenisen vuotta sitten, tuon sotakokemuksensa jälkeen. Mutta jotakin omituistahan tyypissä on pitänyt aina olla - ei kukaan hetkessä rakenna itselleen ihan päinvastaista identiteettiä.



Heidän kulttuurissaan naisen paikka taitaa edelleenkin olla enimmäkseen nyrkin ja hellan välissä lapsia ja kotia hoitamassa: niinhän se Shkupollin oma virallinen vaimokin taisi tehdä. Eihän tällaisen patriarkaalisen maailmankuvan omaavan äijän päähän voi mitenkään mahtua, että nainen olisi itsenäinen, kävisi vaikkapa töissä, harrastaisi tai omaisi omia ystäviä & sosiaalista verkostoa. Jo pelkkä oman kännykän omistaminen ja sillä soittaminen miehen tietämättä voi olla loukkaus hänen miehisyydelleen. Niinhän se Shkupollikin oli lukenut ja takavarikoinut uhrin puhelinta harva se kerta.



Haastatteluista saa myös sellaisen kuvan, että äitinsä kuoleman jälkeen uhri olisi alkanut hieman tulla ulos kuorestaan. Ei pelännyt ehkä enää niin paljon läheistensä puolesta ja käytös saattoi siksikin muuttua hieman varomattomaksi. Olisiko myös rohkaistunut jonkin verran uhmaamaan miestä? Kävi esim. niissä työporukan pikkujouluissa, josta Shkupolli oli kai aika lailla suivaantunut...

Olisin lähtenyt maasta ja vaihtanut nimeäni.

Ei voi tämmösessäkin asiassa joku vitun urpo-mamma alkaa päteä...

tilanteessa päättävän.

hän on mm. itse muuttanut miehen perässä pääkaupunkiseudulle Mikkelistä. Minä en olisi tuossa tilanteessa muuttanut lähemmäs miestä vaan entistä kauemmaksi vaikka Ivaloon.

Tuntuu vaan hölmöltä muuttaa ahdistelijamiehen lähikaupunkiin. Ymmärrän että työpaikoista voi olla pulaa mutta silti.

Eikä mihinkään lähikaupunkiin vaan lopulta vielä ihan siihen samaan kaupunkiin, työ- ja asuinpaikka vain muutamien kilometrien päähän miehen ja tämän perheen asuinpaikoista. Shkupollihan taisi asua eri osoitteessa kuin perheensä (lienisikö sitten yhteiskunnan tukien takia). Vantaalla uhri asui jonkin aikaa, mutta nyt viimeiseksi sitten Espoossa.

iski perheenisän.

Tappakaa ne ukot. Saatte itsepuolustuksena vaan vähän ehdollista ja ikuisen rauhan.

Näin kai se Anneli juuri ajatteli...

ehdittiin tapailla alle kuukausi ja jätin hänet heti kun hän alkoi vaikuttaa sairaan mustasukkaiselta. MUTTA mies vainosi silti mua yli kaksi vuotta siitä huolimatta (ihan suomalainen mies muuten, hyvä koulutus ja arvostettu työpaikka) tuli tappouhkauksia, itsariuhkauksia, väijyi pihalla, oli oven takana kyttäämässä useita kertoja, lopulta jouduin vaihtamaan puhelinnumeron, asunnon ja kun silti löysi minut ja tuli taas tappouhkaus, niin hankin lähestymiskiellon. Siitä hän raivostui, mutta jätti lopulta rauhaan kun löysi uuden naisen. On nykyisin naimisissa. On varmasti vaikeaa ymmärtää kuinka sairaista ihmisistä näissä on kyse, jos ei itse huonolla tuurilla ole koskaan joutunut vastaavan vainoamaksi.

Varmasti on jo alussa ollut piirteitä mustasukkaisuudesta ja kyttäämisestä sekä perheväkivallasta. Kunpa naisilla olisi järkeä jättää HETI tuollainen mies.

Miten se löysi sinut? Mistä sai uudet tietosi?

Ja kyllä, olen jo vuosia yrittänyt päästä kaikin tavoin eroon. Mutta se on mahdotonta, koska Tampereen sosiaaliviranomaiset eivät ota tosissaan juttua. Vainoajaa tuetaan, ymmärretään ja välillisesti jopa kannustetaan vainoamaan lisää. Uhri syyllistetään, ei kuunnella, ei oteta vastaan mm oikeudenkäyntimateriaalia vainoajan tuomioista, koska ne ei ole annettu Tampereella, vaan Helsingissä, niin ne ei tamperelaisten sosiaaliviranomaisten mielestä päde Tampereella. Uhria mitätöidään ja vähätellään, ja leimataan hulluksi. Siis se uhri, joka ne tappouhkaukset perheenjäsenineen on saanut. Mutta vainoajaa tueteaan ja YMMÄRRETÄÄN. Voitte laittaa sanan kiertämään, että tällaisten vainoajien uhrien kannattaa kiertää TAMPERE kaukaa.

hän on mm. itse muuttanut miehen perässä pääkaupunkiseudulle Mikkelistä.

Minä en olisi tuossa tilanteessa muuttanut lähemmäs miestä vaan entistä kauemmaksi vaikka Ivaloon.

Minulla yksi tuttu jätti mielenvikaisen miehensä. He olivat naimisissa. Tämä nainen lähti ilman mitään omaisuutta ja muutti toiselle paikkakunalle eikä palannut kotipaikkakunnalle ennen kuin ex-miehensä kuoli.

Mies ei koskaan häntä löytänyt.

Minä en uskokkaan etteikö tuo uhri olisi voinut samoin tehdä jos oikeasti olisi halunnut miehestä eroon päästä. Valitettavasti jotku naiset eivät osaa päästää irti suhteesta vaikka mies olisi kuinka hullu. Hyvä ystäväni mm. aina palaa miesystävänsä luo vaikka aina vannoo suhteen nyt päättyneen.

koulukiusaamis tapaukset. Kiusaaja saa jäädä tuttuun elinympäristöön, mutta kiusatun pitää muuttaa pois ja aloittaa elämä uudestaan?

Kyllähän tällaisilla skitsoilla on aina keinonsa selvittää uhrin olinpaikka ja kytätä. Ei tarvitse kummoinenkaan salapoliisi olla, että pääsee jäljille.

Tällä Shkupollillahan on tainnut lisäksi olla varsin laaja tuo avustajien verkosto: enimmäkseen varmaan oman kansallisuutensa edustajia, tuntuvat pitävän nimittäin aika tiiviisti yhtä täällä Suomessa.