Paljonko pitäisi laittaa kuussa säästöön?

aikuisella pitäisi olla aina säästössä vähintään kahden kuukauden nettopalkka - siitä riittää hätäavuksi, jos tulotaso laskee yllättäen.

säästötilille. Joskus enemmänkin. Lisäksi joka lapselle (3kpl) yleensä 50€/kk omille tileille. Samoin osakkeisiin säästetään pieniä summia tuon lisäksi.

Vai keräättekö niin pitkään kuin sille tulee tarvetta = se kuuluisa paha päivä?

että 1 kk tulonjen verran olisi hyvä olla säästöjä puskurirahastona.



Mä teen itse niin, että laitan ison määrän (no siis mun tuloilla iso määrä) rahaa sivuun (500e) ja sitten kituutan sen kuun lopuilla rahoilla ja seuraavassa kuussa taas elän "normaalisti".

Mulla meni työssäkäydessä ja äitiyslomalla (ei hoitovapaalla) aina vähintään 500 euroa säästöön. Miehellä saman verran. Nyt on hyvä fiilis kun säästöjen+lainan kanssa solmittiin asuntokaupat! omaa rahaa oli niin paljon ettei tarvittu valtiontakaustakaan :)



Meillä siis säästettiin asuntoon. Ja autokin (25 t) ostettiin säästöillä (+vanhasta saaduilla). Aion jatkaa säästämistä ja tehdä sitten lisälyhennyksiä lainaan tai tehdä isompia hankintoja. Meillä ei oo tuohon säästämiseen tarvinnut kituuttaa, mutta ei me mitään tuhlareita olla. Lisäksi tulevaisuus epävarma kun ei ole työpaikkaa äitiysloman jälkeen. Jos siis joutuu hetken olemaan työttömänä ei heti ole vyö tiukalla kun voi säästöjä käyttää.

Itse asiassa "makuutamme" tilillä maks. n. 15 000 - 20 000€ - loput sijoitamme aina sopivan summan kerryttyä kasaan. Eli itse asiassa "pahan päivän" varalla puhdasta rahaa on vain tuo summa.

Tässä alkuun hyvä kirjoitus:



http://www.tarkkamarkka.com/blogi/2010/01/maksa-itsellesi-ensin/

Lisäksi ajoittain rahaa menee isompiin hankintoihin, esim. auto ostettu velattomana jne.

enkä ostele itselleni mitään.



Olen köyhä, tienaan bruttona 2800...

siinä tilanteessa jos vaikka muutaman kympin laittaa johonkin sivuun ja lupaa itselleen, että niihin ei koske ennen sitä kuuluisaa pahaa päivää, niin pahana päivänä ei sitten epätoivo iske, vaan tietää muutaman viikon selviävänsä ja se usein riittää tilanteen selvittelyyn.



t. nykyisin työssäkäyvä hyvätuloinen, joka on elänyt myös ne ajat, jolloin 20mk (!) oli iso raha.

kuukaudessa pystyy säästämään 1000-2000€

toivorikkaasti toiselle tilille 300 euroa. Siihen tiliin ei ole korttia joten rahan siirtäminen sieltä käyttöön on hankalampaa. Aika usein joudun loppukuusta ottamaan sieltä satasen ruokaan mutta säästöpotti joka tapauksessa kertyy pikkuhiljaa. Eron jälkeen meni pari kuukautta niin että säästöjä joutui jopa syömään.

säästöön käytännössä koko minun palkkani 200e lukuunottamatta, eli 800e/kk.

Nordeassa ainakin tällainen. Siinä menee jokaisesta kertamaksusta kortilla valittu summa säästötilille. Meillä meni ennen 1e kummankin tililtä mutta vaihdoin sen 2 euroksi. Rahaa kertyy ihan huomaamatta säästöön. Kaikki maksukortit käy tuohon, myös visa electron. Voi myös laittaa summan mikä tilillä pitää vähintään olla että säästösumma veloitetaan, esim. jos tilillä on vaan 19e ja olet laittanut 20e rajaksi niin siitä ei mene säästöön vaikka maksatkin kortilla.

Miten teillä voi riittää rahat yhtäaikaa mukavaan elämään lomineen, uusine vaatteineen, lasten harratuksineen ja sisustettuine koteinenne ja silti säästämiseen??



Minä en ymmärrä

Minusta säästäminen on Suomessa jotenkin aika harvinaista. On tavallaan kaksi äärityyppiä, jotka on olemassa, mutta sellaista kultaista keskitietä kulkevia tosi vähän. Suurin osa ihmisistä ei säästä ollenkaan ja osa sitten taas säästää niin vietävästi, että tuskin muistavat elää tätä päivää. Ruotsissa käsittääkseni harrastetaan paljon säännöllisemmin säästämistä.



Itse katson, että 90% rahavaroistani haluan käyttää nyt, mutta noin 10% on kiva saada säästöön. Monilla ihmisillä on myös hyvin erilaiset käsitykset säästämisestä. Onko säästämistä se, että kerää rahaa vaikka lomamatkaa varten? Itse ymmärrän tuon 10% suurinpiirtein niin, että sitä summaa kerrytetään sitten "pahanpäivänvaralle", "eläkettä varten" jne. En oikein jaksa uskoa, että tulemme saamaan sellaista eläketasoa kuin mitä nyt esim. suuret ikäluokat ovat saaneet itselleen junailtua. Jo nyt esitetään sellaista vaihtoehtoa, että eläke muodostuisi osin siitä, että omaa kiinteää omaisuutta, lähinnä kai asuntoa, muutettaisiin sitten eläkkeen muotoon. Itse siis säästän nykyään lähinnä osakkeisiin.



Jos taas puhutaan joidenkin vararahojen kerryttämistä, niin niihin määrittelen itselleni usein tason, mitä haluan saada kuussa syrjään tai mille tasolle haluan sitä kerätä. Esimerkkinä mainittakoon, että haluan, että vararahaa on vähintään meidän 1kk nettotulojen verran. Samoin haluan laittaa syrjään rahaa taloyhtiön remontteja ja autojen huoltoja/vaihtoja varten. Usein ihmiset eivät kai tämmöisiä laske säästämiseksi tai edes budjetteihinsa, mutta itse kyllä arvelen, että harva ajaa samoilla autoilla 15 vuoden päästä tai että omassa taloyhtiössä ei olisi yhtään remonttia ollut siihen mennessä.

vaikka säästämmekin ei elämämme ole ankeaa - päinvastoin! Olemme juuri lähdössä lomailemaan jne. En vain käytä rahaa turhuuteen ja olen esim. ahkera kierrättäjä. Niin ja nyt äitiyslomalla ja silti jää säästöön. Olen muuten tietämättäni noudattanut tuota "maksa ensin itsellesi" -sääntöä, joka löytyy tarkan markan -sivuilta :). Tällainen "tarkka" elämäntapa on luultavasti jäännettä opiskeluajoilta, jolloin ei rahaa ollut juuri edes ruokaan (en saanut opintotukea vanhempien tulojen takia, vaikka asuin yksin!)...

On tavallaan kaksi äärityyppiä, jotka on olemassa, mutta sellaista kultaista keskitietä kulkevia tosi vähän. Suurin osa ihmisistä ei säästä ollenkaan ja osa sitten taas säästää niin vietävästi, että tuskin muistavat elää tätä päivää.

Joillekin pankkitilin/omaisuuden kasvava saldo on tärkeintä maailmassa ja jokaisen sentin säästämisestä iloitaan. Ja sitten on niitä, jotka elävät aivan kädestä suuhun oli paha päivä tai ei.

Kai se kultainen keskitie on hankala löytää ja riippuu myös oman kaveripiirin tyylistä. Jos kavereilla löytyy aina rahaa kaikkeen, niin harva jaksaa niissä piireissä vertailla Pirkka-riisin ja Rainbow-riisin hintaeroa.