Kotiäidit, oletteko kotona pyyteettömästi, siis vain lapsen edun vuoksi?
Kommentit (19)
Myös itseni ja mieheni. Oli paljon helpompaa, kun pystyin esim. isoja lapsia kuskaamaan hammaslääkärissä ja lääkärissä eikä tarvinnut kummankaan järjestellä töitään sen takia. Jos lapset sairastuivat, ei tarvinnut silloinkaan olla töistä pois. Saatiin myös levättyä sopivasti, ei ollut univelkaa eikä ollut kiireitä tai stressiä. Musta se oli ehdottomasti koko perheen etu.
Aion hoitaa lapsia niin kauan että kuopus täyttää 3v, sitten lähen töihin kolmen lapsen ja 7v kotiäitivuosien jälkeen..
Ensisijainen syy hoitaa lapsia kotona on se että uskon että heille on hyväksi olla kotona hoidossa oman äitinsä kanssa varhaisvuosina.
Toinen syy on se että olen niin syvästi kiintynyt lapsiini että _haluan_ hoitaa heitä itse kun siihen on mahdollisuus.
Tämä ei tosiaankaan ole aina herkkua. Olen hyvin yksinäinen ja välillä kuukaudet tuntuvat pitkiltä. (Minulla ei ole tällä hetkellä 25km säteellä yhtään tuttua joka olisi kotona päivisin eikä autoa käytössä.. asumme uudella paikkakunnalla jonka kuvioihin en ole oikein päässyt sisään yrityksistä huolimatta.)
Kun odotin toista lasta (ja esikoisemme oli 8kk+ ikäinen), perheemme yhteenlasketut kuukausitulot olivat mieheni työssäkäynnistä huolimatta 1440e/kk ja asumismenot olivat 800e/kk.
Minulla ei siis ole varakasta miestä jonka siivellä elelen hyvällä elintasolla.
Myöhemmin kun toinen lapsemme täytti 8kk ja yöt alkoivat sujua paremmin otin muiden lapsia hoitoon jotta saan lisätuloja ja voin mahdollistaa lasteni kotona olon.
Nykyään tulomme ovat hieman kohentyneet koska miehen palkka on noussut 1800 euroon joten minulla on mahdollisuus hoitaa vielä kesällä syntyvä kuopuskin kotona 3-vuotiaaksi jolloin esikoinenkin aloittaa jo koulun.
Olen ottanut sen asenteen että yksinäisyydestä, rahankäytön rajoittamisesta ja muusta negatiivisesta huolimatta tämä on ainut mahdollisuus elämässäni todella olla lasteni kanssa ja tunnen kuin laittaisin "rahaa pankkiin".
Uskon että nämä vuodet merkitsevät lapsilleni paljon.
En tee tätä siksi että näyttäisin muille miten uhrautuva olen vaan siksi että uskon tämän olevan parhaaksi lapsillemme ja itselleni.
Ennen lasten saamista olin töissä parin vuoden ajan erinäisissä pätkätöissä ja olen vasta täyttämässä 28v kun palaan työelämää (todennäköisesti lopullisesti).
Minusta tämä on hyvä ratkaisu koska hoidan lapset putkeen eikä työnantajillekaan tule katkoja muutaman vuoden välein äitiyslomien vuoksi.
PS,
en ole _koskaan_ nostanut työttömyyspäivärahoja tai sossun tukia vaan kotona oloni on rahoittunut ansiosidonnaisilla äitiyspäivärahoilla (n. 700e/kk), kotihoidontuella sekä perhepäivähoitajan palkalla.
ole niin syvästi kiintyneitä lapsiinsa kuin sinä?
Toinen syy on se että olen niin syvästi kiintynyt lapsiini että haluan hoitaa heitä itse kun siihen on mahdollisuus.
ratkaisuihin. Minulla on ihan sama syy olla kotona. En ajattele, että lapselleni olisi mitenkään pahasta olla jo päivähoidossa (2v 5kk) mutta haluan hoitaa häntä itse ja minusta näin on kaikin puolin helpompaa (minulle).
Arvasin että joku ottaa asian niin.
Mitä minun pitäisi sanoa syyksi kun tunnen niin että kiintymykseni lapsiani kohtaan on syy miksi haluan/jaksan päivästä toiseen jaktaa tätä puuduttavaa kotiäidin elämää?
En missään vaiheessa väittänyt mitään siitä mitä muut ovat ja miksi tekevät niin tai näin.
Puhuin vain itsestäni eikä minulla ollut rivien väliin piilotettuna mitään muille tarkoitettua piikkiä.
-4
ollut helpompi olla kotona ja hoitaa taloutta ja lapsia (4v ja 6v). Tukiverkkoakaan ei ole joten olemme pärjänneet ihan itseksemme.
Tosin aion palailla pikku hiljaa työelämään kun esikoinen menee eskariin, jos ja kun vaan löydän päivätyötä, olen sh.
Mun työtilanne oli kehno silloin kun sain lapset ja huomasin tykkääväni kotona olosta työvuosien jälkeen. Lisäksi meitä siunattiin ihanalla naapurustolla ja hyvillä kerhoilla ja muilla harrastusmahdollisuuksilla.
Päästiin koko perhe paljon helpommalla näin ja talouskin kesti. Aamu-uniselle loistavat vuodet!
(Päiväkodissa olisivat osanneet hoitaa varmasti ainakin yhtä hyvin)
Aika samoilla linjoilla meillä kuin muilla vastanneilla kotiäideillä. Itse olen kolmen lapsen kanssa kotona nyt vähintään siihen, että nuorin täyttää 2 vuotta. Yhteensä kotiäitiuraa kertyy vajaa 7 vuotta.
Kaipaan väliin työelämään ja jotain pikkujuttuja olen sinne tässä ohessa tehnytkin, mutta silti tunnen, että tämä on todella antoisaa aikaa meidän koko perheellemme. Haluan itse nähdä ja kokea lapsieni kasvun, vaikka se toki uhrauksia vaatiikin. Uskon myös lasten saavan paremman alun elämälleen ja perusturvallisuudelleen.
Mutta lapset hoidetaan itse kotona. Itse teen aamuvuoroa ja mies iltaisin töitä. Joskus on töitä myös viikonloppuna, jolloin taas arkena vapaata. Silti ei olla työssäkäyvinä viety lapsia hoitoon.
Ihan sen takia, että ollaan pienituloisia ja en viitsi maksaa muutamaa sataa euroa kuussa lasten hoidosta.
Kukaan sitä ei varmaan käsitä, mutta ollaan vaan niin nuukia. Velkaa on todella vähän ja tullaan toimeen, mutta pihi mkä pihi.
päiväkotielämää ihan tarpeeksi...
Lapsen on parempi olla kotona eskariin asti (mun mielestä). Mutta silloin on tietty oltava harrastuksia, ikätovereita, kerhoilua, ulkoilua jne. Mun mielestä ei pelkkä kotiolo riitä. Toinen syy on, että haluan olla lapseni seurassa ja nähdä ensimmäiset askeleet..kuulla sanat. Lapsuus on aika lyhyt aika ja en viitsisi menettää tätä aikaa olemalla töissä. Tää nyt on vaan mun mielipide..
En ole mikään loistelias kotiäiti, mutta työssä käyminenkään ei oikeen kuulosta mun jutulta.NÄin on helpointa, mun ei tarvitse käydä töissä, lasten ei tarvi k'ydä tarhassa ja mies saa keskittyä uraan.
huomaat etten sanonut että hoidan heitä siksi että rakastan heitä enemmän kuin muut jotka vievät lapset hoitoon..
Miksi on hyväksyttävämpää sanoa että on kotona jonkin muun syyn takia kuin siksi että rakastaa lapsiaan niin paljon että haluaa hoitaa heitä 24/7?
Pitäisikö sanoa joku pinnallisempi/käytännöllisempi syy?
Vai olisiko perustelujen perään pitänyt erikseen mainita selittelynä että "niin en tarkoita että työssäkäyvät vanhemmat ovat huonoja vanhempia" tms.
Jätin sen mainitsematta koska oletin että ihmiset osaavat lukea muiden tekstejä ottamatta henkilökohtaisesti...
Tuli mieleen vertaus että joku kysyy mistä jäätelöstä pidät eniten. Vastaat että vaniljasta koska se on niin pehmeän ja hyvän makuista johon joku sitten loukkaantuneena sanoo. "No mitäs vikaa suklaassa sitten on?!" ;D
-4
En myöskään uskalla palata töihin keskelle yt-neuvotteluja.
Esikoinen meni hoitoon ollessaan 11kk ja tasapainoinen lapsi on. Kaikki on mennyt aivan loistavasti ja lisäksi löysimme mukavan pph:n. Nyt kakkosen kanssa aion olla kolme vuotta kotona, koska kuitenkin kotihoito on varmasti lapsen etu ja itse haluan samalla pitää breikin työelämästä. Se aika heti töihinpaluun jälkeen oli raskasta ja en halua itseäni tunkea samaan rumbaan yhtään aikaisemmin. Lisäksi esikoinen menee 1,5 vuoden päästä kouluun ja on kaikkien etu, että olen silloin kotona, jos talous vaan antaa myöten.
Helpommallahan pääsee kotona ja samalla lapsilla on kiireetön ja mukava varhaislapsuus.
Olen sitä mieltä että ainakin vanhemmalla lapsellani olisi parempi olla päiväkodissa... Onneksi hän käy kolme kertaa (3h/päivä) viikossa kerhossa.
Minä ainakin ajattelen niin, ettei tässä miksikään pyyteettömäksi marttyyriksi olla tulemassa. Teen tätä, kun näin on hyvä lapsille ja minulle. Ymmärrän vauvan ja leikki-ikäisen tarpeita ja perusturvallisuudentunteen kehittymistä. En kyllä raaskisikaan viedä kovin pientä hoitoon, mutta katsotaan nyt 2-3 v iän jälkeen nuorimmaisen kohdalla siis.