Aikooko kaikki lahjoa eskari/päiväkotitätejä?

Tietysti oman lapsen läheisiä muistetaan joka kevät ja joulu! Viettävät aika pitkän ajan lapseni kanssa häntä kasvattaen ja hoivaten. Tämä työ on arvokasta ja vastuullista ja sen tuottamasta hyvästä sadosta saa nauttia sitten kotonakin. Päivisin päiväkoti on tosiaan nimensä mukaisesti lapseni koti ja siksi elintärkeä paikka työntekijöineen koko perheelle!

Kuuluu hyviin tapoihin. Hyviin tapoihin kuuluu myös kysyä opettajalta miten voisimme muistaa häntä, jos nyt tuntuu ihan pakkopakolta!! Itse vanhana ( ja viisaana! ) opena tiedän tuon vanhempien lahjustuskan ja laitan koteihin viestin, jossa sanon suoraan että jos haluatte muistaa opea niin lahjoittakaa vaikka lahjarahat johonkin hyväntekeväisyysjuttuun yms. rasittavaa sada ruusuja ja kaikenlaista roinaa kun on itse vastaan kaikkea tapakulutusta. Oppilaat kyllä tuntevatkin opensa ja askartelevat kortinopelleen ja se lämmittää ihan tarpeeksi!

Tarhassa yhteiskeräys, jokainen perhe antoi 10 e ja sillä hoitajat ja ope saivat 70e lahjakortit Stockalle. Lapset tekivät itse jokainen oman kesätervehdyksensä.

Stockalta saa vaatteita, kodin tavaraa, elektroniikkaa, kirjoja, ruokaa, levyjä joten eiköhän jokainen lahjan saaja löydä jotain mieluisaa itselleen.

Minusta tämän vuoden paras lahja oli vanhempien yhteinen lahjoitus "Koska olen tyttö"-kampanjaan. Hieno idea!!

Minusta olisi riittävää jos voitaisiin vain kiittää kuluneesta lukuvuodesta. Monet täällä sanovat, että ei mitään tarvitse,kun työtään vaan tekevät ja palkkaaminen saavat. Minäkin kiitän, kun käyn kampaajalla taikka kaupassa.

Korttikin on oikein mukava. Mukeja taitaa olla jo liian monia, mutta kyllä niille kaikille on jokin tehtävä löytynyt. Parhaassa tapauksessa pieni lahja voi olla rakas muisto jostain lapsesta. Joulukuusessani on joka vuosi kultainen koriste, jonka sain iloisen yritteliäältä maahanmuuttajalapselta, joka täysin yllättäen palasi kotimaahansa. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin eipä ne kaikki lapset mieleen jää, positiivisessa mielessä ainakaan.

Minusta olisi riittävää jos voitaisiin vain kiittää kuluneesta lukuvuodesta. Monet täällä sanovat, että ei mitään tarvitse,kun työtään vaan tekevät ja palkkaaminen saavat. Minäkin kiitän, kun käyn kampaajalla taikka kaupassa.

Korttikin on oikein mukava. Mukeja taitaa olla jo liian monia, mutta kyllä niille kaikille on jokin tehtävä löytynyt. Parhaassa tapauksessa pieni lahja voi olla rakas muisto jostain lapsesta. Joulukuusessani on joka vuosi kultainen koriste, jonka sain iloisen yritteliäältä maahanmuuttajalapselta, joka täysin yllättäen palasi kotimaahansa. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin eipä ne kaikki lapset mieleen jää, positiivisessa mielessä ainakaan.

lastenhoitaja =)



ja esim tt on myydään 8kukkaan vitosella eli ei oo mikään iso raha...

Itse olen töissä koulussa, sihteerinä. Mitään lahjoja tai muistamisia en ole työntekijänä saanut. En aina rehtorilta edes kiitosta kuluneesta lukuvuodesta, tai hyvän joulun toivotuksia. En todellakaan näille järjen jättiläisille osta mitään lahjoja ja ihmettelen koko tapaa. Ennen vanhaan oli varmaan tapana antaa ruokaa yms. kun kaikesta oli pulaa. Opettajilla ja lastentarhanopettajilla on hyvät palkat, etteivät tarvitse ostettuja lahjoja.

Itse työskentelen päiväkodissa ja mielestäni on ihan perheestä kiinni muistavatko hoitajiaan. Ainakin siirtyessä kouluun olisi mukava saada edes joku kiitos lasten hoitamisesta. Itse en pidä kukista, koska ne lakastuvat ja "kahvipöytämuistamiset" menee niillä rajoilla...minun mielestäni paras muistaminen olisi lahjoittaa jotain koko päiväkodille, koska koko päiväkodin henkilökunta on osallistunut lasten hoitoon jossain vaiheessa. vanhemmat vaan yhteiselle rintamalle ja jokin isompi hankinta PÄIVÄKODIN tulevaan käyttöön, siellähän ne lapsetkin ovat olleet (leluja, liikuntavälineitä, pelejä, tmv). Epäreilua jos toiset saavat vaikka kakun ja yhdelle hoitajalle annetaan mariskooli, tasa-arvo tässäkin asiassa. Henkilökohtaiset lahjat tosiaan epäreiluja.

Meidän perheellä on ollut se periaate, että emme ole muistaneet päiväkodin tätejä kuin opettajiakaan, poikkeuksena yksi opettaja joka opetti poikaamme koko ala-aste ajan jäi sen jälkeen eläkkeelle. Mielestäni päiväkodeissa/kouluissa opettajat ym henkilöt ovat samanlaisessa "arvossa" kuin muutkin työntekijät muillakin aloilla ettei heille kuuluu sen kummempi eri kohtelu, jos näin voi sanoa.

T. Neljän lapsen äiti

soitonopettajaa, uimavalmentajaa, päiväkodin lastenhoitajaa. Summalla ei merkitystä eikä lahjan arvolla, korttikin ok!



t. ope

Itse työskentelen päiväkodissa ja mielestäni on ihan perheestä kiinni muistavatko hoitajiaan. Ainakin siirtyessä kouluun olisi mukava saada edes joku kiitos lasten hoitamisesta. Itse en pidä kukista, koska ne lakastuvat ja "kahvipöytämuistamiset" menee niillä rajoilla...minun mielestäni paras muistaminen olisi lahjoittaa jotain koko päiväkodille, koska koko päiväkodin henkilökunta on osallistunut lasten hoitoon jossain vaiheessa. vanhemmat vaan yhteiselle rintamalle ja jokin isompi hankinta PÄIVÄKODIN tulevaan käyttöön, siellähän ne lapsetkin ovat olleet (leluja, liikuntavälineitä, pelejä, tmv). Epäreilua jos toiset saavat vaikka kakun ja yhdelle hoitajalle annetaan mariskooli, tasa-arvo tässäkin asiassa. Henkilökohtaiset lahjat tosiaan epäreiluja.

Jotain tyhmää varmaan taas ostan. Suklaata tms. En kehtaa olla ostamatta.

tekemisissä yhtä tiiviisti kuin opettajat ja kasvattajat. on siis ihan eri asia huomioida vaikkapa siivoojaa. meidän lasten pk:ssa sitä paitsi siivoous on ulkoistettu ja siivooja käy illalla eikä tapaa lapsia. Myöskään keittiöhenkilökunta ei tapaa lapsia eikä tunne heitä. Lahjat ovatkin kiitos siitä henkilökohtaisesta huolehtimisesta.

Eli päiväkodeissa ja koulussa on muitakin hlökuntaa kun opettajat ja hoitotädit, on keittiö hlökunta, on siivoojat, on kinteistöhoitohlöt. Yhtälailla he osallistuvat lastenne hyvinvointiin, ja mitä heille hankitte. Ette mitään, he saavat katsella, kun kannatte lahjoja, parempi palkkasille. Tosi hienoa!

opettajalle. Meillä ei ole enää lapsia pk:ssa.

kortti ja ruusut, kun lapsi jäi kesälomalle. Jouluna henkilökohtaiset lapsen askartelemat lahjat, muta kaikille melkein samanlaiset.



Samalla periaatteella kuin joku edellisistä, minä tahdon muistaa ja kiittää ihania ihmisiä jotka alipalkattuina osallistuvat täydellä sydämellä lapseni kasvatukseen.

Päätin myös meillä käydä vastarintaan tätä yleistä pakko-ostamista vastaan, joka ei tosiaankaan tarkoita sitä, etten arvostaisi lasteni opettajia tai hoitajia. Miksi on pakko ostaa tai muistaa, pakolla miettiä turhakkeita, sillä nuo ihmisethän ovat töissä siellä ja saavat siitä palkkaa? Toki kiitos on aina paikallaan eli normaalit käytöstavat toki tajuamme, kun lukuvuodet lopetamme.



Miettikää nyt vähän... Jos ryhmässä on 20 lasta ja jokainen kantaa esim. mukin tms. Onko järkeä? Tai sitten se, että perheiltä kinutaan 10 euroa, joka saattaa olla jollekin perheelle iso raha - vanhaa mummon markkaa n. 50. Kohtuus kaikessa!



Meidänkin perheessä on neljä lasta. Jos muistaisimme kaikkia opettajia ja tarhatätejä tulisi niitä yhteensä 10. Aika pitkä sentti, kun lahjakauppaan lähtisi, sillä pienellä rahalla ei irtoa kuin krääsää kaupasta.



Eli kiitos saa riittää mielestämme. Ostakoot sitten ne, jotka niin haluavat ja tuntevat pakolliseksi. Alkaa vain tuntua siltä, että opettajatkin/tarhatädit alkavat luokittelemaan perheitä sen mukaan, että kuka tuo komeimmat lahjat. Ja koulumaailmassa toiset vanhemmat ovat niitä pahempia päälle päsmäreitä näissä lahjojen tai rahojen keräämisessä.

Hienoltahan tuo kuulostaa, mutta monelle perheelle se 10 € / lapsi saattaa olla sen päivän ruokaraha. Työttömyys, pätkätyöt tai opiskelu voi romahduttaa perheen talouden. Silloin jokainen kymppi on rahaa ja varmasti se ilahduttaa enemmän lapsiani kuin hoitotätiä.

Jokaiselle n. 10 euroa, jotain mitäänsanomatonta perusjuttua joka ei loukkaa ketään.

pakkohan tämän on suhteutua vanhempien maksukykyyn. Itse ostan ne mitäänsanomattomat n. 10 euron lahjat per hoitaja, mutta ainakin meidän hoitajat todellakin ymmärtäisivät jos joku esim. yksinhuoltaja ei ostaisi. Niin ainakin uskon.