Yhteisöllisyys ja sen puute

Olen miettinyt yhteisöllisyyttä jo jonkin aikaa. Lähinnä olen vihdoin alkanut oivaltaa yhteisöllisyyteen sisältyvän vahvuuden, yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa. Ennen ajattelin, että tärkeää on vain pärjääminen (yksin), kunnes nyt alkaa valjeta, että yksin ei koskaan voi pärjätä yhtä hyvin kuin yhdessä porukkana. En osaa selittää tuota oivallustani paremmin, se tuli ilmaistua jotenkin kömpelösti.



Tämä av on yksi yhteisö, jossa on mielettömästi poweria, täältä on moni saanut apua, ratkaisun pulmaan tai löytänyt kaipaamansa tai saanut tietoa mistä löytää jne. Täällä on seuraa käytännössä aina.



Kuitenkin samaan aikaan täällä myös nakerretaan tätä yhteisöllisyyttä arvostelulla, haukkumisella ja kaikenlaisella välinpitämättömyydellä. Tapellaan toisiamme vastaan, kun voisimme yhdessä saada aikaan vaikka muutosta.



Tässä kirjoituksessani ei ole sen kummempaa pointtia, kunhan mietin näitä ääneen. Kiitos kaikille teille, että olette täällä!