Uskallanko leikata lyhyet hiukset?

joten ei siihen nyt niin kauhean montaa vuotta mene.



Mut älä leikkaa jos pelottaa. Jos tulee aika ettei enää pelota niin leikkaa sitten. Mulle tuli, aikani pelättyäni, eikä kyllä kadutakaan.

Mulla on luonnonkiharuuteen taipuvaiset hiukset ja mitä jos leikkaan ja ne menee ihan afroksi. Nyt eivät jaksa kihartua, kun ovat niin pitkät. Elämän vaikeita päätöksiä :-)



ap

Enkä millään uskaltanut leikata. Kunnes sitten jotenkin rohkaistuin kun kyllästyin pitkien pesu/kuivaus/harjaus-maratoniin..



Ja en ole katunut, vaikka noinkin pitkään asiaa pelkäsin. Elämä on nyt helppoa. Ja jatkossa uskaltaa uudistua rohkeammin, kynnystä uusiin kampauksiin ei nyt niin ole.. :)

kuiteski tuo lyhyeks leikkaaminen. Voihan se olla että sulle sopii lyhyet, mutta tunnetko itsesi kauniiksi ja naiselliseksi? Itse olen nimittäin yleensä aika äkkiä kyllästyny ja alkanut kadehtiin pitkähiuksisia, vaikka kylläpä ne äkkiä kasvaa. Niinhän se on että kun näyttää hyvältä niin myös tuntuu hyvältä. Siinä voi itsetunto vähän karista jos ne ei sovi..

mulla oli siis ihan alaselkään ulottuvat ne hiukset. Lapsena mulla oli vähän luonnonkiharaa, mutta luulin sen "kasvaneen pois". Mulla on aina ollut pitkät hiukset. Joten kun lyhensin, niin kyllähän se kihara vähän löytyi taas.. Mutta ei se ole silleen paha, ei mikään afro, lähinnä eloisuutta lisäävä lainehdinta jonka saa halutessaan kuriin suoristusraudalla.

Tiedän kyllä joitain naisia, joille oikeasti sopii lyhyet hiukset ihanasti ja ovat naisellisia niiden kanssa. Epäilen, että itse en olisi... Toisaalta mistä sitä tietää, kun ei ole ikinä lyhyitä ollut.



ap

vaikka pitkien peseminen ja kuivaaminen saattaa olla vaivalloista niin sitä ei välttämättä tarvi tehdä jokapäivä, jos ei hiukset sitte rasvotu niin äkkiä.. lyhyet hiukset on kuitenki aina pystyssä aamulla ku herää ja ne on pakko pestä ja föönata.. ja pitkät hiukset on helpompi vaan jättää auki tai laittaa kiinni. Lyhyitä hiuksia ei voi vaan jättää niitä on pakko laittaa.

vaikka olkapäille asti ja siihen joku kiva malli. Sit seuraavalla kerralla saatatkin olla jo leikkaamassa vielä lyhyemmäksi.

mut leikkasin nyt tällaiseen niska-polkkapotuuteen. Naisellisuus on aika lailla mallista kiinni. Ne mun edelliset hiukset oli niin painvat ja raskaan, että tässä tuntuu nyt olevan paljon enemmän naisellisuutta, pöyheyttä ja lentelyä.



Minä olin parturiin mennessäni katsellut malleja, joista pidin. Parturin kanssa sitten yhdessä katseltiin lisää mallikirjaa ja mietittiin sopivaa ja yhdisteltiin parista kuvasta sopivan tyylinen mutta minun naamanmuotooni sopiva tukka.



On tämä toki erittäin erilainen kuin vanha, välillä jokpa oudon tuntuinen, mutta tyytyväinen olen. Mutta huom: mä olin todella miettinyt asiaa niin kauan, että en enää pelännyt vaan olin varma että nyt haluan ne pätkäistä.



Lisäksi jo parin kuukauden päästä saa halutessaan kokeilla uutta mallia. Panenkin nyt elämän risaiseksi pidettyäni lapsesta asti samaa kampausta!

vaikka pitkien peseminen ja kuivaaminen saattaa olla vaivalloista niin sitä ei välttämättä tarvi tehdä jokapäivä, jos ei hiukset sitte rasvotu niin äkkiä.. lyhyet hiukset on kuitenki aina pystyssä aamulla ku herää ja ne on pakko pestä ja föönata.. ja pitkät hiukset on helpompi vaan jättää auki tai laittaa kiinni. Lyhyitä hiuksia ei voi vaan jättää niitä on pakko laittaa.

Lyhyitä hiuksia joutuu laittamaan, jotta ne olisivat naiselliset ja kauniit, pikissä riittää harjaaminen. Tiedän monia kauniita lyhyttukkaisia naisia, jotka ovat yksinkertaisesti upean näköisiä, mutta lyhyt tukka, joka on selvästi leikattu vain, jotta pääsisis helpommalla on järkky näky.

En ole vielä siinä pisteessä, että tosissani olisin varma hiusten leikkaamisesta. Ehkä siis pidän pitkät vielä pari vuotta ja leikkaan, kun tulen kypsään 3-kympin ikään ;)



Etuhiukset taidan silti käydä pätkimässä.



ap