Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyyden tunne
25.05.2010 |
Kirjoittelen tänne vaikka olenkin aivan lapseton sinkku. Minua ahdistaa juhannukset ja joulut ja uudet vuodet ja kaikki vastaavat, jolloin kaikilla pitää olla tosi hauskaa ja hyvää seuraa jne. Tuntuu että kaikilla muilla on paljon kavereita ja useita paikkoja mihin mennä. Itselläni ei ole kovin montaa kaveria jonka kanssa voisin kuvitella esim. juhannusta viettäväni ja jos näillä kavereilla onkin omia suunnitelmia niin mitäs minä sitten teen. Joulunkin vietin yksin kun suhde vanhempiin on liian ahdistava ja kaverit eivät huolineet minua omiin lapsuudenkoteihinsa. Olen ollut masentunut ja nyt käyn tiiviissä psykoterapiassa, mikä on kieltämättä muuttanut minua aika paljon. Ahdistaa vaan kun tuntuu että kaikilla muilla on joku Frendit-tyyppinen elämää suurempi kaveriporukka tai ainakin useampi sydänystävä. En tiedä minkälaisia kommentteja tällä kirjoituksella kalastelen. Kunhan halusin avautua:)
Kommentit (9)
Sä olisit tervetullut meidän juhannukseen jos me vain satuttais tuntemaan toisemme...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikilla naapurustossa on kesämökki tai sitten ainakin menevät jonkun tuttujen mökille. Me olemme ainoat, jotka jäämme kaupunkiin. tuntee itsensä aika ulkopuoliseksi.
kaikilla naapurustossa on kesämökki tai sitten ainakin menevät jonkun tuttujen mökille. Me olemme ainoat, jotka jäämme kaupunkiin. tuntee itsensä aika ulkopuoliseksi.
koska mekään emme mene. Meillä ei ole verkostoa, ihmisiä jotka kutsuisivat mökeilleen tai muuta. Eli sama tunne täälläkin!
Haluan vielä lisätä, että ärsyttää myös kysellä muilta että pääseekö mukaan jne. En halua vaikuttaa miltään säälittävältä ruikuttajalta. Ja ulospäinhän olen tottakai sosiaalinen, iloinen ynnä muuta paskaa. Eli kukaan ei varmaan usko miten yksinäinen oikeasti olen.
Miltä tuollainen koko perheen yksinäisyys tuntuu? Eikö kenelläkään ole ketään vai kuinka olette niin yksinäisiä? Ymmärrän kyllä ulkopuolisuuden tunteen jos kaikki muut menevät mökeille. Mökkejähän voi kyllä vuokratakin, jos on sukanvarressa muutama satanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska työ- ja perhevelvollisuudet, lasten harrastuksen vievät ajan. Ei kerta kaikkiaan ole aikaa esim. tutustua uusiin ihmisiin tai edes pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin.
Toisaalta pyhiin ladataan perheissä valtavasti odotuksia kun kerrankin on aikaa olla perheen kesken - usein se on aikamoinen stressi kun joku juhannus pitää "suorittaa".
Perheellisiä voi ärsyttää lapsettomat sinkut just kun niiden elämä on niin "vapaata".
Harvoin sitä ymmärtää, että jokaisella on ongelmansa ja kipukohtansa elämässä.
Tsemppiä sulle. Yksinäisyys on tuttua mullekin: olen yksin kuolleessa parisuhteessa, ilman ystäviä paikkakunnalla. Juhlapyhät ahdistavat.
Mutta uskon että vielä löydän keinon nauttia just MUN elämästä. Sillä jaksaa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisin asian tekemällä kaikki juhlapyhät töitä. Kunnes sain karvaan herätyksen todellisuuteen, työpaikkani parheelliset olettavat minun nykyään tekevän heidän "paskanakkinsa", koska "sinullahan on aikaa / sinuahan ei haittaa / meidän perheelle on tärkeää olla yhdessä jne". Kyllä se olisi minullekin tärkeää viettää joskus juhannusta tai joulua, vaikka sitten ihan yksinkin. Juhannuksen työvuorosta olen nyt kieltäytynyt, ihme hälinä siitä nousi. Mutta pidin pääni ja olen siitä ylpeä.
Mulla on ihan samankuuloinen tilanne, kuin sinullakin. Käyn myös terapiassa ja elämäni on paljon parempaa kuin aiemmin. Samalla nään asiat toisin ja se ei tunnu kovin miellyttävältä. Olen havahtunut vanhempieni narsismiin ja äidin kontrollointiin. Minun ystäväni ovat tottuneet siihen että teen aina muiden mieliksi ja alistun. Nyt en enää halua tehdä niin, mutta kovin on yksinäinen olo.
Nyt juhannuksena en haluaisi mennä maalle vanhempien ja muiden sukulaisten luo. Siellä minulla on se sama alistujan rooli. Sitä on kovin vaikea muuttaa.
Minulla ei ole ketään sellaista tuttua, joka kutsuisi minua viettämään juhannusta kanssaan. Kovasti vaan yritän ajatella että olen silti ihan ok ihminen. Minulla kun yksinäisyys tuo sellaisia ajatuksia ettei kukaan halua olla kanssani. Nyt tiedän ettei se ole totta, mutta silti se tunne tulee tosi helposti. Kaikki juhlapyhät korostavat noita ikäviä tunteita. Nyt jo yritän kuumeisesti keksiä itselleni tekemistä ja ahdistun kun en keksi. Harmittaa kun ei ole sellaisia ystäviä joiden kanssa viettää juhannusta. Kavereilla on perheet ja minä en mahdu joukkoon mukaan.