Nyt tartten rohkaisua. Autolla ajamisesta kyse

En ole ajanut autoa varmaan vuoteen ja sitä ennen ehkä muutaman hassun kerran. Aikoinaan kun asuin kotona ja oli oma auto käytössä ajoin paljon ja päivittäin mutta sen jälkeen kun muutin pois kotoa autolla ajo on ollut satunnaista ja pakon edessä ajamista.

Nykyään minulla ei ole tarvetta ajaa koska kuljen työmatkat julkisilla (kätevämpää ja nopeampaa kun autolla). Ja muutoinkin kuljen julkisilla tai sitten mies vie.

Mies myös erittäin tarkka autostamme ja "syynää" sitä joka kerta kun olen ajanut. Viime syksynä kun ajoin parina päivänä peräkälkeen oli autoon tullut naarmu (en itse nähnyt) ja väitti heti että olin ajanut johonkin kanttariin tai jotain. En ollut.



No niin, nyt olisi sitten pakko hypätä auton rattiin ja viedä poika treeneihin ja pelottaa nyt jo ihan vietävästi. Mies ei pysty nyt lähtee viemään koska meni auttamaan äitiään yhdessä asiassa ja meni fillarilla sinne. Yritin ehdottaa, että me mennään pojan kanssa fillarilla treeneihin mutta pojan fillarista laakerit rikkit, joten ei pysty ajamaan. Julkisilla menee noin 30 min matkaan ja kävelleen hieman enemmään. Treenit myös niin myöhään ettei editä ajoissa kotiin ennen nukkumaanmenoa jos mennään kävellen/julkisilla. Autolla matkaan menee 10-15 min.



Rohkaiskaa nyt kun on pakko lähteä ajamaan...

Eniten pelkään parkkeeraamista koska treenipaikassa todella pieni ja kapea parkkis joka siihen aikaan on aika täynnä (viimeinen treenivuoro). Helvetti kun kädet hikoaa paniikista jo nyt.... Aaapuuuuaaaa pelottaa...ihan oikeesti.