Olitko pienenä pk koti vai pp hoidossa, viihdyitkö?

mutta erityisesti viihdyin päivähoidossa.



Omat lapseni 3,5 v ja 5 v pph:lla 15 tuntia viikossa, olen itse juuri nyt kotona työttömyyden vuoksi. Myös omat lapseni viihtyvät sekä hoidossa että kotona.

Maatila, mukava ympäristö, äiti aina lähellä tai lähistöllä. Onneksi ei tarvinnut lähteä hoitoon, en usko, että olisin tykännyt. Koulu alkoi ja meni oikein hyvin ja sain heti kavereita.



Tästäkin ketjusta näkee: tärkeää ei niinkään ole se, missä lapsi hoidetaan, kunhan hoidetaan hyvin. Päiväkoti, pph tai joillekin oma kotikin voi olla huono paikka, jos siellä ei välitetä lapsesta tai jopa kiusataan. Ja mikä tahansa hoitopaikka voi olla hyvä, jos hoidetaan hyvin. Epäkohtiin pitäisi puuttua.

Olin n.6kk ikäisestä 4v saakka helluntailaisnaisella perhepäivähoidossa. Mukavaa oli.



Kun vaihdettiin paikkakuntaa niin 4v siirryin uudessa paikassa suoraan päiväkotiin. Tykkäsin sielläkin.

Mä olin kanssa kateellinen päiväkotilaisille, koska oli kavereita ja leikkiseuraa. Mulla oli vielä isosisko, mutta sosiaalisena ihmisenä olisin kaivannut leikkikavereita.



Koulussakin pärjäsin hyvin, mutta meillä oli tosi pieni maalaiskoulu ja siellä edelleen oli ongelmana ystävien puute. Mun luokalla oli yksi poika, joka asui parin kilsan päässä ja yksi tyttö, joka asui 15 km päässä. Sen pojan kanssa me leikittiin aika paljon, kunnes vanhempansa siirsivät hänet kirkonkylään kouluun juuri tuon vuoksi, että ei ollut leikkikavereita. Isänsä oli eläkkeellä, joten saattoi kuskata.



Mun vanhemmat kuskasi meitä harrastuksiin ja kavereille, mutta mun mielestä on aivan ihanaa että omilla lapsilla on samalla pihalla kavereita.

mummo hoiti (asui meillä).



Viihdyin. Naapureissa kolme kaveria.



Kävin seurakunnan kerhossa ja esikoulun.

äitini oli pph kun olin pieni

Mummon hoivissa. Asuimme kerrostalossa, ja pihassa riitti aina kavereita. Päivähoito 5. ikävuodesta alkaen olisi ollut hyvä juttu.

ei ole ikinä ajatellut että olisipa minut laitettu pk hon vaikka ekalle mennessä suurin osa tunsi toisensa pksta niin silti pääsi mukaan porukkaan ja olihan siinä 3 muutakin tyttöä jotka oli ollut kotihoidossa. srkunnan kerhossa toki minua käytettiin sekä muskaris ja taidekerhossa :-)

minua yritettiin viedä päiväkotiin, mutta jostain syystä olin niin hysteerinen (eli huusin suoraa kurkkua niin kauan että äiti tai isä tuli hakemaan minut pois) että vanhemmat järjestivät minulle hoitajan kotiin (sukulaisen).



Mutta kannatan kyllä päiväkotia, tai pphoitoa, ja aion oman lapseni viedä hoitoon, saa siellä sitten leikkiä ikäistensä lapsien kanssa.

Toivon todella että oma lapseni suostuu jäämään hoitoon ,eikä ole tullut äitiinsä =)

Mummu hoiti, äiti lähti töihin kun olin 4 kk. Sitten perhepäivähoitoon, jota vihasin, lähinnä pph:n omien lasten takia. Oli muuten niin vittumaisia kakaroita, että! Eikä niitä kukaan kieltänyt koskaan.

Myös pp-hoitajaa kokeiltiin, mutten viihtynyt kun suosi omia lapsiaan.

Kuvaisin oman 70-luvun päiväkotini kasvatusmenetelmää sadistiseksi.



Suureksi yllätykseksi omat lapset ovat viihtyneet erittäin hyvin päiväkodissa vuosituhannen vaihteessa. Heillä on sieltä vain mukavia muistoja.

Mummo asui meillä ja äiti teki töitä kotona. Viihdyin hyvin, joskin muistan tekemisen puutteen usein vaivanneen. Naapurien lapset, kaikki poikia oli kavereina. Ekaluokalla muistan miten kävi kateeksi kun porukka kertoi tekemisistä esikoulussa ja kaikki tuntuivat tuntevan toisensa.

Pelkäsin hoitajaa, joten vain huonoja muistoja. Muistan olleeni kateellinen tarhassa olleille pihakavereilleni.

Hoitomuodosta ei ole itsellä mitään mielikuvia, koska olin niin pieni. 70-luvun alussa äitiysloma oli vielä todella lyhyt ja käsittääkseni kaikki hyvin koulutetut työelämässä olevat äidit pitivät vain tuon säädetyn äitiysloman.



Tarhassa aloitin kolmevuotiaana ja mitään ikäviä muistoja ei ole jäänyt, päinvastoin. Hoitopäiväni eivät ole missään vaiheessa olleet kovin pitkät, koska äitini oli opettaja ja 70-luvulla koulupäivät opeillakin olivat vielä ihan oikeasti lyhyet.



Ikävä tuottaa Nina Mikkoselle ja muille kotihoidon kannattajille pettymys, että minusta on ainakin kasvanut tervejärkinen, täysipainoista elämää elävä, akateemisesti koulutettu ja työelämässä rahallisestikin menestynyt nainen:)

Viihdyin ihan hyvin:) Kävin kahdessa eri kerhossa, eli olikohan minulla 3 vai 4 päivänä/vko kerhopäivä (seurakunnan ja englanninkielinen)



En usko että olisin sopeutunut päiväkotiin, sillä olen aina ollut aamutorkku&illan virkku, kerhoihin lähteminen ja myöhemmin kouluun lähteminen on aina tuottanut aamulla tuskaa. Mitä olisikaan elämäni ollut jos 5 päivänä/vko minut olisi revitty ylös päiväkotiin aamu 7 tai jopa jo 6 jälkeen...:(

Aloitin pk:ssa, ehkä noin 1-2 vuotiaana. Ei muistikuvia.

Muutimme ja menin pph:lle. En viihtynyt (muut lapset eri ikäisiä ja en pitänyt pph:sta). Siirryin toiselle pph:lle ja viihdyin.

Muutimme taas ja menin päiväkotiin. Viihdyin hyvin.

Olen maatilan kasvatti eli vanhemmat olivat "koko ajan" kotona ja olin joko heidän kanssaan navetassa tai sitten mamma, joka asui meillä, vahti minua.

Olihan tuo kivaa, mutta lähellä ei asunut lapsia, joten olin aika yksinäinen.



Vanhemmat laittoivat mut just tuon takia hoitoon, että saisin kavereita. Tuo päiväkoti oli ihana, toisella puolella oli vanhuksia, en nyt muista oliko tuo joku "mummojen ja pappojen oma päiväkoti" vai ihan oikea vanhainkoti. Ja toisella puolella oltiin me. Talo oli vanha pappila, joten tilaa riitti meille kaikille. Mummot ja papat osallistuivat lasten kanssa musiikkihetkiin ja leipomiseen ym. kivaan.

kun saavuin hoitoon! Istuin yksin lähes pimeässä olkkarissa joku kirja kädessä kunnes omat lapset heräsivät ja alkoivat kiusata minua. Olin aina iloinen kun pääsin varahoitoon. Kerran karkasin hoitopaikasta. Olin 3,5-4,5 ja mulla yhä kauheat musistot paikasta. En laittaisi omiani pph. Sitä ennen olin kyllä 6kk-2,5kk kahdessa ihanassa paikassa, mutta siltikään ei muistot ole hyvät.

Kun olin 4,5v halusin päiväkotiin mutten päässyt koska äiti oli vauvan kanssa kotona. Pääsin n. 5v sitten vuodeksi kahteen eri päiväkotiin joissa rakastin olla! Hoitajat oli ihania, kavereita, ekaa kertaa elämässäni askartelin!!!!!!

Naapurustossa sopivasti kavereita. Oikein hyvät muistot siitä jääneet!!!