Nimen "palautus" erotessa

Jos esim tyttönimi on aivan karsee josta "kärsiny" iät ja ajat niin miksipä ei voisi pitää erotessa miehensä sukunimeä?

jos lapset jää äidille ja äiti muuttaa nimensä takaisin virtaseksi ja lapset ovat edelleen isän mukaan korhosia....

Eli oli nimi saatu isältä, äidiltä, aviopuolisolta tai muuten, niin on jokaisen oma asia päättää pitääkö erotessa nimensä entisellään vai ottaako vanhan takaisin.



Jos näin ei olisi, niin sitten avioliiton myötä saatu nimi olisi vain lainassa. Ja se on mielestäni tyhmä ajatus.



Tiedän kyllä, että mieheni saisi sätkyn, jos eroaisimme ja tekisin lapsen jonkun toisen miehen kanssa ja edelleen pitäisin "hänen" (siis myös minun) nimensä ja antaisin sen lapsellekin. Mutta sanoin tästä jo silloin kun menimme naimisiin ja hän toivoi minun ottavan hänen nimensä. Siis sanoin, että joo voin ottaa, mutta että nimi on sen jälkeen minun ja hän ei siitä minun osaltani enää myöhemmin päätä.

kuin heidän isänsä joka tapaa heitä kolme kertaa vuodessa. Kaiken lisäksi olen elänyt aikuisuuteni tällä nimellä, siihen maailman aikaan kun solmin avioliiton ei ollut mahdollista pitää omaa sukunimeä, tämä on yhtä paljon minun nimeni kuin kenen tahansa saman sukunimisen.

Olen sen kerran ottanut ja nyt se on mun ja lastenikin nimi. En todellakaan vaihtaisi takaisin tyttönimeeni ja olisi eri niminen kuin lapseni.



Mutta ymmärrän, jos lapseton vaihtaa takaisin vanhaan nimeen.

aivan yhtä suuri oikeus kuin miehelläni. Muulla ehdoin en olisi nimeäni vaihtanutkaan. Nimen vaihto erotapauksessa on siis täysin itse päätettävissäni ja niin kuuluu ollakin.

johdannaiset, ja tehkää siitä omat päätelmänne suomalaisten avioerojen syistä.

on edelleen naimisissa :-)

Minäkin olen!

johdannaiset, ja tehkää siitä omat päätelmänne suomalaisten avioerojen syistä.