Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon perhe-elämäämme osallistumista voin miesystävältäni odottaa /vaatia??
24.05.2010 |
Erosin kolme vuotta sitten lasteni isästä ja löysin puolitoista vuotta sitten nykyisen miesystäväni. Meillä synkkaa hyvin ja ajatuksemme sekä intressimme osuvat yksiin. Kovasti alkaa vaivata se, että näemme lähinnä vain iltaisin, lasten mentyä nukkumaan lasten kotona ollessa. Joka toinen viikonloppu kun laoset lähtevät neljäksi yöksi isänsä luo, hän omistautuu kokonaan minulle.
Kun lapset ovat siis kotona, hänellä on yhtä sun toista menoa, tapaamisia kavereiden kanssa jne.Mikäli pyydän hyvissäajoin häntä esim. ulkoilemaan kanssamme, hän kyllä osallistuu, mutta minusta tuntuu, että hän tekee sen minun vuokseni eikä ehkä oikeasti nauti siitä itse :(
Ihmisenä hän on ihana ja rakastan häntä. Lapsia kohtaan ihan ok, tosin opettelua vaatinut sillä hänellä ei aikaisempaa kokemusta lapsista. Lapset pitävät hänestä kovasti. Olen vain miettinyt, että miten kauan hän tarvitsee aikaa sitoutuakseen enemmän perhe-elämään vai sitoutuuko koskaan? Vai odotanko häneltä liikoja?
Kommentit (5)
se on sinun perheesi, ei hänen. Miten usein käyt auttamassa miesystäväsi äitiä tai isoäitiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa vaan nauttia. kyllä ne sitoutumiset sun muut tulee myöhemmin. mitä sitten jos hän tulee vain sinun vuoksesi ulkoilemaan teidän kanssanne?
tulee kumminkin!
mä olisin IKI KIITOLLINEN jos saisin edes vkl mies ystävän!!!en todella halua miestä lapsien isäksi...
Puolitoista vuotta on aika pitkä aika ja jos suhde on edelleen tuolla mallilla niin muutosta tuskin tulee tapahtumaan, ainakaan ellet itse ala vaatia enempää. Siinä on tietysti aina se riski että mies ottaa jalat alleen, mutta tuskin sekään silloin olisi huono vaihtoehto. Suhteen alussa en lähtisi vaatimaan mitään. Eikä vieraalta ihmiseltä voi juuri odottaa oma-alotteisuutta. Mutta jos mies nyt ehdoin tahdoin haluaa olla naisen kanssa jolla on lapsia niin kyllä se on koko paketti, ottakoon tai jättäköön. Onhan se jo lasten kannalta etu selvittää suhteen tilaa ja miehen pysyvyyttä... eiköhän teillä tuo tutustumisvaihekkin ole jo ohi.
mitään, ettehän edes asu yhdessä... katsot sitten joskus myöhemmin, anna sen totutella ajatukseen ja että ymmärtää että voi myös puuttua ja osallistua kasvatukseen. ei se varmaan uskalla sano niille mitään jos pelkää että sä rupeet sille huutaa =D annat vaan aikaa!