linkki keskosen tarinaan kuvineen

en kyllä tajua mm tota avointa arkkua, mutta on kai Suomessakin joissain uskonnoissa yleinen tapa?



Surullinen tarina ;( Itse en tohtisi julkaista tuonkaltaisia kuvia.

Tässä maailmassa, missä ihminen luulee hallitsevansa kaiken, pääsee välillä unohtumaan miten raadollista ja julmaa se elämä loppujen lopuksi on.



Minä myös olen synnyttänyt keskosen. En tosin noin pientä ja kaikki on nyt hyvin. Mutta paljon olen tämän lapsen myötä "kärsinyt" ja saanut nähdä ja kokea ennen kuulumattomia asioita.

Minusta kuvien julkaisu on varmasti osan perheen surutyötä.



Tuo avoin arkku on hyvin yleinen tapa Usassa. Olen itsekin ollut siellä sukulaisen hautajaisissa ja kyllähän se pahalta tuntuu, kun ei ole siihen tottunut. Mutta heille 'viewing', kuten tuota tilaisuutta kutsutaan, on hyvin tärkeä.

kyllä surullisia kuvia, mutta kuten joku sanoi, niin luultavasti iso osa perheen surutyötä. Tai sivujen tekijän (äiti?), saa jakaa tuntonsa ja kokemuksensa.



Toinen oli kyllä niin pieni ja heiveröinen.

Meidän lapsemme syntyi viikolla 34 eli oli jo isompi. Minäkin kuulin itkun yhden kerran. Piirsin vauvan käden- ja jalanjäljet paperille ja puin kauniisiin vaatteisiin. Vauva oli täydellinen. Niiiiin kova ikävä! :(