Teillä töissä - millaiset tyypit ei pääse urallaan eteenpäin
Kommentit (39)
mutta meidän osastolla eivät ylene ne jotka eivät ole aivan poikkeuksellisen lahjakkaita ja ahkeria. Melkein kaikki ovat tosi hyviä työssään (ne jotka eivät ole saavat potkut tai savustetaan pois epämielekkäillä työtehtävillä), mutta mahdollisuuksia yletä on hyvin harvoin kenelläkään.
Työmyyrän työt vain loppuvat joskus ja uudet hommat annetaan virkeämmille nuoremmille? Varo, että aika ei aja myyränhommiesi ohi.
Mutta mitä voi tehdä, jos ei pysty olemaan ideoiva ja innokas? Meitä on monia tälläisiä!
juttele mukana. Kohta huomaat, että "hänen" ideansa ovatkin "meidän" ideoita. Keskustelemalla ja hiomalla toisen aloitetta sinusta tulee osatekijä siihen. Usein tällaista apua saadaan, että huimista ajatuslennoista saadaan konkreettisia käytäntöön sovellettavia versioita.
Ideoinnin lähtökohtana on tunnistaa ongelma! Listaa siis vaikkapa ongelmia luetteloksi ja mieti ihan vapaasti, jos minä olisin tämän lafkan pomo, niin miten hoitaisit asian.
Ja ei siihen ideointiin tarvi panostaa kuin pari kertaa vuodessa esim. kehityskeskusteluissa. Urki vaikka mieheltä tai kaverilta tai täältä av-mammoilta vinkkejä ja googleta, miten muut ongelmansa ratkaisseet. Esim. se voi olla ehdotus uuden nopeamman työvälineen hankkimiseksi sen vanhan sähkökirjoituskoneen tilalle, googlella printtaat miten hienoja muilla on. Ideointi voi olla ihan arkista kehitystä.
Aika ajoin mitataan, kuka on tuonut parhaiten panosta firmalle ja silloin kyllä nämä pienetkin ehdotukset tuodaan lisäarvoksi sinulle. Vaikka et sitten uralla haluaisi näiden avulla edetä.
Eikä pidä pettyä jos joskus ideasi tyrmätään täysillä. Kostoksi ei kannata suuta laittaa kiinni, vaan otta pökköä vaan pesään, niin unohtavat sen edellisen epäonnistuneen ehdotuksen.
Mutta mitä voi tehdä, jos ei pysty olemaan ideoiva ja innokas? Meitä on monia tälläisiä!
Pelkkää esimiesaseman tavoittelua se ei saisi olla, vaan hyvä yritys pystyy tarjoaamaan muunkinlaista uutta kuin enemmän alaisia: oman vastuualueen laajentamista, osallistumista haastaviin projekteihin, jotka laajentavat omaa osaamista tai vaikkaa liippaavat muuten henk.kohtaisten kiinnostuskohteiden läheltä, muiden mentorointia, jne.
JOS se olisi pelkkää esimiesasemaa, siihen eivät kaikki sovi: todella varovainen ja hiljainen henkilö ei ole ideaali johtamaan muita. Epävarmuus tarttuu muihinkin, ja luo tyytymättömyyttä. Olisi sitä paitsi vaikea kuvitella, että uusi esimies itsekään viihtyisi kaikkien "katseiden alla", jos tuntisi olonsa epävarmaksi ja päättämättömäksi.
Mutta kaikkien ei tarvitse myöskään olla suupaltteja päällepäsmäreitä ja ideamyllyjä, vaan itse kyllä arvostan myös suuresti niitä, jotka tekevät päivittäisen työnsä moitteettomasti ja hyvällä asenteella - yritän huomioida ja palkita myös heitä aina mahdollisuuden mukaan! On hyvin paljon organisaatiosta kiinni, miten näitä muita kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia on tarjolla; esimiehenä oleminen on helpompaa, jos organisaatio tukee kaikenlaisten personallisuuksien ja työntekijäprofiilien ominaista kehittymistä mahdollisimman tasapuolisesti.
t. markkinointijohtaja (suoria alaisia neljä, epäsuorasti n. 25)
jos työntekijä ei kiusaa pomoja tiedoilla, joita ei kuunnella eikä noteerata miksikään.
Kai maar se työntekijäkin on joskus yrittänyt saada äänt kuuluviin, mutta kun ei niin ei.
Yritän ottaa opikseni.
Pakko tosin mainita, että yhdessä entisessä työpaikassa etenemään pääsi
-eläkeikää lähestyvä nainen, joka oli rautainen ammattilainen, ja piti kurissa myös nuoremmat kyvyt. Pomon edessä esitti huolestunutta heidän jaksamisestaan, pomon poissaolessa sanoi näitä hemmotelluiksi, laiskoiksi, osaamattomiksi jne lapsiksi eikä vahingossakaan neuvonut tai jakanut tietoa kenellekään
-naisviraston ainoa mies, joka käytti 80% työajastaan valittamiseen, pikkuasioihin puuttumiseen, tyytymättömyyden levittämiseen ja riitoja herättävään juoruiluun.
Ensimmäistä tapausta ei pomokaan uskaltanut vastustaan, toisessa pomolta lipsahti että ei miehet oikein näillä palkoilla tee töitä eli sukupuoli riitti hyvään palkkakehitykseen.
tarvitaan kykyä kuunnella ja ymmärtää ihan niinkuin kykyä esittää asiansa ymmärrettävästi.
Minusta ylitöidenpaiskojat ovat porukkaa, jotka eivät kykene suoriutumaan tehtävistään määräajan puitteissa. Ei ylitöiden tekeminen kerro ahkeruudesta mitään, tai kertoo ainakin yhtä paljon hitaudesta ja kaoottisuudesta.
Työntekijän ahkeruutta tai töille omistautumista pitäisi tarkastella tulosten, ei kellon vahtaamisen kautta.
Jos on tyopoyta siivottuna ja kassi pakattuna kymmenta vaille viisi on turha odottaa uralla etenemista.
ylennyksiä tai vakipaikkoja vaille jääneet todella noin mitätöntä porukkaan, kuin tässä ketjussa lukee:
laiskoja, lusmuja, ideointikyvyttömiä, kaoottisia, yhteistyökyvyttömiä yms. yms?
Enpä omien kokemusteni perusteella oikein usko tätäkään....
On parempi olla työntekijä kun pikkupomo, sillä silloin ei ole ns. puun ja kuoren välissä =työntekijät ja isot pomot. Palkka ei juuri nouse työntekijällä josta tulee pikkupomo, mutta töitä tulee kotiinkin ja koko ajan pitää tasapainotella heiluvalla sillalla onko kenelle mieliksi jne.
Juu, ja eri asia jos on "isompi pomo" mutta niihin ei sitten niin vaan edetäkkään, vaan vaatii työkokemusta ja koulutusta enemmän.
2. Lusmut
3. Sellaiset jotka ei tule toimeen muiden kanssa
4. Sellaiset jotka ei mielistele yhtään pomoa ja muita, tiettyä nuolemista tarvitaan
ja eipä ole yleneminen kiinnostanutkaan :)
Jos on tyopoyta siivottuna ja kassi pakattuna kymmenta vaille viisi on turha odottaa uralla etenemista.
Työpöytä on siivottu ja kassi pakattu klo 14.15 (olen osittaisella hoitovapaalla). Tämä ei ole ikinä esimiestä häirinnyt, ei meillä merkitse kauanko töissä istuu vaan mitä siellä saa aikaan.
Muutenkin meillä etenee jokainen kykyjensä mukaan. Pomo on äärimmäisen fiksu, tunnistaa ihmisten heikkoudet ja vahvuudet, ja tarkkailee myös niitä hiljaisia ja vaatimattomia. Jokainen, jossa on ainesta nykytehtäviään enempään tulee halutessaan etenemään.
Tämä itsensä esittely ja oman erinomaisuuden listailu on vaan joidenkin mielestä niin perseestä, ettei kiinnosta aikuisen ihmisen moiseen ryhtyä. MIelenkiintoinenkin työ on vaan työtä, mutta kun sen nykyään pitäisi olla ihan kaikki ja silti pitäisi muunkin elämän sujua.
Eli ei vaan kiinnosta esitellä omaa erinomaisuutta, jos pomo on niin tyhmä, ettei osaamistani huomaa, niin omapa on vahinkonsa. Sillähän ne suorituspaineet on. Mulle riittää että hoidan työni.
= Liian vaatimattomat. Jos ei ole uskoa itseensä, en minäkään kyllä ala ketään potkia eteenpäin. Parempiakin saatavilla. Kyllä omia kykyjä pitää arvostaa.
Ja sitten tämä mielipiteiden laukominen. Työntekijän mielipiteille on yksi ja sama laukooko niitä vai on laukomatta. Tieto on valtaa ja rahaa. Työntekijänä mietin tarkkaan mitä kenellekin kerron. Jos mielipiteilläni ei näytä olevan merkitystä, niin mitä helvettiä niillä ketään vaivaan. Riittää kun teen työni. Sehän on ihan pomon oma ongelma, kun ei saa organisaatiostaan tietoja korviinsa. Voe voe.
= Mielipiteettömät. Joskus jouduin miettimään, kumman palkkaan, sellaisen, jolla ei ollut mitään mielipidettä mistään vai sellaisen, joka ystävällisesti ilmoitti olevansa eri mieltä kanssani työhaastattelussa. P
Työntekijänä en toivo kuin työrauhaa, sekin on paljon pyydetty.
karsia nämä tyypit. Esimerkiksi tiedon jakaminen toisille ja toisille ei, on selvää työpaikkakiusaamista tai ajautuu siihen ajanoloon. Yhteistyökyky on ehdoton edellytys mun rekrytoinneissa. Ja jos ei ole kiinnostunut viemään ideoinneilla yritystä eteenpäin, vaan panttaa näitä ideoitaan, niin on ihan oikein jos olet yt-neuvottelujen kohteena.
Perusosaamista saa kenestä työntekijästä tahansa, mutta joka firmalla on sitä, myös kilpailijoilla. Firmat tarvitsevat sellaista osaamisen lisäarvoa, joka on enemmän kuin kilpailijalla. Jotain siis extraa normaalin "riittää, että hoidan työni" päälle vielä. Ja se pitää tuoda esille itse johdolle ja esim. noiden ideoiden kautta voi esitellä kykyjään. Muuten olet tusinatavaraa ja sinut voidaan koska tahansa korvata toisella työntekijällä.
Mulle riittää että hoidan työni.
Työntekijänä mietin tarkkaan mitä kenellekin kerron. Riittää kun teen työni.
Työntekijänä en toivo kuin työrauhaa, sekin on paljon pyydetty.
Mielipiteitä kun laukoo, pitää tehdä se fiksusti. Ehdottaa ratkaisuja oikealle ihmiselle, ei vain jaella mielipiteitä ympäriinsä kelle tahansa ja olla tietävinään kaikesta kaikki. Besserwisserit käyvät kaikkien hermoille.
mutta en osaa antaa lisäarvoa, tämä on aivan totta. Kyllä perustasonkin työntekijöitä tarvitaan. Olen ahkera, enkä ole turhaan poissa.
En ole kyllä 15 vuodessa edennytkään yhtään. Olen kaiketi sitten tälläinen perus työmyyrä :(
Vaikka olisikin kunnianhimoa, en osaa kohdentaa sitä, ja itsetuntoni on varsin huono.
2. Lusmut
3. Sellaiset jotka ei tule toimeen muiden kanssa
4. Sellaiset jotka ei mielistele yhtään pomoa ja muita, tiettyä nuolemista tarvitaan
Työmyyrän työt vain loppuvat joskus ja uudet hommat annetaan virkeämmille nuoremmille? Varo, että aika ei aja myyränhommiesi ohi.