Kannattaako tutustua tupakoivaan odottavaan äitiin? (ov)
Tupakoiminen raskausaikana on mielestäni ihan kamalaa jo ajatuksen tasollakin. Nyt pohdin kannattaako minun edes tutustua tällaiseen äitiin vai onko ajatusmaailmamme niin eri tasoilla ettei kannata edes vaivautua. Vai olenko itse kamala jos annan tällaisen asian häiritä?
Kommentit (18)
tutustuahan voi ja päättää vasta sitten oletteko ihan eri planeetalta.
Eräällä tosi temperamenttiselle tutulleni oli neuvolassa jopa sanottu, että tupakoinnista on vähemmän haittaa vauvalle kuin siitä stressistä mikä tulisi tupakoinnin lopettamisesta! En kyllä usko, mutta jos kerran neuvolassa sanotaan...
Mutta siltikään en näkisi vaivaa tutustua.
En todellakaan haluaisi altistaa vastasyntynyttäni tupakoivan äitikaverin sauhuille (vaatteet joka tapauksessa haisevat kuten kotikin jos siellä vierailisi poltti äiti muiden seurassa tai ei). En näkisi mitään järkeä lähtemällä lähteä ystävyyssuhteeseen tupakoivan tulevan äidin kanssa kun ei kerran ole mitään pakkoa.
että raskausaikana tupakoiva äiti on mielestäni niin kaukana omasta arvomaailmastani, etten haluaisi tutustua. Arvelisin, että löytyy myös muita ei-toivottuja tapoja...
Luultavasti asia hänelle herkkä, sillä eihän sitä muutenkaan hyvällä katsota. En usko, että Suomssa kukaan polttaa siksi, ettei usko siitä olevan haittaa.
Hän varmasti vaistoaisi tuomitsevan asenteesi, vaikka pystyisit olemaan asiata sanomatta. ELi välinne jäisivät todenäkösesti vähän takakireiksi joka tapauksessa. Eihän se toki mikään ehdoton totuus ole.
Itse huomasin, että polttavat ystävät ottivat itseensä, kun kerroin raskausaikana, että tupakan haju laukaisi niin kovan pahoinvoinnin, että jouduin vaihtamaaan kadulla puolta, jos edellä kulki joku tupakkaa polttaen. Kommenttini ei ollut mitenkään heille tarkoitettu, mutta tupakoitsijat kai saavat niin paljon kritiikkiä, että tulevat helposti vähän yliherkiksi.
neuvotaan vähentämään radikaalisti, mutta yhden tai kaksi voi plttaa, kuin kärsiä niistä hillittömistä kortisolitasoista, mitkä vieroitusoiheet pahimmillaan aiheuttavat. Normaaliin tapaan eivät kehoita jatkamaan.
tutustuahan voi ja päättää vasta sitten oletteko ihan eri planeetalta. Eräällä tosi temperamenttiselle tutulleni oli neuvolassa jopa sanottu, että tupakoinnista on vähemmän haittaa vauvalle kuin siitä stressistä mikä tulisi tupakoinnin lopettamisesta! En kyllä usko, mutta jos kerran neuvolassa sanotaan...
yleensä odotusaikana tupakoivat ovat muutenkin outoja. Mutta muuten voin olla mainiosti tupakoivan ystävä, myös ihmisen, jolla on lapsia. Ei se haju nyt sentään sillä tavoin tartu ja mun puolesta saa röökata rauhassa mun läsnäollessa. En toivo työntävän lastani vaunuissa sillä hetkellä, mutta jos siirtyy hiukan kauemmaksi, niin homma ihan ok. Lisäksi fiksu ihminen pesee kädet sen jälkeen ja mielellään laittaa pastillin suuhun. Eihän se kaikkea hajua peitä, mutta vie pikkuisen pahinta löyhkää kuitenkin pois.
haluaisi tutustua, olen rv 19, enkä hyväksy kertakaikkiaan tupakoimista raskaana. Mä en usko kenenkään selittelyjä siitä, että ei pysty lopettaa, enkä katso velvollisuudekseni näin tehdäkään. Kuitenkin, itse 13 vuotta polttaneena, tiedän että ihminen pystyy lopettamaan, eikä mikään saa muuttamaan mieltäni, ei edes tupakoivien, itsekkäiden "äitien" selittelyt. WT-porukkaa kaikki sellaset.
Kyllä sanoisin, että arvomaailma ja maailmankatsomus ovat isolla tod.näköisyydellä niin kaukana toisistaan, että ei kannata vaivautua.
Jotenkin tällaisen tupakoivan ihmisen elämästä löytyy muutakin, mikä voi kyseenalaistaa kyvyn toimia vastuullisena vanhempana, viikonloppuryypiskelyä, joka kuukausittaista bilettämistä, itsekkyyttä, kykyä ottaa vastuuta ensisijaisesti lapsesta -> kun se tupakkakin on lasta tärkeämpää. , parisuhdeongelmia -> näitä koottuja selityksiä " enhän mä muuten, mutta ku menee hermo ton ukon kanssa" ym. Ja mikä vielä pahempaa: ongelmia sen takia, et " ku mulla menee koko ajan hermo noitten penikoitten kanssa".
Hyi yäk.
Jotenkin tällaisen tupakoivan ihmisen elämästä löytyy muutakin, mikä voi kyseenalaistaa kyvyn toimia vastuullisena vanhempana, viikonloppuryypiskelyä, joka kuukausittaista bilettämistä, itsekkyyttä, kykyä ottaa vastuuta ensisijaisesti lapsesta -> kun se tupakkakin on lasta tärkeämpää. , parisuhdeongelmia -> näitä koottuja selityksiä " enhän mä muuten, mutta ku menee hermo ton ukon kanssa" ym. Ja mikä vielä pahempaa: ongelmia sen takia, et " ku mulla menee koko ajan hermo noitten penikoitten kanssa". Hyi yäk.
ystävänsä tuollakin perusteella.
Mä oon sitä mieltä, että kyseessä on henkilökohtainen asia ja saattaa olla kipeäkin asia odottavalle äidille. päätös lopettamisesta pitää lähteä itsestä, ei jostain ulkopuolisesta painostuksesta.. oon nähny miten tehokasta lopettaminen on, jos vaan toisen mieliks yrittää lopettaa. Jos se menee siihen, että polttaa salaa, kun haluaa tulla hyväksytyksi, vaikka ei oo valmis oikeasti lopettamaan tupakointia.
Mutta toki jokainen saa valita ystävänsä vaikka silläkin perusteella, tupakoivatko vai eivät. Itse en ole polttanut ikinä (maistanut kyllä), mm. mieheni tupakoi kun menimme naimisiin (lopetti ku eka lapsista oli vajaa 6kk), paras ystäväni tupakoi jne.. Mulle niissä ihmisissä on huomattavasti tärkeämpää muut asiat kuin tupakka.
en tykkää tupakoinnista ylipäätään, mutta se ei minua kuitenkaan muista ihmisistä erota ts. voisin olla ja olenkin satunnaisesti tupakoivien kaveri. Lähinnä siis tökkii tuo ajatus siitä, että tämä henkilö savustaa syntymätöntä vauvaansa ja minkälainen henkilö sellaista tekee. Mieleyhtymät muihin "ongelmiin" myös häiritsevät, vaikka voihan olla ettei niitä ole.
ap
Tupakoitsijat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Ei tupakointi ihmistä tyhmennä tai tee siitä ihmisarvoltaan alempaa.
se tupakointi ihmistä määritä....
ei niin, mutta jos siinä samassa myrkyttää oman lapsensa, niin se alentaa ihmisen alhaiselle tasolle.
Itse en ole tupakoinut raskausaikana enkä koskaan tupakoi lähellä lapsiani, enkä tupakoisi kenenkään muukaan lasten lähellä...
mutta että se vaikuttas tutustumiseen...
Ei kyseessä on puolituttu, joka haluaisi enemmänkin olla tekemisissä, ystävystyä. Hän ottaa kuitenkin silloin tällöin oluen, lasin viiniä tai siiderin nyt raskaana ollessaankin ja muutoin kuuleman mukaan juo joskus reippaastikin - ja mulla on itselläni aina ollut raskausaikana tiukka 0-linja, enkä muutenkaan juo paljoa.
Jotenkin vain tuntuu tuo alkon käyttö etäännyttävän. Mun mielestä se on vauvan myrkyttämistä. Alkoholihan on hermomyrkky. Mun mielestä ihan yhtä paha, jos ei pahempikin, kuin tupakka.
tupakoiva äiti sen verran kaukaa, että vaikea kuvitella, että tulisi yhteistä juttua. Sitten asutaan sen verran keskiluokkaisella alueella, ettei oikein nykyisissä piireissä moiseen törmääkään.
Mutta eräs vanha, rakas lapsuudenystäväni poltti raskausaikana, eikä tullut pieneen mieleenkään mitenkään loitontua hänestä. Hänellä oli vaikeaa monestakin syystä ja toki vähensi tupakointiaan reippaasti.
Olihan se ikävää, muttei nyt kuitenkaan minulle niin iso juttu. Hän on huonosta tavastaan huolimatta muuten valtavan hyvä ja huolehtiva äiti, akateeminen ja muut huomioon ottava ihminen. Hänen vauvansa oli muuten syntyessään viikkoihin nähden hyvin pienikokoinen - nyt 3-vuotiaana normaalikokoinen, reipas poika. Toivottavasti hänelle ei ole tullut vaurioita äidin tupakoinnista johtuen.
Itse en polta enkä pidä tupakoinnista, mutta en nyt sen perusteella sentään ystäviäni valikoi...