Ärsyttääkö muita mammojen puistokerhot

lapsen takia on pakko vähän sietää. Se että kaikilla on lapsia, ei ole riittävän iso yhdistävä tekijä, jos muuten on ihan eri maailmasta.

, jossa ei tatte vaan seurailla oman lapsen tekemisiä ja kommentoida koko ajan sen juttuja, vaan voi jutella muiden äititen kanssa. Puolituttuja ovat, enimmäkseen puhutaan lapsista.



Juoruiluun ja seläntakana puhumiseen en ole törmännyt.

Ja siksi menenkin töihin nyt kun lapsi on täyttänyt vuoden. Saa kaveriseuransa päiväkodissa, kuten isosiskonsakin aikanaan.

ja en ole kyllä tuollaista kokenut. Odotimme aina lasteni kanssa tuota kerhopäivää, se oli viikon kohokohta, äidin henkireikä ja lapsille kiva paikka saada kavereita ja leikkiä.

Töihin paluun jälkeen olenkin tuota kerhoa kaivannut kovasti, nyt ei ole enää mitään paikkaa missä tavata muita äitejä, töissäkään ei viitsi lapsista yms. turista.

Yösyöttö. Eve Hietamies taisi olla kirjoittaja.

tykkään käydä puistoissa ja kerhoissa lasten kanssa. pääsee juttelemaan muille aikuisille ja lapset saa leikkikavereita. virkistävää koko perheelle. mieskin saa olla hetken rauhassa kun tulee töistä kun en kokoajan hölötä. en ole törmännyt moiseen seläntakana pahaa puhumiseen kuten ap.

puistossa. Jutellaan kaikenlaisista asioista eikä vain lapsista. En ole törmännyt selkään puukottajiin enkä juoruilijoihin mutta voin kuvitella että sellaistakin on. Työelämässä olen törmännyt sellaiseen.

Luulen että omassa elämässä joku asia on kovasti rempallaan jos aina tarvitsee arvostella muita ja etsiä vikaa muista. Jotenkin sellainen tuntuu tosi juntilta toiminnalta.

Joissain harrastepiireissäkin on kuulemma sellaista ja silloin putoaa pohja koko touhulta. Sen pitäisi olla kivaa ja rentouttavaa mutta siitä tuleekin väkinäistä suorittamista kun pitää miettiä mitä tekee ja sanoo ettei joudu taas juoruilun kohteeksi. Harmi.

Itseäni ei hirveästi kiinnosta muiden tekemiset tai tekemättä jättämiset muuten kuin positiivisessa mielessä. Ellei sitten ole tehnyt jollekulle oikeasti pahaa..se saa minut tuohtumaan.

Käydään puistossa ja kerhoissa satunnaisesti, jos tulee tekemisen puute tai äidille aikuisen seuran kaipuu.



Nähdäkseni "sisäpiiriä" ovat ne, jotka jaksavat olla aktiivisia ja ideoida ja olla monessa mukana. Oikein kivasti ottavat vastaan myös kaltaiseni satunnaisen vierailijan. Kyllä muista poissaollessakin puhutaan, esim. kenen lapsi on oppinut jotain erikoista tai saanut tarhapaikan tms. Pahaa sanaa en ole kyllä kuullut keneltäkään.



Mulle jaksamisen kannalta on ehkä tärkeintä tietää, että on näitä paikkoja, joihin voi mennä. Vaikka siellä ei niin usein oikeastaan kävisikään.

Viihdyn sikäli "oikeasti", että se on vaihtelua päivään. En niin "oikeasti" että haluaisin lähteä niiden ihmisten kanssa minnekään ilman lapsia.

Meitä ei yhdistä juuri muu kuin se että olemme kotona lasten kanssa, mutta ihan mukavia kaikki kyllä ovat, kukin omalla tavallaan. Nämä ovat näitä elämänvaiheihmissuhteita jotka kestävät kun kestävät ja sitten jäävät.

Viihdyttekö oikeasti niissä? Yhdistääkö teitä oikeesti mikään muu kuin se että olette kotona lastenne kanssa!

miksi niissä kerhoissa ym. juttujen pitää mennä toisten arvosteluun??? Ja usein vielä kaikki arvostelevat ja haukkuvat toisiaan ristiin kun sopiva tilaisuus tulee.