Onko sinulla ollut lapsuudesta asti jokin haave? Onko se

toteutunut? Minua mietityttää se että ihan lapsesta asti olen haaveillut asuvani pienessä mummonmökissä enemmän tai vähemmän yksin, lapsettomana. Siellä olisi pieni puutarha ja kaikki hallittavan kokoista ja nättiä.



Todellisuus on nyt keski-iässä se, että tuli parisuhde, tuli lapsia, tuli hemmetin iso ja ruma talo eikä mikään ole enää hallittavaa tai nättiä. Mies tulee töistä kotiin ja istuu nojatuoliin katsomaan televisiota tai näpräämään läppäriään. Minä leikkaan työpäivän jälkeen nurmikot, ostan ja keitän ruoat, hoidan lapset, lasten ja kodinhoidon juoksevat asiat, autonpesut, siivoamiset, pyykinpesut, kaikki kotityöt. Mies käy vaan töissä, kuluttaa päivässä max. 10 minuuttia raha-asioiden hoitamiseen ja muuten tekee mitä haluaa. Tämä työnjako on mennyt näin, koska minulla on keikkatyö, huono palkka ja mielenterveysongelmia. Toisin sanoen mies tuo enimmän osa rahaa taloon ja on siis tavallaan niskan päällä.



Koko ajan mielessä siintää se pieni talo. Olin hajota kateuteen, kun sukulaiseni erosi ja rakensi pikkuruisen talon, laittoi siihen pienen pihan ja elelee siinä nyt lastensa kanssa. Jutun ironia on siinä, ettei hän suinkaan olisi halunnut eroa ja hänellä on nyt omasta mielestään asiat huonosti! Ja minusta hänellä on kaikki unelmaelämän ainekset. Ei mee järkevästi tää elämä, ei.