Hyppiikö muilla naapurin lapset omia aikojaan pihallanne?

Ei ole tuollaista rasitetta, enkä sietäisikään.

Yksinkö? Ei hypi, muuten tää on kans kyllä kuin yleinen leikkikenttä.

Minä puuttuisin heti.

ja ärsyttää.

Voiksä ap vähän selventää tuskatilaasi?

Minä puuttuisin heti.

ja omalla trampoliinilla. Eipä sellaisia naapureilla edes ole. Naapureiden pihaan mennään vain kutsuttuna.

ja myös silloin kun ollaan itse pihalla..



patistamme lapset nätisti omalle pihalleen..



ei mene kauaa kun taas tulevat,täytynee laittaa aita.

mutta jäivät kiinni ja lopettivat (käsittääkseni) kun puhuin heidän kanssaan. Meidän koira oli aika hermostunut kun pihalla kulki meidän perheeseen kuulumatonta väkeä itsekseen. Tytöt ymmärsi kyllä kun sanoin että koiralla on oikeus kotirauhaan ja piha kuuluu myös meidän kotiimme.

on kaksi isoa vahtikoiraa. Muuttaessamme pari kertaa vieraita muksuja tuli pihalle ilman lupaa, mutta äkkiä kaikki tiesivät koirat ja niin lapset kuin aikuisetkin pelkäävät niitä. Koirat ovat mitä leppoisampia omaa perhettään rakastavia ja omat lapset saavat tehdä niille mitä vain, mutta vieraita lapsia eikä aikuisia ne eivät hyväksy pihallemme eikä kotiimme.

Aloimma pitämään koiraa irti pihassa, myös silloin kunn emme itse ole kotona. Koiramme on pelottavan näkönen, mutta kiltti. Laitoin myös huhua, että voi olla vihanen kun on niin hyvä vahti. Pari tuttua pyysi, että pitäisimme koiramme kiinni, koska meillä on niin kiva piha ja heidän lapset tykkäisivät tulla meille leikkimään. Ehdottivat myös, että pitäisimme koiran kiinni silloin kun emme itse ole kotona, jotta lapsensa voisivat tulla leikkimään meidän pihaan. Koira on irti omassa aidatussa pihassamme. Mikäli meillä on kutsuttuja lapsivieraita tai omille lapsille tulee kavereita silloin kun olemme kotona niin koira kyllä laitetaan pikkuaitaukseen jos joku pelkää

Naapurustossa (ei edes rajanaapureissa) on pari koululaistyttöä, jotka ovat jo vuosia tulleet pihaamme kuin omaansa. Olemme jutelleet tästä omien naapureidemme kanssa, joita myös ärsyttää tämä asia. Emme siis edes tiedä mistä tytöt tarkemmin ovat. Pyörillä aina tulevat.



Talvella juuri kyselin täällä av:lla kuka on vastuussa, jos vieraat, kutsumattomat lapset jäävät auton alle laskettuaan tielle valtavasta lumikasastamme. Yleinen mielipide oli, että on meidän vastuulla, että tontilla ei ole "liukumäkiä" vaarallisissa paikoissa. Kasa siis ei ollut liukumäki, vaan koko kadulta auratut lumet. Usein lumet myös olivat levähtäneet tyttöjen pompittua kasassa.



Pari kesää sitten maalasimme aitamme. Seuraavana päivänä aita oli tuhrittu, eli sen päältä oli menty maalin ollessa märkä. Eipä ollut tullut mieleen laittaa kylttejä märästä maalista, kun itse ja naapurimme toki tiesimme aidan vastamaalatuksi.



Eikä myöskään ole kivaa ottaa aurinkoa yläosattomissa kun vieraat lapset pyöräilevät paikalle. He vielä pyöräilevät kapeasta kohdasta autojemme välistä, mistä omia lapsiamme on kielletty pyöräilemästä koska autot voivat naarmuttua helposti.



Kovasti ärsytti myös kun tytöt kiipeilivät pienessä koivussamme ja oksat menivät poikki. Tuosta mies sanoikin tytöille. Samoin kuin siitä, että he tekivät majan (=sotkukasan) tontillemme. Tonttimme on tyypillinen kaupungin postimerkkitontti, joten todellakaan ei ole mahdollista että pihaamme luulisi yleiseksi metsäksi.



Eli ärsyttää, vaikka pihallamme pomppiminen ei olekaan päivittäistä. Lastemme kavereita tytöt eivät ole. Meidän lapset siis ovat vielä alle kouluikäisiä.

ja ne hipisii naapuriin kun silmä välttää. Kovaa koulua on käyty nyt pari viikkoa asiasta.

Meillä ainakin on omien lasten kanssa sovittu ei toisten pihoille leikkimään jos kaverit ei ole kotona.

Ei kyllä meidänkään pihalla naapurin lapset pyöri aina soittavat ovikelloa. Jos syömässä ollaan niin sitten voivat odottaa pihalla ja pyöriä siellä . Ei muuten.

Naapurin 5-vuotias poika hakee rivitalon pihastamme leluja yhteiselle leikkialueelle, kun emme ole kotona tai ulkona. Ja samoin kuin jollakin edellisellä: huojuu ja horjuu juuri pyöräilemään oppineena pyöränsä kanssa autojemme välistä pihaan. Asiasta on sanottu monta kertaa pojalle, vihaisestikin jo sekä vanhempiensa kuulleen, mutta asia ei mene perille.



Pahin oli yhtenä iltana, kun hain omat lapset jo sisään iltapalalle. Olimme kaikki käyneet suihkussa ja kuka istui mitenkin puettuna (minä ilman paitaa helteen vuoksi) syömässä iltapalaa ikkunan ääressä, kun tämä poika yhtäkkiä pyöräili takapihallemme suoraan ikkunan alle tuijottamaan ja huuteli, että onks teillä taas iltapala jo. Tempasin takapihan oven auki ja sanoin suorat sanat. Omat lapseni ovat hieman vanhempia ja nuorempia kuin tämä naapurin sankari, mutta tiedän, että heille ei tulisi mieleenkään painella kenenkään takapihalle ja ikkunoista tuijottelemaan.