Onko jollain muullakin äidillä tapana

Ostaa itselleen kotionsa kaikkea mahdollista rojua: uusia mattoja, verhoja, pöytätabletteja jne joihin sitten kyllästyy vuoden sisään, ostaa uusia ja kun kaapit pursuaa niin alkaa kyselemään kelpaako?



Olen asunut pois kotoa 10 vuotta, alussa kaikki roju oli tarpeen ja KUVITTELIN että äitini antaa ihan sydämellisyyttään mutta nyt olen huomannut että nurkissamme pyörii enempi äitini vanhaa rojua kuin omaa ostamaani ja tilanne on alkanut ärsyttämään!

Viimeksi äiti yritti meille sohvaansa tuupata, vaikka meillä on jo kaksi sohvaa!

Oli saanut sohvan joltain työkaveriltaan ilmaseksi, lupasi ottaa sen vaikkei itsekään tarvinnut, vuodessa taas kyllästyi.

Sitten se alkoi vinkumaan miten on NIIN vaikeaa saada tavaroita johonkin, kun kukaan ei huoli???



LAKKAISI HANKKIMASTA SEMMOSIA!

Käsittämätöntä että kuvitellaan että toisten pitää ottaa vanhat rojut vaan jos se niitä tarjoaa.

Mulla oli kaapeissa semmosia vanhoja ällöjä lakanoita ja pyyhkeitä joita se noita meille antanut, hyvyyttään (omia vanhoja). Tilaa ne on vienyt vaan meidän tavaroilta kun oli vaan muka otettava kun se lappasi niitä säkkiin, hankkii sitten uutta itselleen.



Jos haluaa auttaa, niin olisi joskus kiva saada jotain UUTTA. Mutta äitini tapa auttaa on että tuo vanhan meille ja ostaa uutta itselleen.



Nykysin sanon ei sille.

Saa hukkua turhaan roinaansa vaikka mutta me ei niitä enää oteta.

Viime syksynä äitini alkoi että tuo sitten syksyisin KUKKASENSA parvekkeeltaan meidän puutarhaan maahan. :(