Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa mieheni lapsia!
21.05.2010 |
Haluaisin oikeasti apua/neuvoja, koska olen aivan loppu mieheni lapsiin (jotka asuvat meillä). Ovat vielä pieniä, toinen aloittaa syksyllä koulun ja toinen nuorempi. Vaikka kuinka yritän heitä rakastaa ja tehdä asioita heidän kanssaan, en vain millään jaksaisi heitä.
Olen lasten kanssa paljon, sillä olen kesälomalla ja kohta jäämässä äitiyslomalle. Aikaisemminkin tein lyhyttä työpäivää, ja hain lapset päiväkodista 12-15 välillä (menivät 8-9 välillä). Mies lähtee töihin klo 6 aamulla, ja tulee n. klo 17-20 välillä. Välillä hänelläkin on lyhyitä päiviä.
Tämä on ihan kamalaa ja tunnen itseni hirviöksi. :(
Kommentit (19)
menee yhteensä n. kolme tuntia...muuta työtä ei ole löytynyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisten lasten kanssa on varmasti jaksaminen vähissä. Olisi, vaikka olisivat biologisia lapsia.
Älä jätä lapsia koko kesäksi kotiin jos olet liian väsynyt, hoitoon vaan.
Et ole huono äiti vaikka laitat lapset hoitoon, mutta olet huono äiti jos liian väsyneenä koitat selvitä heidän kanssaan päivästä toiseen. Se ei tee teille kenellekkään hyvää. Lapsille paljon parempi et äiti kunnossa ja jaksaa, jos se tarkoittaisikin hoidossa olemista.
Voimia! ja koita järjestää itsellesi omaa aikaa
eli mulla täsmälleen sama tilanne. En osaa auttaa, mutta halusin vaan kertoa, että et ole ainut joka kamppailee tällaisten asioiden kanssa.
Olen yrittänyt kaikkeni, mutta joutunut toteamaan, etten ikinä kykene rakastamaan heitä samalla tavalla kuin omia lapsiani.
voit pitää lapsia pidempään päiväkodissa. Eihän ne siellä nyttenkään näytä olevan kuin 4-6 h/ päivä. Annat siellä touhuta ja purkaa energiaa pari tuntia pitempään, ja rentoudut mahasi kanssa. Tosi rankka loppuraskaus tiedossa, jos lapset ovat koko kesän kotona, kun olet äitiyslomalla ja vauvakin syntyy ihan kohta.
Rohkeasti pyytämään sukulaisia ja mummoja avuksi, jos ottaisivat lapsia edes pariksi päiväksi välillä. Ja missäs se niitten bio -äiti luuraa? vai eikö häntä kiinnosta?
eli mulla täsmälleen sama tilanne. En osaa auttaa, mutta halusin vaan kertoa, että et ole ainut joka kamppailee tällaisten asioiden kanssa. Olen yrittänyt kaikkeni, mutta joutunut toteamaan, etten ikinä kykene rakastamaan heitä samalla tavalla kuin omia lapsiani.
Oletko ollut kauan tällaisessa tilanteessa? Onko koko ajan tuntunut samalta? Minkä ikäisiä omat lapsesi ovat? Entä miehesi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse mietin usein, että mikä on riittävästi, se auttaa suhteuttamaan asioita. Usein riittää että sietää ja kaikki mikä on sitä paremmin on plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät ole enää päiväkodissa, vaan kotona. Sukulaisia ja bio-äitiä ei nämä lapset kiinnosta... ovat äidillään n. 1viikonloppu/kk, silloin kun äitiä sattuu huvittamaan.
ap
Älä vaadi itseltäsi sellaista. Se mitä sinulta edellytetään on, että olet turvallinen aikuinen. Kuulostaa siltä, että väsyt omiin vaatimuksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon että äitipuolet muistaa tämän, omia ei saisi suosia ohi muiden. Ne lapset ovat kuitenkin viattomia tilanteeseen.
t: lukuisten äitipuolien kasvattama
Älä vaadi itseltäsi sellaista. Se mitä sinulta edellytetään on, että olet turvallinen aikuinen. Kuulostaa siltä, että väsyt omiin vaatimuksiisi.
mutta ei kai lapsien voi koko päiviä antaa vain olla itsekseen? tietysti ruokaa saavat jne., mutta kun en mitään jaksaisi heidän kanssaan touhuta. ulos ehkä jaksan raahautua ja sielläkin vain istun. meneeköhän tämä koskaan ohi...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kesällä joku nuori viemään lapset johonkin puistoon tai vain vahtimaan? edes kerran viikossa?
mutta ei kai lapsien voi koko päiviä antaa vain olla itsekseen? tietysti ruokaa saavat jne., mutta kun en mitään jaksaisi heidän kanssaan touhuta. ulos ehkä jaksan raahautua ja sielläkin vain istun. meneeköhän tämä koskaan ohi...
ap
on se mielestäni ihan riittävää. en minä aina omienkaan (noin samanikäisten lasten) kanssa jaksa sen enempää. ruuat tarjoan, katson, että heillä on puhdasta päällepantavaa ja käyn ulkona heidän kanssaan ja otan syliin jos siihen haluavat. en minä erikseen ala keksiä heille puuhaa, ellen sitten pyydä siivoamaan ja tiskaamaan =). älä nyt tee tuosta äitiydestä liian vaikeaa itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikkei nykyistenkään kanssa ole?
ongelman ydintä väärästä paikasta. Sulla on kuvitelma, että ollaksesi hyvä vanhempi, sun pitäisi koko ajan rakastaa ehdoitta ja jaksaa vaan. Olet kuitenkin raskaana, ja vastuu lapsista lankeaa lähes kokonaan sinulle. Ongelma siis on se, että sun arki on liian raskasta, ei se että lapset on miehen lapsia.
Toki raskaana ollessa vielä helposti käy niin, että sitä käpertyy omaan itseensä, ja nuo "vieraat" lapset tuntuvat vääryydeltä... järkevänä ihmisenä varmaan kuitenkin tajuat, että lapset ovat kaikkeen teidän elämässänne täysin syyttömiä, ja heitä ei pidä kenenkään väsymyksestä rangaista. Mutta esim. 3pv/vko päiväkodissa kesällä ei ole mitenkään liikaa, laittaahan moni äiti sen biologisen esikoisensakin pois jaloista, kun vauva on tulossa.
Osaatko myös suhtautua lapsiin heidän vanhempanaan? Tekevätkö lapset kotitöitä? Esim 7-vuotiaalta voi jo olettaa huoneen siistinä pitämistä, roskien viemistä, tiskikoneen tyhjennystä tms. pientä, josta kuitenkin on ( ainaki mun mielestäni) iso apu.
Eli lasten isälle roimasti lisää vastuuta, esim. sovitte siitä, että hän tulee aina klo 17 kotiin ja hoitaa lasten iltahommat vähintään joka toinen ilta (pesut, iltapuurot tai vastaavat, iltasadut ja nukuttamisen). Lapset päiväkodissa muutamana päivänä viikossa myös kesällä, jotta saat levätä. Sitten sovitte myös kotitöiden jakamisesta. Meillä esim. olemme sopineet, että mies hoitaa tiskit ja minä pyykit. Imuroinnin hoitaa mies, ja vessojen pesun minä. Ja niin edelleen. Ei mies ole vapautettu kotitöistä, vaikka onkin töissä ja sinä kotona, varsinkin, kun olet raskaana.
että sillä on hintansa? Turha ruikuttaa nyt jos tilanteen tiesit ja silti miestä jahtasit.
Älä vaadi itseltäsi sellaista. Se mitä sinulta edellytetään on, että olet turvallinen aikuinen. Kuulostaa siltä, että väsyt omiin vaatimuksiisi.
mutta ei kai lapsien voi koko päiviä antaa vain olla itsekseen? tietysti ruokaa saavat jne., mutta kun en mitään jaksaisi heidän kanssaan touhuta. ulos ehkä jaksan raahautua ja sielläkin vain istun. meneeköhän tämä koskaan ohi... ap
No noin minäkin teen omieni kanssa, saavat ihan itse keksiä tekemistä ja ulkonakin vain istun ja juttelen muiden aikuisten kanssa. Ihan normaalia.
tekee noin pitkää päivää? Eikö hän halua olla lastensa kanssa?