Kummitäti tässä kaipailee kommentteja tilanteeseensa...

onnittelukortti missä mainitset, että lahja odottaa sun luona ja tervetuloa hakemaan ja samalla tapaamaan kummitätiä (muotoile asia vaan kauniisti)

pääasia että muistat lasta jotenkin.

Jos kummisuhteen rakentaminen ei äitiä kiinnosta, ei sinulla ole mitään velvollisuutta toimittaa lahjojakaan. Ja toisaalta, jos äiti on vain lahjojen perään, saattaisit päästä näkemään lastakin, kun lakkaisit lähettelemästä lahjoja postissa. (Kuvottaa ajatuskin tuollaisesta äidistä kyllä...)



Tavallaan ymmärrän, että jos lapsia on jo useampia, ei kummitteluun uhrata paljon tarmoa, mutta jos kummi itse osoittaa aktiivisuutta, kuten sinä olet tehnyt, ei olisi suuri vaiva järjestää tapaamisia.



3-vuotias ei vielä osaa odottaa lahjoja juuri sinulta, joten älä ajattele, että lapsi loukkaantuu, jos et lähetä lahjaa.



Ja ei, minusta lahjat eivät ylipäätään ole kummiudessa olennaista. Mutta kun nyt kysyit, niin vastasin.

minulla on samantyyppinen tilanne oman kummilapseni kanssa. Menin rimpauttamaan ovikelloa hänen syntymäpäivänsä iltana ja annoin lahjan siinä (en tietenkään kutsunut itseäni sisälle heille!). Itselleni oli tärkeää nähdä lapsi ja samalla kertoa, että hän on minulle tärkeä=) lapsi oli silminnähden onnellinen!

kuulostaa ihan siltä, että ovat ottaneet sinut kummiksi kun nyt lapsella on pakko merkitä joku kummiksi (kirkkohan sen paperille vaatii, että on vähintään yksi kummi) ja eivät oikeasti halua ylläpitää kummisuhdetta. Todellakin kortti mielestäni riittäisi ihan hyvin kun kerran eivät ole synttäreilläkkään kutsuneet.

ja se tuntuu loukkaavalta. Olisihan se toki pitänyt arvata jo silloin, että pyytävät kummiksi kun ei muitakaan vaihtoehtoja kaiketi ollut.. ehkä sen jotenkin tiedostinkin, mutta toisaalta olin niin iloinen kun pääsin kummiksi etten välittänyt siinä vaiheessa.. mutta silti on harmittanut, että lahjat kyllä otetaan vastaan, mutta ei koskaan haluta tavata tai tapaaminen on täyttä pakkopullaa. :´( Silti äiti väittää että olen hänelle muka tärkeä ystävä.. miten niin? Eikö tärkeää ystävää haluaisi joskus tavata, ei se mahdottomuus ole vaikka elämä olisi kuinka kiireistä?! Olen tätä mieltä!

ap

Jos sulla riittää pokka, niin mene tosiaan oven taakse lahjasi kanssa. Oletko ottanut härkää sarvista ja kysynyt suoraan, missä mättää?



Mutta onpas outoa käytöstä, ja niin ikävää sekä sulle että lapselle! =(

minulla on samantyyppinen tilanne oman kummilapseni kanssa. Menin rimpauttamaan ovikelloa hänen syntymäpäivänsä iltana ja annoin lahjan siinä (en tietenkään kutsunut itseäni sisälle heille!). Itselleni oli tärkeää nähdä lapsi ja samalla kertoa, että hän on minulle tärkeä=) lapsi oli silminnähden onnellinen!

miten sun kävi, ottiko ne vaan lahjan sanoi morjens?

kortti jossa sanotaan, että lahja tulee sitten kun näette, kuulostaa ihan hyvältä ajatukselta.



Onko aivan varma, ettei jokin muu hierrä sinun ja lapsen vanhempien välejä?



Toinen asia on, että välttämättä ei kannata ottaa tilannetta hekilökohtaisesti. Joissakin lapsiperheissä se arki on niin raskasta ja äitien henkinen hyvinvointi ja jaksaminen niin koetuksella, että sosiaalinen elämä lopahtaa sellaistenkin ihmisten kanssa, joihin muuten pitäisi mielellään yhteyttä. Tuntuu vaan niin raskaalta ajatuskin alkaa sopia vierailua ja siivoamaan taloa ja hankkimaan tarjottavaa... yhtä vaikea ajatus saattaa olla reissaamineen naapurikaupunkiinkin. Sitten sitä vierailua aina vaan lykkää ja ajattelee "no ehkä sitten kesällä", mutta sitten ei tule sopineeksi, joku sairastuu, miehellä on kiireitä tai itse ei vaan jaksaisi edes ihmisten ilmoilla näyttäytyä...



Meidän lapslla ei ole kummeja, mutta keitään muitakaan aikuisia ei heidän synttäreille muuten ole kutsuttu ikinä. Ne synttärit ovat sellainen sirkus muutenkin - tupa täynnä lapsia jotka on koetettava luotsata ehjinä ja terveinä halki sokerihumalan - että ahdistaisi siinä koittaa samalla suoriutua kahvipöytäkeskustelusta fiksun aikuisen kanssa.



Miten olisi, jos tarjoutuisit vierailun sijasta *hoitamaan* lapsia? Vapaailta vanhemmille? Ymmärrän tietysti, että tilanne on loukannut tunteitasi sen verran, että ei ehkä tee mieli alkaa tarjota lisäpalveluksia!