Mitä kaipaat nuoruudestasi?

ja mahdollisuus. Unelmat ja kuvitelmat tulevaisuudesta... Mitä sitten kun.... Ja usko siihen, että minusta tulee jotain hienoa ja elämäni tulee olemaan upea!



(Taisi tulla aika keskiverto: ok-talo, 3 lasta, 2 autoa, 1 aviomies, 0 kotieläintä)

joka liittyi uusien miesten pokaamiseen. Eläimellistä seksiä.

ja vapautta tehdä melkein mitä huvittaa (varsinkin nukkua niin paljon kuin huvittaa).

seurakunnassa oli pappeja ja työntekijöitä, jotka oli palavasti uskossa. Sellaista kaipaisi nykyiseenkin seurakuntayhteyteen.

ja kun sai sai unelmien opiskeupaikan. Kaikki oli vielä mahdollista ja kokemukset elämästä olivat uusia. Ajattelin silloin usein itsekin, että tämän täytyy olla elämän parasta aikaa.

En tiedä olinko oikeassa. En vaihtaisi nykyistä elämääni - perhettäni ja työtäni - mutta työskentelen nuorten parissa, ja nautin heidän elämänilosta joka tuo mieleeni oman nuoruuteni.

oikein muuta kuin sitä, että sai ajatella olevansa nuori, ja että vielähän tässä on aikaa esim. tulla onnelliseksi (mitä ei ole vieläkään tapahtunut) ja lisäksi tunne- elämykset olivat voimakkaampia.

ja sitä kun oli paljon kavereita, paljon tapahtumia niin vuosi tuntui pitkältä ajalta. Nykyään vuodet vaan humpsahtaa ohi.

Ei tarvinnut huolehtia sairastumisesta, rahan puutteesta, oudoista vatsaoireista...

Itse taas en pitänyt siitä että tulevaisuus on avoinna ja täynnä mahdollisia. Olin jotenkin epävarma ja toivoin vaan että asiat selkeytyisi. Olin myös arka enkä tosiaan nauttinut vieraiden miesten kanssa juttelusta/pokailusta, vaikka oikein viehättävä olinkin.



Kokonaisuudessaan tykkään enemmän olla 3-kymppinen, kaksi lasta jo tehty ja ammatti ja vakituinen työpaikka, aviomies löytyy.

hoikkuuttani, koska vaikka olin hoikka, pidin itseäni läskinä ja häpesin varataloa varmasti enemmän kuin nyt, vaikka olen isompi, enkä läski vieläkään. Kun olisi vain jostakin oppinut arvostamaan itseään!



No, mä kaipaan sitä, että ei tuntunut siltä, että nuoruus vois loppua kesken. Kahdenkympin vuosia tuntui olevan loputtomiin. Ei tuntunut olevan kiire mihinkään.



Lisäksi kaipaan sitä omistautumista kavereille. Kaverit oli niin tärkeitä, ja heiltä sai niin paljon. Suhtautuminen kavereihin muuttuu ajan myötä. Tosin tähän vaikuttaa kyllä sekin, että mun psyykkinen tila tällä hetkellä ei ole kovin hyvä, joten en tunne, että mulla olis jotain annettavaa oikeastaan kenellekään.

Kiusatuksi tulemista. Ainaista rahattomuutta. Syrjäytymisen tunnetta.. ai mutta sehän on tallella... Äitiä jonka mielestä lyöminen on järkevää rankaisemista.



No.. joo. Mitä oikeasti kaipaan: meripartiota, pitkiä kesälomia, pitkiä iltoja, päiviä joina lintsasin koulusta (!), avomeripurjehdusta, nättejä tyttöjä joita joku muu ei ollut jo nainut ämmittyneeksi, kiireettömyyttä, sen ajan metallimusiikkia, yläasteen kuviksentunteja ja ainekirjoitusta... ou jea. Erinäisistä kurjista jutuista huolimatta näitä positiivisia asioita on paljon.

Mihin ne kaikki on kadonneet. Muutamia toki lyöytyy, mutta niitäkin näkee harvoin...

ja runsasta liikkumista...

ja rahaa toteuttaa ne.

Onneksi elin ja tein juuri sitä mitä halusin 32v ja vasta sitten lapset. Eli aika paljon tuli koettua ;-)

Teinivuosia vai opiskeluaikoja?



Teinivuosilta toisinaan kaipaan tunteiden intensiivisyyttä ja sitä jatkuvaa jännitystä, joka vatsan pohjalla kipristeli. Tykkäysjuttuja. Toisaalta aikuisuudessa on ihanaa juuri se, mitä silloin katsottiin kieroon: tasaisuus, turvallisuus, tylsyys..



Opiskeluvuosilta kaipaan huolettomuutta, vapautta, sitä, että vastasi teoistaan ja tekemättä jättämisistään vain itselleen. Sitä, että oli rajattomasti aikaa istua katukahviloissa katselemassa ohikulkevia ihmisiä, lukemassa kirjaa, juomassa viiniä.. Sitä, että milloin tahansa pystyi lähteä minne tahansa. Sitä, että sai nukkua rauhassa.

mitään muuta en todellakaan kaipaa, päinvastoin.

Pitkään nukkumista aamuisin.



Keväällä tunnetta "kesätuulet kutsuu seikkailuun"... tuntui aina, että elämäni paras kesä tulossa.

Nuoruus on ihmisen kamalinta aikaa. On nuori, tyhmä, naivi ja odottaa maailmalta saavansa jotain hyvää.

ja mahdollisuus. Unelmat ja kuvitelmat tulevaisuudesta... Mitä sitten kun.... Ja usko siihen, että minusta tulee jotain hienoa ja elämäni tulee olemaan upea!

Ja litteää mahaa. :) Mutta suurimmaksi osaksi nuoruus oli ihan kamalaa aikaa! Se epävarmuus kaikesta... :P

ja yhdessä vietettyjä villejä hetkiä.kapinahenki elää vielä.