Kuoleman jälkeinen elämä.
Kommentit (37)
kultakaupunkiin. Tervetuloa muutkin Jeesus-tielle. antakaa Jeesuksen antaa syntinne anteeksi.
syntini anteeksi. Ja antaa jatkossakin. Taivaaseen menossa olen ratkiriemukasta kuolonjälkeistä elämää viettämään. Taivaassa olo on kuin huumeissa koko ajan paitsi ettei ole huumeissa siellä on muuten vaan niin kivaa. Tervetuloa kaikki muutkin Jeesuksen tykö!
syntini anteeksi. Ja antaa jatkossakin. Taivaaseen menossa olen ratkiriemukasta kuolonjälkeistä elämää viettämään. Taivaassa olo on kuin huumeissa koko ajan paitsi ettei ole huumeissa siellä on muuten vaan niin kivaa. Tervetuloa kaikki muutkin Jeesuksen tykö!
syntini anteeksi. Ja antaa jatkossakin. Taivaaseen menossa olen ratkiriemukasta kuolonjälkeistä elämää viettämään. Taivaassa olo on kuin huumeissa koko ajan paitsi ettei ole huumeissa siellä on muuten vaan niin kivaa. Tervetuloa kaikki muutkin Jeesuksen tykö!
vallitsee, sitä voisi verrata mukavankivaan crackhepopiikkiin. Jeesus ei käyttänyt huumeita. Raamatussa ei ole huumejuttuja. Mistä sinä keksit kysellä, että Raamatussa puhutaan huumeisesta olosta? Oletko syntinen narkomaani? Tule sinäkin Jeesuksen tykö!
Kuolema on nimenomaan elämän loppumista.
miksi ette vain voisi nauttia TÄSTÄ elämästä?
miksi ette vain voisi nauttia TÄSTÄ elämästä?
mutta moni mun tuntema uskovainen nimenomaan nauttii elämästä. Eikä se ole multa pois, mitä uskovat. Eikä pitäisi olla sultakaan..
henkimaailmaan ja palaan taas jonakin päivänä maan pinnalle uuteen elämään.
olen saapunut tähän elämään henkimaailmasta. Henkimaailma on sellainen välietappi elämien jatkumossa.
olen saapunut tähän elämään henkimaailmasta. Henkimaailma on sellainen välietappi elämien jatkumossa.
mutta minä ajattelen, että tämä materiaalinen elämä on välietappi.
eli mulle koittaa varmaan ihan vaan tyhjää.
muutaman kerran nukkumaan mennessäni ollessani 7-vuotias. Muistan, koska äitini kysyi, onko koulussa sattunut jotain ja olin juuri aloittanut koulun. En kertonut syytä.
Se oli ihan kauheata, ajattelin, että kuolema on tavallaan kuin leijuisi pimeässä avaruudessa aivan yksin ilman mitään, pelkkää pimeyttä ja hiljaisuutta. Itketti kovin.
Nyt helpottaa jo. Tajunta lakkaa olemasta, kun aivot sammuvat. Ei tarvitse leijua yksin avaruudessa.
että pääsen taivaaseen Jeesuksen ja kuolleitten rakkaitteni luokse. Siellä on hyvä olla, ei ole surua, kipua, sairautta.
Kuoleman jälkeen ei tule mitään. Kaikki tulee ennen sitä.
Horinat kuoleman jälkeisestä elämästä ovat onnettomien luuserien itsepetosta. Kun tässä elämässä ei osaa, uskalla eikä saa aikaan, voi sitten reppanat ajatella, että ehkä seuraavassa.
seuraavaa inkarnaatiotani ja suremaan sitä, miten vähän tässä nykyisessä opin :-(
muutaman kerran nukkumaan mennessäni ollessani 7-vuotias. Muistan, koska äitini kysyi, onko koulussa sattunut jotain ja olin juuri aloittanut koulun. En kertonut syytä.
Se oli ihan kauheata, ajattelin, että kuolema on tavallaan kuin leijuisi pimeässä avaruudessa aivan yksin ilman mitään, pelkkää pimeyttä ja hiljaisuutta. Itketti kovin.
Nyt helpottaa jo. Tajunta lakkaa olemasta, kun aivot sammuvat. Ei tarvitse leijua yksin avaruudessa.
Mieluummin mä tajuissani kelluisin pimeydessä kun aivoni sammuttaisin - itken tätä asiaa muuten ensi kertaa nyt 20-vuotiaana. Joskus koittaa epätoivon hetki ja kuvittelen kuoleman jälkeen vain katoavani (siis henkisesti daa)
Mutta onneksi tulee myös hetkiä jolloin tiedän että muitakin vaihtoehtoja on.
MÄ JÄÄN KUMMITTELEMAAN PRKL!
Usko on vain parantanut elämääni. Se on opettanut, miten elää ja tulla onnelliseksi.
En kuulu mihinkään seurakuntaan paitsi kasteen kautta vauvana, mutta olen katsonut TV7:n ohjelmia ja todella tiedostanut, mistä tässä koko elämässä on kyse...minkä on elämän tarkoitus jne..
Nimenomaan uskossa oleva ihminen voi tuntea aitoa onnellisuutta ilman mitään materiaa tai ihmissuhdekiemuroita...uskossa oleva voi keskittyä olennaisiin asioihin!
Harmi, että uskoa pilkataan ja pidetään harhana tms. "Uskossa olevat ovat hihhuleita tai seonneita", vaikka itse asiassa asia on ihan päinvastoin.
Käsittelee juuri tätä ideaa, että kuoleman jälkeen siirrytään johonkin ihanaan paikkaan, jossa henkinä nautiskellaan täydellisyydestä, ennenkuin on aika palata takaisin tänne maan päälle aloittamaan rundi uudestaan.
Itse en kyllä usko, tai emmä tiiä uskonko. Tuntuu tosi lohduttomalta, että sitä sit vaan kuolee pois ja muuttuu mullaksi eikä kukaan enää muista. *nyyh*
sielua ei ole, kaikki on sähkökemiaa. osa minusta elää lapsissani, muistoissa ja geeneissä.