G: Minkä ikäisenä aloit kiinnittämään huomiota painoosi?
Itse en teini-iässä ollut kiinnostunut painostani ollenkaan, vaan pelkästään siitä että mahduin farkkuihini. En edes omistanut vaakaa. Painontarkkailu on tullut vasta aikuisiällä.
Kommentit (16)
En edes tiedä sen aikaisesta painostani kuin yhden merkinnän koulun terveystarkastuksista, sekin vasta lukiosta, yläasteella kiinnosti vain pituus.
Parikymppisenä lopetin pitkäaikaisen urheiluharrastuksen ja tuli muitakin elämänmuutoksia, jolloin painoa tuli melkein kymmenen kiloa lisää (siihen lukion lukemaan verrattuna) ja vaatteet alkoi ahdistaa. Silloin vasta kiinnostuin, ikää oli kai 22.
kyllä pömppömahaani!!
normi painoinen olin, ja olen vieläkin..mutta se maha hämäs aina!
ja sit olin syömättä lauantain jos oli jossain sinä iltana jotkut "bileet"!!! :)
Kun kaikki siitä niin keuhkosi, niin kai sitä vähemmästäkin alkaa itsekin tarkkailla omia ulottuvuuksiaan...
Mä olen aina ollut mallia heinäseiväs ja yläasteella alkoi olla jo lievästi ahdistavaa, kun terkka juoksi perässä vahtaamassa, että varmasti syön ja sit etten käy oksentamassa ruokaani... :roll:
Paino ei pysynytkään enää ihan itsestään samoissa lukemissa ja vähän piti alkaa tarkkailemaan mitä ja minkä verran syö.
Eli ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Sitä ennen olin normaalipainoinen, bmi varmaan 23 kieppeillä. Imetysaikana kuitenkin laihduin niin, että lapsen 1v. synttäreillä bmi oli 20. Pidin siitä.
Toisen lapsen syntymän ja imetyksen jälkeen palasin taas tuohon 20 painoindeksiin ja sittemmin aloitin myös aktiivisen liikkumisen ja tein ruokavalioremontin, koska en enää ikinä halua palata punkerommaksi.
Nyt olen 29-vuotias, enkä ikinä ole ollut fyysisesti näin hyvässä kunnossa :)
Ennen raskautta oli niin hoikka ettei tarvinnut asiaa miettiä.
Minua kiusattiin, ei kylläkään painosta, mutta arvelin sen silti johtuvan siitä että olen ruma ja lihava.
Nykyään koitan tarkkailla enemmän ruoan laatua kuin niinkään painoa.
en siis ollut lihava enkä kyllä rumakaan, päättelin niin silti jostain.
Laihdutin silloin ensimmäistä kertaa mahtuakseni kokoa 36 olevaan morsiuspukuun. Naurettavaa kyllä, olin sitä mieltä, että koossa 38 en voisi käyttää hyvin kapeaa ja vartalonmyötäistä pukua. Luultavasti olisin kyllä näyttänyt paremmalta alkuperäisessä koossani, koska laihdutus pienensi rinnat ja vei muutenkin kaiken pehmeyden.
Nykyään olen kokoa 40 ja oikeasti olen joutunut kiinnittämään huomiota kokooni vasta 35. ikävuoden jälkeen. Sitä ennen oli naurettavan helppoa pudottaa pari kiloa jos niitä oli tullut liikaa. Mutta eipä enää. Koossa 40 pysyminen on todella kovan työn (liikuntaa, ruokailun jatkuvaa vahtimista) takana.
Vielä on ole alkanut kiinnittämään painooni huomiota. Ikää on nyt 23v ja minulla on vuoden ikäinen lapsi. En edes omista vaakaa, kun menin ensimmäiseen äitiysneuvolaan arvasin painoni neljällä kilolla pieleen (edellisen kerran mitattu lukiossa tervestarkastuksessa) kun sitä kysyttiin neuvolakorttia varten. Olen normaalipainoinen, teininä olin välillä vähän pulleampi mutta ihan normaali siltikin. Ja syön kuin hevonen :D
eli 2 v sitten. Koskaan ei ole ollut painon kanssa ongelmia vaikka raskauksien jälkeen onkin pari kg jäänyt pehmeää lanteille.
Nyt kun meni 40 rikki, niin enää ei voi syödä ja olla liikkumatta samaan malliin kuin ennen! Aineenvaihdunta hidastuu ihan selvästi :-/
Siitä lähtien paino on ollut jonkin sortin ongelma, vaikka välillä olen ollut tosi laihakin, välillä paksumpi, mutten koskaan ylipainoinen.
Olin äitini kanssa ottamassa jotain rokotusta matkan takia, painoni tarkastettiin ja äitini sanoi "pidä huoli, ettet ikinä paina yli 60kg!" Aika tiukasti jäi tuo mieleen ja aloin tarkkailemaan mitä söin. Lukiossa en mm. syönyt ikinä kouluruokaa ja siitä lähtien olen elänyt syömishäiriöiden kanssa. Tuohon äitini varoitukseen liittyen, olen yli 180cm pitkä..
Siihen asti paino ei noussut, mutta nyt pitää pitää silmällä, mitä ja minkä verran syö.
ja painoni nousi 10kg - pelkkää lihasta.