Että ottaa päähän nuo puhelinmyyjät jotka puhuttelevat etunimellä

Ilmainen, kestää kaksi minuuttia tehdä... Ei jymmärrä.

Ilmainen, kestää kaksi minuuttia tehdä... Ei jymmärrä.

Suomessahan on hyvin harvinaista, että ihmistä puhuttelevat etunimeltä tuntemattomat tai ei-niin-tutut henkilöt. Yleensähän suomalainen välttää vieraamman ihmisen etunimen sanomista. Sen takia varmaan tuo tuntuu niin tungettelevalta.

Muutaman kerran olen ärsyyntynyt niin, että olen kysynyt, että kuka siellä puhuu. Kun on esitellyt itsensä etunimeltä, niin olen sanonut, että taisi tulla väärä numero, en tunne tuon nimistä. Kun sitten on kertonut, että on puhelinmyynnistä, olen kertonut, etten osta keneltäkään vieraalta mitään, jos ei osaa vierasta teititellä.



Tiedän, että ovat saaneet ohjeet sinutella ja käyttää etunimeä, mutta joskus ärsyyntymiskynnys vain ylittyy...

"Anteeksi, mutta olemmeko tehneet Sinunkaupat?" Tehoaa!

on ihan ok, mutta etunimellä puhuttelu ei. Etunimen käyttäminen, varsinkaan jatkuvasti, tulee aivan liian iholle. Se tuntuu samalta kuin joku tulisi seisomaan kahden sentin päähän kasvoista ja tuijottaisi.



Täällä nimeä käytetään pitkälti täsmentämään ketä puhutellaan, jos se ei muuten ole tiedossa tai herättämään huomio. Kun puhelimessa on selvää kenelle puhutaan, nimen käytän alitajuisesti tulkitsee siten, että tuo haluaa herättää huomioni aivan kuin en seuraisi. Vähän sama kuin jos keskustelukumppani huutaisi aina lauseen keskellä yhtäkkiä "HUOMIO HUOMIO". Laittaisi melkoisesti ärsyttämään.



Esim. amerikkalaiseen kulttuuriin tuo taas sopii, mutta se vaatii siis siihen sopivan kulttuurin ja tavat muutenkin ympärilleen. Ei voi siirtää irrallista tapaa kulttuurista toiseen noin vaan. Ihan kuten kielikin on eri, niin ovat sanat, eleet ja puhuttelutkin. Ne toimivat kokonaisuutena ja toisen kulttuurin kohtelias tapa voi toisessa olla epäkohtelias.



Ainakaan nykyiseen suomalaiseen kulttuuriin ei mielestäni teitittely istu aina kovin hyvin. Mutta täällä taas henkilön omaa "tilaa" pidetään tärkeänä ja on olennaista pitää määrättyä etäisyyttä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ja kielessä meillä etäisyyden pitämiseen kuuluu puhuttelu, joka ei ole kovin osoitteleva: Ei tunnu hyvältä, jos toinen toistaa jatkuvasti nimeäsi tai sanaa sinä.

Ainahan sitä on lehtitalolle päin tullut makseltua laskuja, mutta nyt Kaisa me ajateltiin muistaa hyviä asiakkaita ja saat ihan ilmaiseksi 6kk lehdet.

Ja Kaisa, nyt varmaan herää kysymys mikä koira tähän on haudattuna ja kyllähän tästä toimituskulut täytyy maksaa.



Kaisaa onnistaa todella usein!

Numero löytyy netistä googlaamalla, ja hyvin toimii! En edes muista, milloin on viimeksi soitettu.



Mieheni on todella hyvä puhelinmyyjien kanssa, ei voi kuin nauraa. Hän alkaa kyselemään hyvin tarkkaan myyjän taustaa alkaen nimestä, kotipaikasta, firmasta, firman toimitusjohtajasta, lähimmästä esimiehestä, lisäksi hän pyytää vähän väliä puhumaan hitaammin ym. selventävää.



Tietysti puhelinmyynti on joillekin ammattikin, yritän ymmärtää, mutta aika härskiäkin menoa olen kohdannut.

ja sanon sitten vastaukseksi:



"Tiedätkö Ville, mulla ei Ville ole mitään mielenkiintoa kauppaamaasi tuotetta kohtaan, Ville.

Mutta kiva Ville, kun soitit ja soittelethan Ville sitten taas parin vuoden päästä uudestaan.

Heippa

ja sanon sitten vastaukseksi:

"Tiedätkö Ville, mulla ei Ville ole mitään mielenkiintoa kauppaamaasi tuotetta kohtaan, Ville.

Mutta kiva Ville, kun soitit ja soittelethan Ville sitten taas parin vuoden päästä uudestaan.

Heippa

vielä paremmin, jos käyttäisi puhelinmyyjästä väärää nimeä? Villeä voisi vähän hämätä, kun häntä puhutellaan joka lauseessa Mikoksi. Tai sitten kuuntelisi sen sukunimen ja puhuttelisi "Tiedätkö herra Järvinen, mulla ei, herra Järvinen, ole mitään mielenkiintoa, herra Järvinen..."