Lue keskustelun säännöt.
Kohta 7v pojan käyttäytymisestä. En jaksa enää
20.05.2010 |
Meillä on kohta 7 vuotta täyttävä poika ja mä en jaksa enää sen käytöstä.
Joka asiasta saa sanoa 100 kertaa ja aina se häslää omiaan.
Esimerkki tästä aamusta. Poika nousi hyvin mutta kun tuli pukemisen aika, alkoi taas jankuttaminen ja häslääminen.
Minä pyydän laittamaan vaatteet päälle. (Vaatteet sohvalla pinossa). Poika viheltelee ja ottaa kalasarit käteen mutta niiden laittaminen kestää varmaan 10 minuuttia jonka aikana olen käskenyt varmaan 10 kertaa laittamaan ne vaatteet päälle. Näin mennään jokaisen vaatekappaleen kohdalla. Aina siinä välissä leikitään milloin leluilla, milloin luetaan kirjaa ja milloin jäädään tuijottamaan telkkaria.
Tää ei vaan ole aamulla vaan koskee kaikkea tekemistä hampaanpesusta syömiseen ym. Kokoajan saa olla hoputtamassa ja käskemässä. Mä en vaan enää jaksa tätä jankkaamista. Olen kun rikkinäinen levari.
Sanokaa nyt, että muillakin on samanlaisia unelmoijia. Ei auta meillä telkkarin sammuttaminen. Ei auta vaikka laittaisi tyhjään huoneeseen pukemaan, istuu vaan ja unelmoi mutta ei tee sitä mitä pitäsisi. Olen aamulla jo alkanut herättää poikaa 1/2 tuntia aikaisemmin jotta ehditään ajoissa matkaan. Ei auta.... ei.
Toinen asia mikä akans ottaa niin railakkaasti aivoon on tavaroiden unohtelu tai niiden kadottaminen. Nyt on jo kadottanut kaksi lippistä ja yhden collegepaidan. Talvella vapaapäivän aikana tesin eskarista kolmelle hanskalla paria. Kaksi löytyi. Alkaa tulla kalliiksi tällainen unohtelu. Olen yrittänyt pojalle selittää tätä sillä, että ensi vuonna on opittava pitämään huolta tavarooista kun koulu alkaa. No, hävittää varm,aan kohta itsensäkin jonnekin.
Pelottaa noiden ylläolevien asioiden takia koulumatkat jotka kuljettava yksin. Normaalisti kestäisi noin 45min mutta pojalla tuo matka kestää hänen tavallaan varmaan 2-3 tuntia.
Eihän tällainen ole normaalia? Vai onko? Mitä ihmettä mä teen tuon pojan kanssa?
Kommentit (16)
keskittymiskykyä sillä ei ole, kun vain halutessaan.
Mene siihen sen viereen ja tee sen kanssa, älä päästä tekemään muuta. Käskyttämällä se ei helpotu, vaan teet sitä vielä viidenkin vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haaveilee ja haaveilee. Ihme ettei välillä itse unohdu eskariin kun tuntuu että kaikki muu on siellä, hanskat, pipot, takit....
menossa eskariin syksyllä. Keskittymiskyvyssä ei sinänsä ole vikaa, keskittyy kyllä, kun haluaa ja asia kiinnostaa, tekee tehtäviä yms. Mutta just toi pukeminen on meilläkin ihan samanlaista. Aamuisin on pakko auttaa vaatteet päälle, ainakin jossain määrin, jos haluaa olla töissä ennen lounasta. Välillä kyllä sitten poikakin yllättää ja pukee tosi reippaasti. Ja osaa siis pukea erinomaisen hyvin, kyse ei ole osaamisesta vaan viitsimisestä.
nopeutta voi lisätä lahjonnalla eli "saat jätskin jos oot ennen mua valmis" Ja tuohon tavaroiden hukkaamiseen olen ottanut kovan linjan eli uutta ei tule jos jotain hävittää se on auttanut. Niin meillä viidessä pojassa kolme on tälläisiä haahuilijoita ja kaksi taas niin järjestelmällisiä ja vastuuntuntoisia eli kyllä tunnen myötätuntoa sitä naista kohtaan joka noiden kolmen kanssa naimisiin menee:)
...mut koulumatka tulee tuottamaan hankaluuksia varmasti - miten voi olla noin pitkä?
meillä vähän samanlainen poika, nyt ekalla. eskariin lähtö oli melko samaa ja vieläkin joutuu hoputtamaan aamuisin pukemaan yms. ei kyl kulkenut viime syksynä yksin kouluun, en tiedä miten olis onnistunut! vietiin autolla, matkaa 2,5 km. joskus kun käveltiin yhdessä, sai jatkuvasti patistaa kävelemään reippaasti ja aikaa meni vähintään 45 min.
talvella poika kuitenkin vähän reipastui ja alkoi pyytää et sais kulkea yksin kouluun. asiaan vaikutti se kun yhtenä pakkasaamuna ei auto lähteny käyntiin ja poika myöhästyi, ope oli sanonut et miks et kävellyt, ei tainnu tietää miten pitkä matka on. ja sit se et kaverit kaikki kävelee itse. kevättalvella lyhyen harjoittelun jälkeen annoin kävellä itse ja alkoi sujua tosi hyvin. sen jälkeen reipastui vielä lisää, aamutkin alkoi sujua paremmin ja on ollut paremmalla tuulella yleisesti. koulumatka taittuu vajaassa puolessa tunnissa :-)
niin ja tavaroita häviää ja unohtuu kyl vieläkin tasaiseen tahtiin... ei kannata antaa kouluun mitään kalliita varusteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä revin jo valmiiksi tukkaa päästäni, kun ajattelenkin aamuja jolloin mahdollisesti joutuisi lähtemään itekseen kotoa kouluun... (Täällä ei ole koululaisten aamupäivähoitoa ja noita aamuja voi tulla, jos mä meen töihin)
MUTTA eskarista tulee koko ajan palautetta, että on niin huolellinen ja tunnollinen tyttö. Just. Se vaan himassa hukkais päänsäkin, ellei olis kiinni hartioilla... :D
Siis perinnöllistähän tuo ei tietenkään voi olla... (Kukaan nähnyt mun kahvikuppia missään???)
keskittymiskykyä sillä ei ole, kun vain halutessaan. Mene siihen sen viereen ja tee sen kanssa, älä päästä tekemään muuta. Käskyttämällä se ei helpotu, vaan teet sitä vielä viidenkin vuoden päästä.
Eli vahdit vierässä jokaisen vaatekappaleen päälle ja toivot että ajan kuluessa kun harjoittelette tekemään kaiken mahdollisen heti alusta loppuun, keskittymiskykykin paranee. Nyt kannattaa aloittaa harjoitteleen, kun koulussa kuitenkin pitää osata keskittyä tehtäviin/tavaroista huolehtimiseen/itse pukemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ärsyttävä haahuilija! Meillä tulee ongelmia hänen kanssaan, kun kouluun lähtee. Tänäänkin jouduttiin palaamaan hakemaan unohtuneita tavaroita kotoa, kun ei pysty huolehtimaan yhtään omista tavaroistaan. Argh!
Talvella meillä oli juuri käytössä tuo "kipailu" aamulla. Sain jonkin pienen jutun jos sai vaatteet päälle ennen minua. Nyt ei halua enää kipailla aamulla. Joskus on pakko auttaa ne vaatteet päälle koska muuten ne ei mene päälle.
Osaa myös keskittyä siihen mijin pitää jos oikein haluaa mutta yleensä menee haahuiluksi, varsinkin näiden "pakko tehdä" juttujen kanssa.
Pelottaa todella tuo koulumatka. Vielä kun ei ole tietoa saako koulukyydin vai ei. Jos ei saa niin joutuu kulkemaan kahden kilsan matkan joko kävellen tai sitten kahdella bussilla. Bussilla matka kestää noin 45min. Kauankohan menee kävellen kun yksin kävelee?!
Tänään oli taas lippis kadoksissa. Kerroin pojalle ettei uutta tule kun vaan kadottaa kamansa.
Miten sitä keskittymistä voisi harjoitella? Ei näytä auttavan lahjominen enää? Vai pitäisikö poikaa herättää jo klo 5.30 jotta ehditään matkaan 7.10? Mitä ihmettä tehdä? Pelottaa tämän takia tuo koulun aloitus? Vai pitäisikö vaan toivoa, että "kasvaa" kesän aikana? Huomautuksena, eskarissa tällaista ongelmaa ei ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja keskittymisen suuntaaminen on hankalaa. Säästä itseäsi äläkä anna suullisia ohjeita jos ne kerran ei mee kohteeseensa.. Meillä puetaan paikassa jossa ei oo muita ärsykkeitä. Poika käy aamulla pissalla ja hammaspesulla, kylppärin hyllyllä on vaatteet, jotka puetaan kaikki päälle ennen kuin tullaan kylppäristä ulos. Sitten aamulapa, jonka aikana ei tehdä muuta kuin syödään. Tärkeää on että kaikki tehdään samassa järjestyksessä aina. Ja kummasti pukeminen onnistuu jos uhkaa auttaa ;)
On tosin jo tokalla. Onneksi jäin työttömäksi muuten ei aamulla kouluun kerkeäisi ajoissa.
Kun olin töissä, niin hänen piti lähteä yksin kouluun ja vaikka soitin pari kertaa aamun aikaan hän ei haahuilultaan saanut ajoissa tehtyä ammutoimia ja myöhästyi aina. Alkoi jopa lintsaamaan koulusta, koska pelotti mennä myöhässä. Kirjoja unohtuu vieläkin kouluun ja samoin vaatteita. Repun tarkistan aina aamulla.
Aina on ollut tuollainen.
Nyt on pikkuhiljaa alkanut tulla koulussakin keskittymiskyvyn kanssa ongelmia.
Koulumatkan löntystää, vaikka olisi kiire.
En tiedä miten onnistuisi pitkä koulumatka. Onnneksi on alle kilsan matka kouluun.
On meillä koulun ensi syksynä aloittava lapsikin, mutta hänen kanssaan ei ole samanlaisia ongelmia. Pukee ripeästi itse ja syö. Tosin hänkin hävittää tavaroita. Uskon kuitenkin, että häneltä onnistuisi yksin lähtemiset kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei ehtisi vitkuttelu vaiheeseen vaan olisi kokoajan vauhti päällä.
aamupalaan 10 min ja ruoka pois jos ei valmis jne.Jos ei ole vaatteet päällä, laita ne reppuun. Sanot välillä kellonaikaa, 3 min jäljellä, 1 min jäljellä. Ulos ovesta vaikka alasti kun aika loppuu.
Unohtelusta sen verran et täysin normaalia. kertaa ennen lähtöä "muistaisitko huolehtia hanskoista, laita vaikka taskuun jos et käytä jne.
Jos koulumatka kestää, laita puhelimeen herätys että tietää milloin kiire. Siis et herättää kesken koulumatkan.
tosi kyseessä on 8-v ekaluokkalainen tyttö. Eskarissa oli ihan sama juttu! Meillä on 4 lasta joten mä en ehdi pukea kaikille päälle ja matkaankin pitää joutua.
Meillä apuna munakello, johon väännän aikaa pukemiselle minuuttia, se vähän motivoi.
Joku sanoi, että myös sellainen "lukujärjestys", johon on piirretty missä järjestyksessä jokainen vaatekappale puetaan, auttaa kiireessä.
Hauskinta on, että lapseni pukee kahdessa minuutissa itse kaiken vetelehtimättä ja haaveilematta, jos on menossa jonnekin jota on odottanut kovasti ;)
Et arvaakaan miten rikkinäiseksi levariksi mä tunnen itseni kun meillä on 4 lasta, ja kaikille joutuu joka päivä vääntämään samoista asioista päivä toisensa jälkeen viikko toisensa jälkeen, kuukausi toisensa jälkeen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7-vuotiaalla pojalla on adhd- ja autistisia piirteitä, saatiin adhd-centeristä ohjeeksi seuraava: aikuinen laskee esim. kolmestakymmenestä nollaan ja sinä aikana pojan on saatava vaatteet päälle. Jos onnistuu niin sitten hänestä tulee 'maailmanmestari'. Poika on erittäin kilpailuhenkinen että useimmiten onnistuu. Kauhea parku jos ei joskus onnistukaan. Tietenkin pitää laskea rauhallisesti ja joskus jopa hidastellen. Joskus auttaa sanktiot, esim. tietokoneaika vähenee esim. 10 minuutilla jos ei pukeminen onnistu ajallaan.
ja tietenkin myös temperamentilla on vaikutusta asiaan. Meillä auttoi se, että kyllästyin jankuttamaan, aamut olivat kireää äitiä jne.. Sanoin joka aamu, että nyt teet niin ja niin, toista kertaa en sano ja on sinun vastuulla jos myöhästyt. Eli pieni vastuunsiirto lapsen suuntaan :) Meillä auttoi :)
Meillä on kohta 6v täyttävä poika ja samanlainen. En tiedä muuttuuko tuo sitten eskarivuoden aikana vai jatkuuko sama homma.
Ja meillä on nyt tullut sitä että on hirveä halu lähteä yksin tutkimaan paikkoja (ennen, puoli vuottakin sitten oli niin arka ettei edes omalle pihalle jäänyt) että saa vähän väliä katsoa ettei jätkä ole häippässyt minnekään. Siis kun noita yksin liikenteessä liikkumiseen tarvittavia valmiuksia meillä ei pojalla ole.
Välillä tuntuu että meillä on joku uhmaikäkausi nro 3. Ja minä kun luulin että 6-vuotiaan kans olis jo helppoa..