En vaan ymmärrä miksi ateistit tieten tahtoaan
haluavat luopua kuoleman jälkeisestä toivosta päästä taivaaseen
Kommentit (9)
uskomaan hammaskeijuun jos kaikki vakuuttaisivat sinulle että keiju on totta, vaikka kukaan ei olisi nähnyt keijusta vilaustakaan.
uskomaan hammaskeijuun jos kaikki vakuuttaisivat sinulle että keiju on totta, vaikka kukaan ei olisi nähnyt keijusta vilaustakaan.
että jotkut tieten tahtoen luopuvat toivosta saada maitohampaista rahaa vain koska eivät usko hammaskeijuun :(
Vanha hyvä tapa, joka kannattaisi muistaa.
Vanha hyvä tapa, joka kannattaisi muistaa.
No vaihdetaan hammaskeijun tilalle vaikka Zeus. Ei se uskominen tuosta vaan kaikilta käy. Kun ei usko ei usko. Ja kun ei usko, tuntuu äärimmäisen turhauttavalta ja rasittavalta ajatus ruveta teeskentelemään itselleen uskovansa.
kauhe ajatuskin, iäisyys valkeissa vaatteissa, ikuisessa kesässä, paratiisissa käyskentelisin, kaikki olisivat ystäviä keskenään. eikä tylsyyteen voisi edes kuolla!
No vaihdetaan hammaskeijun tilalle vaikka Zeus. Ei se uskominen tuosta vaan kaikilta käy. Kun ei usko ei usko. Ja kun ei usko, tuntuu äärimmäisen turhauttavalta ja rasittavalta ajatus ruveta teeskentelemään itselleen uskovansa.
Entä millä perusteella pitää valita sitten se maailman uskonto, johon pitäisi uskoa? Jos uskoo kristittyjen Jumalaan, voi tullakin aika nyrppiintynyt Allah vastaan siellä taivaan portilla. :P
Toisaalta olen kyllä ajatellut niinkin, että JOS jonkinlainen Jumala on olemassa, ja JOS kuoleman jälkeen on olemassa jotain elämää, ja JOS suurin osa maailman uskovaisista on oikeassa sen suhteen,miten Jumala onkaan armelias, rakastava ja anteeksiantava... Niin tuskinpa se edes meitä ateisteja helvettiin lähettää. Lienee siinä anteeksiantamisen taidossaan sitten teitä seuraajiaan kuitenkin pari askelta pidemmällä. ;)
Jumalan olemassa olosta / olemattomuudesta on monta eri teoriaa, mutta paras niistä kuuluu mielestäni:
Emme voi tietää onko jumalaa olemassa, mutta koska uskomisen hyödyt (ikuinen elämä) ovat suurempia kuin haitat (kirkossa käymiseen menevä aika jne), niin kannattaa uskoa.
Itse tosin en ateistina allekirjoita tuotakaan. Mielestäni uskovaisen elämään kuuluu niin paljon mielestäni negatiivisia asioita, joiden kanssa en halua olla tekemisissä (=seurakuntien vaatimus siveellisestä elämästä).
En vaan kerta kaikkiaan pysty uskomaan.