Parisuhde ilman seksiä?

en jaksanut koko ketjua lukea, mutta en ole halunnut seksiä synnytyksen jälkeen, en siis edes pysty itse saamaan itselleni orgasmia... olen antanut miehelle, mutta en todellakaan nauttinut siitä kun ehkä 11 kuukauden aikana 2 kertaa =/ säälittävää joo, mutta ei tee mieli... en tiedä mikä siinä on...

Joskus se saattoi olla 5min halaaminen kun vauva viereisessä huoneessa tai olasta kiinni ottaminen kun omat voimat oli tiukoilla. Nämä eleet auttoivat jaksamaan ja uskomaan. Ja sitten kun aikaa seksille tuli, niin sitä myös oli.

Mutta tämä toisen huomioon ottaminen on mielestäni suuri osa sitä mitä siellä makuuhuoneessa sitten myöhemmin tapahtuu. Jos mitään muutakaan läheisyyttä ei ole, niin vaikeahan sitä on syttyä sitten kammarinkaan puolella.

Jos nainen fakkiutuu huutavaan vauvaan ja ei miehestään tilanteessa tukea saa, niin ihan takuuvarmana alkavat ne sukset mennä ristiin makkarinkin puolella.

Miestä ei haluta. Minua haluttaisi senkin edestä ja kärsin tilanteesta. Olen syönyt itseni muodottomaksi, koska jostain se nautinto täytyy saada. En kuitenkaan voi ajatella seksiä kenenkään muun kanssa enkä halua erota, koska lapsilla täytyy olla ehjä koti.



Öisin näen unta seksistä ja hellimisestä....

Onko naisilla todella omanapa lähinnä ja omat mielihaluttomuudet?

Pihtarit:

- Ovat katkeria kun mies katsoo pornoa ja ottavat tämän vielä henk.koht loukkauksena

- Ovat jalat auki anelemassa että mies jäisi, kun tämä on löytänyt seksiseuraa jostain muualta, muuttamassa pois...



JA miten näitä tilanteita ennaltaehkäistäisiin...

Antamalla sitä pildeä!JA feikkaamisestahan on puhuttu iät ja ajat. Pakkokos sitä on selällään marttyyrinä maata. Se ei ole kivaa kenellekkään...

Miestä ei haluta. Minua haluttaisi senkin edestä ja kärsin tilanteesta. Olen syönyt itseni muodottomaksi, koska jostain se nautinto täytyy saada. En kuitenkaan voi ajatella seksiä kenenkään muun kanssa enkä halua erota, koska lapsilla täytyy olla ehjä koti. Öisin näen unta seksistä ja hellimisestä....

parisuhdeterapiaan!

Totuus on se, että huonosti voiva kodin ilmapiiri ei ole lapsille paras mahdollinen paikka kasvaa. Mistä ne lapset sitten ottavat mallin omiin tuleviin parisuhteisiinsa jos vanhemmat ovat kuin pakastimia toisiaan kohtaan kotona.

Ap:n aloituksesta paistaa jonkinlainen ylemmyydentunto läpi. Onko ihminen, jolla seksihaluja riittää raskaina pikkulapsiaikoina parempi kuin ihminen, joka kertakaikkisesti väsyy niin ettei edes jaksa harrastaa seksiä? Tai kuka ap on sanomaan kuinka monta kertaa seksiä pitää vuodessa harrastaa ennen kuin voidaan puhua parisuhteesta?



Jotenkin todella loukkaavaa tulla arvostelemaan toisten parisuhteita. Ja kyllä, kyllä kalahti omaan nilkkaan. Meillä on ollut kahden käden sormien verran seksiä kuluneen vuoden aikana, ensin olin kertakaikkisen kipeä raskauden takia ja muutenkin seksihalut poissa, edelleen ne ovat kateissa, vaikka vauva jo puolivuotias. Silti en hyväksy ajatusta ettei suhteemme olisi Oikea Parisuhde. Se on oikea nimenomaan siksi, että yhdessä me kestämme tämänkin vaiheen elämästä ja selvitämme ongelmat ja haluttomuuden. Me ollaan tiimin, pari, eikä meitä erota muutaman vuoden kestävä seksittömyyskään.

Onko sellaisia oikeasti ja kuika voitte elää parina? Eikös seksitön suhde ole ns. sisar-veli suhde?

Itse en voi ymmärtää pihtaamista ja panttaamista. Vaikka ei aina itseä haluttaisikaan, niin silti antaudun seksiin, koska rakastan miestäni ja tiedän miten tärkeää seksi hänelle on...

Mielestäni parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Ja tällä en siis tarkoita pelkästää yhdyntää, vaan muutakin toisen huomioon ottamista miehenä tai naisena.

Mielipiteitä....

Ollaan oltu yhdessä 45 vuotta, ja vielläkin herätellään toistemme haluja.Höpöttäissä kaiken laista, vaikka seksiä ei olisikaan. Ei ole oltu ainakaan vuoteen , minua naisena ei haluta. Miehellä ei seisoisikaan, mutta yhdessä olemme silti.