Päivähoito vs. kotihoito. Ei eroa lapsen psyykkeeseen, sanoo tuore tutkimus

"Pitkään kotihoidon tukea käyttäneistä yli 40 prosenttia päätyy työttömäksi."

Minä olen kyllä vakuuttunut siitä, että jos on normaalia sosiaalista elämää ja sisaruksia kotona, voi vallan huoletta olla eskariin ja vaikka kouluun asti kotona.

Imetän tässä vauvaa ja leikki-ikäiset lapset jatkavat juuri leikkiään. He leikkivät keskeytymättä ja vain ruokailujen keskeyttäminä tuntikausia, vaihtavat leikkiä tai kehittävät sitä, kun ulkoilemme. Joka päivä on mahdollista lukea, pelata, laulaa, askarrella, liikkua, leipoa, osallistua ruuanlaittoon tai siivoukseen, ulkoilla, maalata, kutsua kavereita tai käydä kavereilla jne. Puhumattakaan siitä, että minulla, vanhemmalla on aikaa kuunnella, ottaa syliin, rajoittaa, opettaa jne. milloin vain.

Meillä tämä onni on vain tilapäistä, kestää korkeintaan äitiysloman jälkeen lyhyen hoitovapaapätkän ajan.

Päiväkodit ovat hyviä paikkoja ja moni perhepäivähoitaja on todella mahtava, mutta eivät varmasti sen parempia kuin kotikaan.

- Pitkään kotihoidon tukea käyttävät ovat ehkä useammin jo valmiiksi heikommin kiinni työelämässä - siksi kotiäitiys heitä houkutteleekin?



- Onko 20 vuoden seurantajaksokaan tarpeeksi pitkä, kun suurimpia näkyviä ongelmia yhteiskunnassa on kolmikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle vievä masentuminen? Pitäisikö näiden nuorten eläkeläisten taustaa selvittää tarkemmin? Ovatko he kotihoidettuja (jotka eivät kestä työpaikan sääntöjä aikuisena) vai aikaisin tarhattuja (jotka uupuvat vasta koulut käytyään)? Vai molempia sekaisin, jolloin ilmiö ei riipu lapsuuden hoidosta ehkä ollenkaan?

Olin kotona eskariin asti. Lapsikontaktit olivat hyvin vähäisiä, lähinä leikin vain veljeni kanssa.

Eskarissa en osannut/uskaltanut ottaa kontaktia muihin, seurasin vain sivusta. Olin siten myös helppo kohde kiusaamiselle. Koulussa sain pari hyvää ystävää, mutta koko ikäni olen ollut sosiaalisesti hyvin arka. Osasyynä voi varmasti olla sosiaalisten kontaktien puute varhaislapsuudessa.



Mutta kyllä tuo on varmasti tapauskohtaista, kenelle mikäkin sopii.

Eihän sitä pysty edes käyttämään kuin alle 3-vuotiaisiin.



Minä käytin molempien kanssa tappiin asti.



Ja töitä tein molemmilla kerroilla jo kuukausi lapsen tulon jälkeen, joten en kyllä koe itseäni työttömäksi...

"Pitkään kotihoidon tukea käyttäneistä yli 40 prosenttia päätyy työttömäksi."

Jos on kymmenkunta vuotta työmarkkinoiden ulkopuolella, on varmasti vaikea päästä takaisin työelämään, ellei sitten ole ollut vakipaikka odottelemassa.

Eihän sitä pysty edes käyttämään kuin alle 3-vuotiaisiin.

Minä käytin molempien kanssa tappiin asti.

Ja töitä tein molemmilla kerroilla jo kuukausi lapsen tulon jälkeen, joten en kyllä koe itseäni työttömäksi...

jos on paljon lapsia!

Eihän sitä pysty edes käyttämään kuin alle 3-vuotiaisiin. Minä käytin molempien kanssa tappiin asti. Ja töitä tein molemmilla kerroilla jo kuukausi lapsen tulon jälkeen, joten en kyllä koe itseäni työttömäksi...

ei pidä ottaa henkilökohtaisesti

...luusereita - eivät opi sosiaalisia taitoja eivätkä osaa toimia ryhmissä, eivät lukea sosiaalisia tilanteita ja ovat suoraan sanottuna perkeleellisen itsekkäitä huutajia ja todella ärsyttävän huomionhakuisia tenavia eskari-iessä!



T: Päiväkodin opettaja Espoosta

on sun kohdalla ollut parempi ratkaisu kuin päiväkoti. Oma lapseni on myös hyvin ujo jne. ja päiväkodissa tuo piirre vain korostunut entisestään. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut hänen kohdallaan ihan parasta, jos olisi saanut olla kotihoidossa vähintään eskariin tai jopa kouluikään asti. Olisi saanut kypsyä rauhassa, käydä kerhoissa jne. Päiväkotimaailma on kuitenkin aika raskas ujolle tai aralle lapselle.

paskoo vielä kotona housuunsa kun ei oo äitillä aikaa opettaa niitä (kään) perustaitoja - netissä ne vaan surffailee!

ovat unelmalapsia, koska eivät ole tuputettu täyteen virikkeitä ja eivätkö oleta opettajan olevan temppumaakari. Keskittyvät tehtäviin ja heille on kasvatettu tapoja.

Opettajan sisko, Tampere

...luusereita - eivät opi sosiaalisia taitoja eivätkä osaa toimia ryhmissä, eivät lukea sosiaalisia tilanteita ja ovat suoraan sanottuna perkeleellisen itsekkäitä huutajia ja todella ärsyttävän huomionhakuisia tenavia eskari-iessä!

T: Päiväkodin opettaja Espoosta

...luusereita - eivät opi sosiaalisia taitoja eivätkä osaa toimia ryhmissä, eivät lukea sosiaalisia tilanteita ja ovat suoraan sanottuna perkeleellisen itsekkäitä huutajia ja todella ärsyttävän huomionhakuisia tenavia eskari-iessä!

T: Päiväkodin opettaja Espoosta

on sun kohdalla ollut parempi ratkaisu kuin päiväkoti. Oma lapseni on myös hyvin ujo jne. ja päiväkodissa tuo piirre vain korostunut entisestään. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut hänen kohdallaan ihan parasta, jos olisi saanut olla kotihoidossa vähintään eskariin tai jopa kouluikään asti. Olisi saanut kypsyä rauhassa, käydä kerhoissa jne. Päiväkotimaailma on kuitenkin aika raskas ujolle tai aralle lapselle.

miten kerho olisi muka parempi paikka kuin päiväkoti ujolle lapselle? Kerhossa usein ryhmät vielä isompia ja hoitajilla ei välttämättä mitään alan koulutusta. Tpella saa jopa nyrkein kun kukaan ei puutu. Minä en ihan hevillä lastani kerhoon veisi jos lapsella olisi yhtään ongelmia sosiaalisesti. Liian ujot ja toisaalta myös liian villit lapsen eivät oikein sovi kerhoihin, eikä heille riitä resurssitkaan kunnolla. Toiset jäävät ulkopuolelle ja toisista tulee kiusaajia. Päiväkotikin on parempi!

Eli psyykeen, ei psyykkeeseen.

että oli hoito muoto mikä tahansa, laatu sanoo kumpi on parempaa kenellekkin. Elikkäs, toisella voi oma äiti olla se huonoin vaihtoehto, toisella taas lähi päiväkoti. Päiväkodeissakin on eroja, johtajasta ja henkilökunnasta riippuu täysin hoidin laatu. Ja sitten taas joku äiti luo sosiaalisia kontakteja ympäriinsä ja sitten taas toinen äiti ei jaksa koneelta päivän aikana nousta... että voiko tässäkään asiassa olla musta-valkoista ratkaisua?

mitenkään asiaan liity, vaan se lapsimäärä...

mitenkään asiaan liity, vaan se lapsimäärä...

Että näin kyllä liittyy asiaan. Kotihoidontuki siis mahdollistaa sen, että joku voi olla sen varassa kotosalla vaikkapa kymmenen vuotta. Sivuvaikutuksena voi olla se, että tippuu työelämästä.

muistaakseni että huonoin henkinen hyvinvointi oli nuorilla, jotka olivat saaneet pikkusisaruksen 1-2 vuotiaana. Eli kotonakin jäivät vähälle huomiolle. Parempi oli niillä jotka olivat menneet 1v päiväkotiin eivätkä saaneet sisarusta.

sanottavan, että itse kullekin on jokin opettaja sanonut siis POSITIIVISESSA mielessä, että kyllä huomaa, että lapsi on saanut olla pitkään kotona. Eli nimenomaan ovat rauhallisempia, paremmin keskittyviä, kohteliaita jne. Päiväkotilapset osaa jo valmiiksi koko kirosanojen kirjon ja ovat tottuneet metelöimään ja huutamaan, että joku isossa ryhmässä kuulisi heitäkin.