Mä olen täysin kyllästynyt ylikonservatiivisiin, ylisensitiivisiin 30 plus naisihmisiin!

En ainakaan itseäni tunnista kuvauksesta, vaikka olen jo 36-vuotias kahden lapsen äiti..

Mä olen täysin kyllästynyt ylikonservatiivisiin, ylisensitiivisiin 30 plus naisihmisiin! Kolmekymppiset äidit: Mikä teitä vaivaa? Ihan kuin olisi maailman tärkein asia, minkä firman verhot minulla on ikkunoissa ja millä tavalla minä pukeudun ja puhun. Ihan kuin en olisi ihminen ollenkaan, jos nauran liian kovaa tai kerron typerän jutun! Minun on näköjään pakko teidän seurassanne silloin tällöin olla, kun miehemme ovat ystäviä, mutta ei jeesus! Ärsyttää, kun pitää koko ajan lukea jotain rivien välistä ja tietää teidän kukkahattukoodisto, ettei tuntisi itseään täydelliseksi aasiksi! Ärrrr!!!

täydelliseksi aasiksi, siihen on kyllä syynsä. Katso peiliin, koita kypsyä, kasvaa aikuiseksi ja oppia aikuisten ihmisten käyttäytymiskoodisto. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole.

Nauraa räkätä ja kerro tyhmiä vitsejä. Pistä ne vaatteet päälle joissa viihdyt. Älä anna piruille pikkusormea!



Koska sä ja mä tiedetään, että jotain vikaahan niissä kukkahattutäteissä on. Nauretaan partaamme ja odotellaan milloin idylli romahtaa. Ei kukaan oikeasti voi haluta elää sellaista elämää!

täydelliseksi aasiksi, siihen on kyllä syynsä. Katso peiliin, koita kypsyä, kasvaa aikuiseksi ja oppia aikuisten ihmisten käyttäytymiskoodisto. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole.

Olen myös älykäs, kiltti ja kohtelias ihminen. Mutta kun se ei riitä. Pitäisi olla myös hillitty, pukeutua pastellisävyihin ja kantaa kallista käsilaukkua. Pitäisi uskoa Jumalaan. Pitäisi paheksua miehiä ja elää lapsille. Se nyt en vain ole minä.

Ap

Nauraa räkätä ja kerro tyhmiä vitsejä. Pistä ne vaatteet päälle joissa viihdyt. Älä anna piruille pikkusormea!

Koska sä ja mä tiedetään, että jotain vikaahan niissä kukkahattutäteissä on. Nauretaan partaamme ja odotellaan milloin idylli romahtaa. Ei kukaan oikeasti voi haluta elää sellaista elämää!

Onneksi mulla on omia ystäviä, jotka ovat ihania ja erikoisia persoonia. Nauravat mun tyhmille vitseille. :) Nämä vaan nämä tietyt piirit ärsyttävät.

Ap

jotenkin tuo kallis käsilaukku ja Jumala samassa eivät natsaa..

Osaan käyttäytyä kuten aikuiset.

täydelliseksi aasiksi, siihen on kyllä syynsä. Katso peiliin, koita kypsyä, kasvaa aikuiseksi ja oppia aikuisten ihmisten käyttäytymiskoodisto. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole.

Olen myös älykäs, kiltti ja kohtelias ihminen. Mutta kun se ei riitä. Pitäisi olla myös hillitty, pukeutua pastellisävyihin ja kantaa kallista käsilaukkua. Pitäisi uskoa Jumalaan. Pitäisi paheksua miehiä ja elää lapsille. Se nyt en vain ole minä. Ap

Toisaalta yli kolmekymppiset "pikkutytöt" ovat säälittäviä. Jossain vaiheessa pitää kasvaa ottamaan vastuu omasta elämästään tai sitten sen joutuu tekemään joku läheisistä.



Ei se tarkoita kukkahattutädiksi ryhtymistä vaan sen selvittämistä mikä on tärkeää ja mikä vain ulkokuorta ja fasadia. Monelle tämä näyttää olevan hakusessa.

Usein juttelen tosiystävieni kanssa samanlaisista tyypeistä ja naureskelemme, kuinka jotenkin oudon "barbaarisiksi" tunnemme itsemme tiettyjen ihmisten seurassa. : D Tuntuu, että puhumme liian kovaa, nauramme liian innokkaasti ja käyttäydymme muutenkin kuin norsut lasikaupassa.



Olemme kuitenkin ihan normaaleja, kohtalaisen sivistyneitä ja hyvätapaisia kolmevitosia. Tietyissä porukoissa vaan vedetään kummallista roolia koko ajan, ole vaan oma brutaali itsesi siitä huolimatta. ; D Niin mekin olemme.

ystäväsi ovat samaan aikaan ylikonservatiivisia sekä kukkahattuja? Mielenkiintoista... :D

on vähän samat fiilikset kuin ap:lla, mutta onneksi tuttavapiirissä on paljon lapsiperheiden äitejä, kolme- ja nelikymppisiä, eivät jaksa niuhottaa tuollaisista turhista jutuista. Näiden äitien kanssa voi myös keskustella muistakin asioista kuin lapsista, mikä on plussaa.

Meillä on muuten Anttilasta ja vielä alesta ostetut verhot keittiössä, ja nämä hyvätuloiset tutut ja ystävät eivät ole olleet yhtään järkyttyneen näköisiä.

Toisaalta yli kolmekymppiset "pikkutytöt" ovat säälittäviä. Jossain vaiheessa pitää kasvaa ottamaan vastuu omasta elämästään tai sitten sen joutuu tekemään joku läheisistä.

Ei se tarkoita kukkahattutädiksi ryhtymistä vaan sen selvittämistä mikä on tärkeää ja mikä vain ulkokuorta ja fasadia. Monelle tämä näyttää olevan hakusessa.

Näiden tuttavieni logiikka menee niin, että jos ihminen esim. kuuntelee metallimusiikkia ja hänellä on lävistyksiä, hän ei voi olla aikuinen (vaan ilmeisesti kolmekymppinen pikkutyttö?). Heidän aikuiseen maailmaansa eivät kuulu myöskään transseksuaalit tai muuten poikkeavat ihmiset. Vammaisetkin hyväksytään, kunhan he osaavat käyttäytyä "oikein"! :(

Ap

että nämä tutut ovat ihan normaaleja, mukavia ihmisiä. Siksi vietänkin heidän kanssaan aikaa, ja lisäksi myös huomaavaisuudesta miestäni kohtaan. Heidän elämänpiirinsä tuntuu vain kaventuneen ihan hirvittävästi viimeisen viiden vuoden sisään ja joskus se ärsyttää.



Tuo barbaarisuus on hyvä tapa kuvata sitä, miksi tunnen itseni näiden naisten seurassa. :) Kuin hirvittävä, hekottava, fuksianpunainen norsu posliinikaupassa. :DDD

tule mulle kaveriksi... Kukkahatut rasittaa täälläkin.



Meillä muuten on tasan kahdessa huoneessa verhot. yhdessä Anttilasta 90-luvulla ostetut ja toisessa punaiset satiinipussilakanat (tilapäiset, 4 vuotta tulee täyteen syksyllä) :D

jos ei kiinnosta haalarivertailut, lomamatkojen suunniteluvatkaukset, perhekuvaukset tai viimieismmät pukeutumis- ja sisustustrendit niin aika vähän on keskeuteltavaa monen kanssa.

sinun naamastasi paistaa tahallisesti tai tahattomasti halveksunta näitä tuttujasi kohtaan, ja he tuntevat olonsa epämukavaksi seurassasi.

täydelliseksi aasiksi, siihen on kyllä syynsä. Katso peiliin, koita kypsyä, kasvaa aikuiseksi ja oppia aikuisten ihmisten käyttäytymiskoodisto. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole.

Olen myös älykäs, kiltti ja kohtelias ihminen. Mutta kun se ei riitä. Pitäisi olla myös hillitty, pukeutua pastellisävyihin ja kantaa kallista käsilaukkua. Pitäisi uskoa Jumalaan. Pitäisi paheksua miehiä ja elää lapsille. Se nyt en vain ole minä. Ap

Kuulostaa ihan joltain twilight zone´lta! :D

näkyy täällä Espoossa ainakin suurissa määrin. Jotenkin haetaan sellaista(mitä ei ole ollutkaan) 50-lukulaista puhtoista jenkkilähiöfiilistä.



Itse ainakin käyttäydyn sitten vaikka nolosti, enkä toimi koodiston mukaisesti, mutta olen oma itseni, ehkä "pikkutyttömainenkin". Mutta vastuuni kannan ja lapseni silti kasvatan. Mutta en tiukkuuteen ja ahdasmielisyyteen.

mä niiiiiin viihtyisin sun seurassasi! =) Jatka omalla tielläsi!

Tuttavapiiri koostuu helluntalaisista & lestadiolaisista? Outoa tekstiä, ei ymmärrä...

täydelliseksi aasiksi, siihen on kyllä syynsä. Katso peiliin, koita kypsyä, kasvaa aikuiseksi ja oppia aikuisten ihmisten käyttäytymiskoodisto. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole.

Olen myös älykäs, kiltti ja kohtelias ihminen. Mutta kun se ei riitä. Pitäisi olla myös hillitty, pukeutua pastellisävyihin ja kantaa kallista käsilaukkua. Pitäisi uskoa Jumalaan. Pitäisi paheksua miehiä ja elää lapsille. Se nyt en vain ole minä.

Ap

ja pidän heihin etäisen kohteliaat välit. Mitä se loppujen lopuksi mun napaa kaivaa, miten he elämänsä elävät.:) Mä myös tunnen itseni heidän seurassaan aina epäsiistiksi, hiukan yksinkertaiseksi ihmiseksi, jonka ilmeisesti pitäisi ymmärtää hävetä ja hillitä itseään - olla järkevämpi. Olen noiden harvojen vierailujen jälkeen aivan uupunut, en osaa edes eritellä, mihin sitä energiaa menee.



Mun tuttavat on myös hyvin konservatiivisia, ja mä luulen että se tuo heille elämään sellaista turvallisuutta mitä he kaipaavat. Suotakoot se heille. Joskus mä tosin en tiedä miten reagoida noihin juttuihin; tässä viimeksi yksi heistä hihitti punastellen, että kaverin polttareissa he aikovat viedä tän kaverin homobaariin katsoon homoja!! Siis aivan kuin jonnekin eläintarhaan...multa meni muropikkuleipä kyllä sillä kertaa väärään kurkkuun, harvoin törmää tommoseen asenteeseen.