mitä teette kun lapsi saa kauheat raivarit yöllä??

Miksi se raivoaa yöllä?

saa yöllä raivareita??

...jano? Anna vettä

...pisuhätä? Käytä pissalla?

...jotain paikkaa särkee? Suppo

...paha uni? Äidin viereen nukkuun



Ei kait se lapsi tyhjästä yöllä raivaria saa. Yritä ensin keksiä syy, niin ehkä sitten keksit sen vastauksenkin.

kauhukohtaus. Ei siihen oikein mikään auta.

kauhukohtaus. Ei siihen oikein mikään auta.

Menee ainakin meillä nopeiten ohi kun vain silittää eikä tee siitä numeroa.

mutta ehkä vielä unessa, vaikka silmät auki?



Meillä kuopus ilmeisesti saa just noita kauhukohtauksia. Huutaa ihan kurkkusuorana ja huitoo ja potkii. Ei pysyt edes syliin ottamaan, kun huutaa, raivoaa ja potkii.



Tutun lapsella oli pahat kauhukohtaukset ja saivat lääkäristä mm. ihan täydellisen tv:n katselukiellon. Siis ei mitään piirrttyjä tai lastenohjelmiakaan, mutta ei tainnut muu kuin aika heillä auttaa.

Aika hauska, että joku tuossa aikaisemmin ihmettelee, että ei kai lapsi turhasta saa raivareita. Heh, heh, ovat päässeet helpolla sen suhteen, jos eivät osaa edes kuvitella, että raivareita tulis ilman mitään syytä (pisuhätä etc.) Meillä on tosi tempperamenttinen ja voimakastahtoinen tyttö (kolmas lapsi) ja saa kyllä raivareita öisin silloin tällöin. Ei siihen mikään auta, olen antanut vaan huutaa. TV:tä ei kyllä katsele, joten sieltä ei mitään varmaan tule uniin. Mutta päivän tapahtumat tulee unissa voimakkaasti ja puhuu jotain ekaks unissaan ja sitten unen ja valvetilan välisessä olomuodossa raivoaa, huutaa, kirkuu ja potkii. Ei auta syliin ottaminen, ei silittäminen, ei juomat eikä mitkään muut lohdut. Aikansa se raivoaa, joskus menee puoli tuntia joskus enemmän, joskus vähemmän. Sitten rauhoittuu ja rupeaa nukkumaan. Ei muuta kuin naapureille ja itselle korvatulpat, niin ei kukaan kärsi siitä. Lapsi itse asian unohtaa samantien kun vaipuu uneen :)

Niin vielä sen verran, että meillä tyttö nukkuu vieressä ja olen koko ajan lähellä, kun raivoaa. En siis jätä yksin huutamaan minnekään, vaan olen läsnä.

ihan kauhukohtaukselta. Jos unissaan/puoliunissaan raivoaa, niin se on kauhukohtaus.



Siihen muuten saattaa auttaa se, että vie ulos. Lämpötilan vaihdos havahduttaa lapsen ja hän herää kunnolla. Saattaa riittää, että avaa ikkunankin vaan. Sitten on helpompi lohduttaa ja nukuttaa uudestaan.

Jos kosken lapseen, huuto vain yltyy. Yleensä istun vieressä ja toivon että kohta helpottais.



Kauhukohtaus, jee. 2-3 vuotta näitä on jo kestänyt...

Pahat henget riivaavat lastasi öisin. Etsi selvännäkijä, joka kykenee ajamaan pahat henget pois kotoanne.

Ennen olivat joka öisiä, nykyään niin harvinaisia että osaan jo ennustaa koska niitä tulee - jos päiväunet ovat jääneet välistä, on syönyt vähän normaalia huonommin ja/tai ollut jotakin sellaista sisältöä päivässä, joka on poikennut normaalista sen verran, että on ollut vaikuttavaa lapsen mielestä, yöllä tulee kauhukohtaus. Mekin asutaan kerrostalossa, joten olin joskus tosi tuskissani näiden kanssa.



Mä olen yksinkertaisesti pyrkinyt havahduttamaan lapsen, vaikken tiedä, onko se oikein tehty. Unissa kävelijäähän ei saisi herättää, en tiedä päteekö se sitten kauhukohtaukseen, mutta se yksinkertaisesti menee ohi nopeimmin, kun lapsen saa havahtumaan. Päädyin rakentamaan tietynlaisen toimintamallin, jota toistan aina kauhukohtausten aikaan, jotta lapsella olisi kuitenkin mahd. turvallinen olo (puoliunisesta kun havahtuu, voi herkästi alkaa uusi itku kun herää eri paikasta kuin mihin nukahti ja missä luuli olevansa). Minä yksinkertaisesti nostan hänet syliin, kannan kylpyhuoneeseen lattialle istumaan ja laitan valot päälle. Yleensä jo valojen päälle laittaminen havahduttaa sen verran, että huuto loppuu, mutta jos jatkuu, kostutan käsiä kylmällä vedellä ja pyyhin lapsen kasvoja, niin että tuntee vähän viileää iholla, ja siihen sitten yleensä havahtuu. Usein vielä käytän lapsen pissalla, annan vettä juotavaksi ja sitten kannan takaisin sänkyyn, peittelen ja silitän sen hetken, että nukahtaa uudestaan (nukahtaa todella nopeasti).

ja nyt tyttö nukkuu nyt kuin unelma.Haluaa jopa itse omaan sänkyyn kun alkaa nukuttaa ei edes kaipaa meitä vanhempia seuraksi vaan nukahtaa omia aikojaan.

pari kolme kertaa. Ei oikein tiedä onko kunnolla hereillä. Huutaa, itsee, raivoaa, potkii, vaatii jotain, ei sitten haluakaan. Ei saa sanoa mitään, ei koskea, silloin vain yltyy. Välillä pitää taukoa muutaman minuutin ja nukkuu, alkaa uudelleen. Ekalla kerralla syynä taisi olla takahampaan puhkeamisen aiheuttama kipu, muilla kerroilla nuha ja tukkoinen olo. On hyvin tempperamenttinen muutenkin, jos suuttuu, niin suuttuu kunnolla. Nämä öiset ei mielestäni kauhukohtauksia, vaan syynä kipu tai paha olo. Asumme rivitalossa, joten mietityttää, mitähän naapurit ajattelee...

sai pari-kolmevuotiaana noita yöllisiä kauhukohtauksia. Alkoi tyypillisesti pari tuntia nukahtamisen jälkeen. Tytöllä oli silmät auki, mutta höpötti ihan mitä sattuu, huusi ja kirkui, rimpuili raivosi ja riehui, eikä tyttöä meinannut saada hereille millään. Sylissä saattoi raivostua vielä enemmän, vaikka samaan aikaan saattoi kiljua, että haluu äitin syliin jne. Välillä karjui, että on väärän väriset tumput tai jotain muuta yhtä päätöntä...



Ainoa mikä auttoi oli tytön herättäminen. Tosin tökkimällä tai nimeä huutamalla yms. konstein sitä ei hereille saanut kesken tuollaisen kohtauksen. Yleensä hinasin tenavan vessaan ja pesin kasvot viileällä vedellä tai hain märkää paperia ja pyyhin kasvoja sillä. Siihen heräsi, huuto loppui kuin seinään, eikä tyttö itse tuntunut muistavan jutusta mitään. Yleensä halasi, toivotti hyvät yöt ja jatkoi tyytyväisenä uniaan...



Kuulemma niillä, joilla mielikuvitus on erityisen vilkas, on suurempi taipumus saada noita kohtauksia. Pahimmillaan tyttö sai niitä lähes joka ilta/yö useamman kuukauden ajan...



Keskimmäinenkin sai aikanaan pari kohtausta, muttei ollenkaan niin pahoja kuin sisarensa.