Lue keskustelun säännöt.
Olen huonoakin huonompi äiti, kun en kestä lapsen kiukuttelu- ja ym. itkuja
16.05.2010 |
ja annan helposti periksi jotta kiljuminen ja huuto lakkaa :-( Mies sanoo että mun pitäisi olla jämäkämpi ja koittaa vaan kestää huuto, mutta en vaan kestä. Mua ei ole tarkoitettu äidiksi, harmi vaan että se piti todeta vasta kun sain lapset pienellä ikäerolla.
Kommentit (9)
minä myös julma. varsinkin vanhemmalle tytölle 2,10v. Kun kiukkuaa ja itkee, en edes yritä lohduttaa, vaan karjun ja vaadin lopettamaan. pojalle, 1,3v.olen armollisempi,vedoten siihen ettei osaa puhua vielä. itkeminen siis ainoa keino ilmaista tunteitaan. kaikki vaan ei sovi äidiksi. tosi kurjaa lasteni kannalta. toivon vaan todella että he säästyisivät tulevaisuudessa kaikestahuolimatta mielenterveysongelmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisit hakeutua perhekouluun, sieltä on monet saaneet apua
Ei vanhemman pidä olla täydellinen, vaan riittävän hyvä vanhempi. Jos lapsesi saa rakkautta etkä kurita häntä fyysisesti tai nolaa/ivaa häntä ja hänen tunteitaan, niin olet oikealla tiellä.
Jos huudat turhasta, niin pyydä anteeksi. Jos lapsi käyttäytyy huonosti, pitää vain jaksaa olla jämäkkä ja koettaa säilyttää oma mielenmaltti ja olla esim. retuuttamatta lasta tai huutaa pää punaisena - tiedän, että on tosi vaikeaa, mutta loppupeleissä kyllä palkitsee.
Kiljuminen vaan pahenee, kun lapsi oppii että sillä tavalla saa tahtonsa läpi.
Olet varmaan ihan hyvä äiti, ja pienet lapset pienellä ikäerolla kyllä käyvät hermoille melkein jokaisella.
Meillä on ollut sellainen periaate, että etukäteen koitetaan toimia niin, että vältetään suurimmat riidat ja huudot, mutta jos mekkala alkaa, periksi ei anneta. Koitan kyllä myötäelää ja ymmärtää lapsen TUNNETTA siinä tilanteessa ("taidat olla tosi pettynyt/vihainen/pahoilla mielin tms.") mutta niistä rajoista pidän silti kiinni.Tulee turvalisempi olo lapselle, kun äiti ei ole ihan heittopussi.
Mutta ainahan ei toimi mikään. Älä itseäsi liikaa piiskaa. Parhaansahan täällä melkein jokainen tekee.
että lasten kanssa pitää olla jämäkkä. Itkutkin vähenee kun niillä ei saa tahtoaan läpi. Vanhempi joka tietää miten toimitaan osaa ohjata lapsiaan kiukkujen yli, on turvallinen vanhempi.
Mun mies "pelkää" lasten itkua ja se on aika pelottavaa lapsille :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huono äiti ei hoida lapsiaan. Meitä on niin monenlaisia äitejä, ja ihan hyvä että ollaankin erilaisia. Eihän tuo huudon ja itkun kestämättömyys sitä kerro, ettei sua oo tarkoitettu äidiksi.
Minkä ikäiset lapset sulla on? Meillä 3 ja 1,5 -vuotiaat. Rankkaa oli vielä hetki sitten, mutta nyt on helpottanut tosi paljon. Lapset jo vähän leikkii yhdessä. Isompi osaa jo vaikka mitä ja pienempi opettelee perässä. Kyllä säkin osaat ja jaksat, onhan ne muutkin osanneet. Tsemppiä!
en ole antanut periksi mutta se itku on ärsyttänyt suunnattomasti. Minulla syynä saattoi olla se etten ole koskaan itse lapsena saanut itkeä, no, en kyllä nauraakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun oikein kiukutteleva samanikäinen sai karkkia, miksi tuo sai palkinnon kun oli tuhma. Minulla ei ollut vastausta.
Ja musta on karmeaa että huomaan itse välillä toistavani isäni kasvatusmallia. "Älä märise siinä, lopeta nyt se rääkyminen" jne. Musta se oli lapsena kamalaa, hyvin muistan miltä tuntui kun itketti vain eikä olisi saanut itkeä. Silti omien lasteni itku ahdistaa ja välillä käsken heitä lopettamaan itkemisen. :(