Lue keskustelun säännöt.
Millainen puhetyyli teillä on kotona?
16.05.2010 |
Lapsuudenperheessäni puhuttiin "sivistyneesti", nykyisen mieheni kodissa taas aivan erilailla.. Mä olen kammotuksekseni huomannut, että miehen kanssa ollessa puhetyyli on alkanut laskemaan.. hirveästi sellaista vitsityylistä ilkeämielistä huulenheittoa toiselle ja vähänkin suutuksissa mies saattaa kovin rumastikin sanoa. En tahdo kotiini sellaista! Varsinkin, kun lapsi alkaa opetella puhumista, en ikimaailmassa tahdo että hän imee itseensä sellaisen tyylin. Miten kummassa saisin tämän muutettua, miehelle juuri puhuin asiasta, hän lupasi että kiinnitettään enemmän huomiota kauniseen puhetapaan mutta pian taas letkautti jotain mukahauskaa ilkeästi. Apua!
Kommentit (12)
Minun lapsuudenkodissani älykkäämpään puheeseen olisi ehkä ollut mahdollisuus muttei halua. Ei ollut asiaa, josta ei olisi voinut tehdä raakaa ja pilkkaavaa huumoria, eikä lohduttaa osattu. Jos kerran kävi mielessä, että nyt toisella taitaa olla oikeasti murhe, vetäydyttiin vain pois kunnes toinen unohtaa joutavanpäiväisen harminsa. Lyötyä lyötiin uudestaan, ja perheestään lohtua hakeva haukuttiin ja ohjeistettiin vielä uudemman kerran.
Miehen kodissa puhe ei taas ole kovin syvällistä tai keskustelevaa. Arkiviestintä hoituu toisen päälle puhuen, kuuntelematta, samoja asioita uudelleen kysyen, vastaukset unohtaen ja asioita sekoittaen. Toisinaan ulkopuolisen on vaikea seurata puhetta, joka sinkoilee asiasta toiseen. Yleensä ei vastata siihen mitä kysytään.
Miten tämän kaiken tasapainottaisi niin että kasvava lapsi oppisi huumorintajua ja aitoa emptiaa, asiatyyliä ja epämuodollista tyyliä, enpä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia että minä silitän miehen outokumpua ja kysyn: Ihanaa, milloin se syntyy?
Hän taas sanoo minun pötsiäni vellisäkiksi tai pullataikinaksi.
Kumpikaan ei ota siitä nokkiinsa.
Ehkä minulla on enemmänkin rivoja ja epäsivistyneitä juttuja.
Mies taas kiroilee enemmän.
kuin itselle haluttaisiin puhuttavan eli ystävällisesti, toinen huomioiden, aika lähellä kirjakieltä jopa. Koulussa opettajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että lapsillamme on keskimääräistä parempi sanavarasto ja rikas tapa käyttää kieltä arkipäivän tilanteissa.
Jokainen saa kotonaan puhua ihan niin kuin tahtoo: osalle meistä sopii, että joka päivä saa kuulla olevansa tyhmä luuseri. Valitettavasti ihmisillä on taipumus käyttäytyä siten kuin odotetaan.
Edelliselle; mä koen että nuo "milloin se syntyy" tms ovatkin oikeasti ihan hauskoja ja hyväntahtoisia juttuja, mutta meillä mies esim äsken totesi että "äiti siellä paskaa vääntämässä vessassa vissiin kun ei kuule kun sä huutelet sitä" tms jotenkin oikeasti rumaa ja loukkaavaa.
Ihan normaalia että minä silitän miehen outokumpua ja kysyn: Ihanaa, milloin se syntyy?
Hän taas sanoo minun pötsiäni vellisäkiksi tai pullataikinaksi.
Kumpikaan ei ota siitä nokkiinsa.
Ehkä minulla on enemmänkin rivoja ja epäsivistyneitä juttuja.
Mies taas kiroilee enemmän.
Minä olen kuullut pilkkaa koko persoonastani, elämänvalinnoista ym. Koskaan ei kannattanut myöntää tehneensä virhearvioita, arvostelijoita ja "minähän sanoin" -tyyppejä oli heti osingolla. Usein vastaus oli "niin, mitäs siitä sitten?" kun kertoi jonkun mielestään isonkin murheen.
t. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliselle; mä koen että nuo "milloin se syntyy" tms ovatkin oikeasti ihan hauskoja ja hyväntahtoisia juttuja, mutta meillä mies esim äsken totesi että "äiti siellä paskaa vääntämässä vessassa vissiin kun ei kuule kun sä huutelet sitä" tms jotenkin oikeasti rumaa ja loukkaavaa.
Se että puoliso huomauttelee ja pilkkaa - ihan millä sanoilla hyvänsä - toisen ylipainoa on todella loukkaavaa ja satuttavaa. Jos taas asiasisältö on että äiti on vessassa eikä nyt kuule niin joo, toki sen voisi ilmaista asiallisemmin kuin paska-sanaa käyttäen, mutta sisältö on oikeastaan ihan asiaa eikä siksi koskaan voi olla yhtä loukkaava kun ensimmäisessä esimerkissä.
on aina tiuskitty. Myös exän kanssa tiuskin. Nyxä ei tällaista hyväksy ollenkaan ja ilokseni olen huomannut puhetapani muuttuneen. Hän tosiaan aiheesta loukkaantuu ilkeistä kommenteista tai rumasta sävystä. Ja kun en toisen mieltä halua pahottaa, on oma puhetapa muuttunut. Jes! Lapsosia ei vielä siis ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhua ronskisti kun kuulla olevansa joka päivä luuseri/tyhmä!!
se tiedoksi kutoselle!!
ja myös: mä en voi sietää lapsia jotka puhuu kirjakieltä ja latelee sivistyssanoja ihan kun ois filosofian tohtori..
ihan jees jos ope on kehunut sanavarastoo, mut ei ne lapset kyllä luokkakavereitten keskuudessa ihan niistä rennoimpia/hauskimpia kavereita taatusti oo..
kotona pitää olla kans kivaa ja hauskaa, huumori saa lentää!!!
Meillä kotona puhuttu suht. kivasti ja positiiviseen henkeen, vaikka aika kovaäänisiä mekin olimme (puhuttiin helposti toistemme päälle).
Miehen perheessä myös ääntä riittää, mutta siellä vittuiltu ja ilkeilty ja nalkutettu ja tämä on siis periytynyt lapsillekin eli sama meno jatkuu meilläkin kotona:-(.
Ikävintä tässä on huomata, että tapa on periytynyt jo 8-vuotiaalle lapsellekin:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja poliittisesti korrektiin kielenkäyttöön kotona välittömästi. Kamalaa jos jotkut joutuvat kotonaankin teeskentelemään kaiken olevan kivaa ja mukavaa ja pysymään rakentavalla linjalla silloinkin kun se on täysin turhaa... Sääliksi käy. Toisaalta me taidetaan kaikki elää rinnakkaistodellisuuksissa, joissa joissakin ehkä elo todella on täysin seesteistä.
Näin kaikilla on hyvä ja turvallinen olo kotona ja on rauhaisa ilmapiiri.
Miehesi ei todennäköisesti edes huomaa sitä, mitä sinä tarkoitat "kauniilla" puhetavalla tai "rumasti sanomisella". Hän ei pidä omaa puhettaa rumana eikä ilkeänä.
Meillä kyllä vitsailllaankin. Sen ei tarvitse olla ilkeää, mutta äänensävystäkin on paljon kiinni.