Paras keinosi laannuttaa vitutusta

Meinasin just sanoo, että pitäisköhän ton yhen parivaljakon mennä lenkille ja body combattiin, vetää levyt suklaata, saunoo ja nukkua yön yli!

Mä olen joskus käynyt lenkillä, ja joskus saunassa, mutta molemmissa tuntuu että ne ajatukset vaan pyörii ja pyörii päässä, siis ne vitutus-ajatukset. Sama juttu missä tahansa treenissä, vaikka olisi musiikkiakin niin treenin jälkeen huomaan aina, etten edes tiedä, mitä musiikkia tällä kertaa oli soitossa, kun olen vain niitä samoja ajatuksia ja vitutuksia taas pyöritellyt pääni sisällä. Alkoholia ei juuri kiinnostaisi nappailla, en tykkää humalaolosta enkä varsinkaan krapulasta, kun huomenna on taas nuo lapset hoidettavana kuitenkin.



Me oltiin miehen kanssa sovittu tänään, että hän hoitaa lapset kun mä käyn pari tuntia kaupungilla tarvikkeita ostamassa. Piti ostaa tarvikkeita maalausprojektiin, joka meillä on menossa, sekä muutakin sellaista yleishyödyllistä koko perheelle, ei siis ollut mikään minun oma huvin vuoksi shoppailureissu. No, kun palasin kotiin, lapset 1v ja 5v parkuvat kilpaa eteisessä - 1v:llä oli kakkavaippa, ilmeisesti ollut jo jonkin aikaa, kun takapuoli punoitti siihen malliin, molemmilla hirveä nälkä, ruoka-aika oli mennyt mutta mies ei ollut kuulemma lapsia ruokkinut. Herra oli työntänyt nappikuulokkeet korviin ja mennyt maalaamaan, oli käskenyt lasten leikkiä keskenään eikä ollut kuullut lasten huutoa.



Kun olin saanut lapset ruokittua ja vaipat vaihdettua, ja olin vaahdonnut miehellekin tästä aamuepisodista, rupesin kastelemaan kukkia. No, aloin siinä sitten nyppimään kuivia lehtiä yhdestä kasvista irti, ja sillä aikaa 1v nappasi kastelukannun ja hulautti noin 1,5 litraa vettä pitkin olohuoneen lattiaa. Mies istui metrin päässä ja tuijotti 1-vuotiasta, oli kuulemma nähnyt kun tämä kävelee kohti kastelukannua ja tarttuu siihen, muttei ollut tehnyt mitään, ei vaivautunut edes varoittamaan minua.



Sitten vielä tässä illalla saunassa mies istuu suihkuhuoneessa penkillä vahtimassa lasten leikkejä sillä aikaa, kun minä pesen hiuksia. 5v keksii laskea hanasta tulikuumaa vettä, ja kun 1v sattuu juuri ojentamaan kätensä alle, pienen käsi palaa ja hän säikähtää. 1v lähtee parkuen kävelemään kauemmas, liukastuu märällä lattialla ja lentää selälleen - ja mies tekee mitä? No istuu siinä penkillä eikä edes silmäänsä räpäytä. Tässä vaiheessa minulta paloi pinna totaalisesti, huusin miehelle aika pahasti, jätin omat pesuni kesken, nappasin lapset mukaani, kuivasin, pistin yökuntoon ja laitoin ne nukkumaan. Sillä aikaa mies kävi saunassa, ja tuli sieltä sitten murjottaen kun minä sanoin hänelle niin pahasti. Yritin jotakin sovittelevaa keskustelua käydä, pyysin anteeksi sanomistani ja yritin selittää, miltä minusta tuntuu hänen toimintansa tänä päivänä, mutta mies vain murjottaa. Ja arvatkaa mitä? Mulla on edelleen ne hoitoaineet päässä, koska mies kökki siellä saunassa eikä tullut nukuttamaan lapsia, ja suihkun ääni kuuluu lastenhuoneeseen ja ne herää siihen, joten en voi enää mennä suihkuun. Jes. Olisi todellakin tarpeen hyvät keinot vitutuksen poistamiseen/sietämiseen.

No on olemassa kyllä joku raja, mikä on pelkkää vitutusta ja mikä on ihan oikea ongelma, mikä on ratkaistava ennen kuin olo voi helpottaa. Toi mieshän on jo turvallisuusriski omille lapsilleen. Älä käytä vitutukseen mitään tässä ketjussa mainittuja juttuja, vaan selvitä asia miehen kanssa (vaikka sitten pistämällä se pihalle jos ei todellakaan mikään auta), äläkä vaan pyytele siltä enää mitään anteeksi!

Meinasin just sanoo, että pitäisköhän ton yhen parivaljakon mennä lenkille ja body combattiin, vetää levyt suklaata, saunoo ja nukkua yön yli!

Omaan vitutukseeni ei varmaan auta tänään mikään.

Ainostaan aika parantaa. Mutta on niin vaikea katsoa parin - kolmen viikon tahi kuukauden päähän.

Ja silloin on taas uudet vitutukset ) :

Kun aikaa kuluu, ne vanhat vitutukset tuntuvat pienemmiltä. Sitten jos vain pystyy, voi yrittää asettua vitutksen "yläpuolelle" - ikään kuin tarkkailijaksi omaan elämäänsä. Ei ole helppoa, mutta toimii, jos pystyy.

Tällä hetkellä todellakin oikeasti, tämä palsta toimii minulle purkuväylänä. Täältä saa välillä ihan hyviäkin vastauksia. Nuo akka- ja junttikommentit veivät - ikävä kyllä - keskustelua pois aiheesta. Anteeksi puolestani. (En vain siedä anynyymiä nimittelyä ) :

Kirjoittaminen toimii monella. Itsekin olen kirjoittanut "vihan kohteelle" kirjeitä, jotka olen heti kirjoitettuani repinyt. Tai päiväkirja. Pääasia kuitenkin lienee, että saa sen pahan olon purettua - tavalla tai toisella - pois.

Hyvää toukokuuta kaikille, joita nyt vituttaa. Kyllä tämä tästä - ehkä joskus... ( ;

nyt ainaski huuhteleen se tukka ihan ekaks :) Kieltämättä aika mustapekka päivä!