No nyt nousi Paula Lehtomäen pisteet

Paula Lehtomäki: Olisi ihana päästä retriittiin!

22.4.2010 | Teksti: Pirre Hytönen | Kuvat: Jani Laukkanen





– Nuorempana reilasin paljon pitkin Eurooppaa, ja luostareiden kappelit olivat suosikkikohteitani, Paula Lehtomäki kertoo.

Ministeri Paula Lehtomäki tunnustaa olevansa ”enemmän kuin tapakristitty”. (Sana 22.4.2010)



Ympäristöministeri, kansanedustaja Paula Lehtomäki yllätti monet, kun hän alkuvuodesta ilmoitti, ettei perhesyistä asetu ehdolle Keskustan puheenjohtajaksi.



Lehtomäellä ja hänen aviopuolisollaan Jyrsi Sahlstenillä on kaksi lasta, kolmi- ja viisivuotiaat pojat.



– Päätöksestäni saamani on ollut pääosin myönteistä, joskin monessa kommentissa on ollut pieni pettymyksen vivahde, Paula Lehtomäki myöntää.



Kuhmosta kotoisin oleva ministeri on ihastuttanut poliitikoksi poikkeuksellisen mutkattomalla ja rempseällä tyylillään.



Hän ei ole kärsinyt monelle naispuoliselle päättäjälle tutuksi tulleesta uskottavuusongelmasta, mutta loanheittoon Lehtomäkikin on saanut uransa aikana tottua.



– Kun kerroin, etten ryhdy puheenjohtajakisaan, erilaiset spekulaatiot taustalla mahdollisesti olevista ”todellisista syistä” lentelivät jonkin aikaa villisti. Loanheittoon tottuu jossakin määrin, mutta kuori ei saa tulla liian kovaksi. Pitää löytää asiattomastakin keskustelusta se järkevä kritiikin ydin, Lehtomäki toteaa.



Kainuulainen Lehtomäki on opettajapariskunnan tytär.



– Vietin mukavan lapsuuden maalla. Asuimme kyläkoululla ja kavereita oli lähellä. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen malli tuli kotoa, meillä pidettiin Lentiiran rajaseutupiirin ”työseuroja”, Paula Lehtomäki muistelee.



– Koululla pidettiin aina tyttö- ja poikapäiviä, jolloin kisailimme muun muassa raamattutiedossa. Lentiiran kirkko oli minulle rakas. Olin isosena useaan otteeseen ja se oli varsin mieleenpainuvaa toimintaa.



Paula Lehtomäki on kolunnut Kirkkopäiviä useaan otteeseen ja on osallistunut tapahtuman paneelikeskusteluihin. Taannoin hän istui Lasten Keskuksen johtokunnassa.







Perhe

on paras



Paula Lehtomäki nousi eduskuntaan vuoden -99 vaaleissa. Nuori älykäs poliitikko nappasi ministerinsalkun vuonna 2003, hän toimi Jäätteenmäen hallituksessa sekä Vanhasen ykköshallituksessa ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä.



Työn ja arjen yhteensovittaminen on yhtä haasteellista ministerille kuin muillekin.



– Arjen palapelin kokoamiseen olen saanut apua puolisoltani ja omalta äidiltäni, lisäksi olemme käyttäneet palkattua apua. Ehdin olla lasteni kanssa aivan liian vähän, mutta pojat luottavat siihen, että äiti tulee aina takaisin.



Ministerin työn ja vanhemmuuden vaatimukset ovat yhteen sovitettavissa, mutta puolueen puheenjohtajuus ja mahdollinen pääministeriys olisi ollut jo liian hankala yhtälö, Paula Lehtomäki perustelee päätöstään olla pyrkimättä puolueen johtoon.



– Kotona teemme poikien kanssa ihan tavallisia asioita, piirtelemme ja rakentelemme legoilla.



Mistä ministeri saa voimaa arjen pyörittämiseen?



– Musiikki eri muodoissaan on minulle tärkeää. Luen paljon, olen oikea naistenlehtien suurkuluttaja, Lehtomäki naurahtaa.



– Ystävät ovat minulle tärkeitä, tyttöjen saunaillat ovat todellinen henkireikä arkisen aherruksen keskellä! Minulla on hyviä ystäviä niin politiikassa kuin sen ulkopuolella.





Uskosta

voimaa



Paula Lehtomäki tunnustaa olevansa ”enemmän kuin tapakristitty”.



– Nautin kirkossa käymisestä aina kun ehdin. Östersundomin kappeli on minulle tärkeä paikka. Nuorempana reilasin paljon pitkin Eurooppaa, ja luostareiden kappelit olivat suosikkikohteitani, Lehtomäki kertoo.



Paula Lehtomäen kastepappi on myös vihkinyt hänet avioliittoon.



Kiireinen nainen haaveilee pysähtymisestä.



– Joskus olisi ihanaa päästä retriittiin. Saisi vain olla ja miettiä asioita kaikessa rauhassa, kenenkään häiritsemättä.



Juuri ennen mustaan ministeriautoon syöksymistään Lehtomäki veisaa kauniilla sopraanollaan pätkän suosikkivirrestään ”Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan”.



– ”Haltuusi uskon koko elämäni...”Se ajatus minua kantaa