Olen ryssinyt elämäni :(

Vaikka itsellä on paha olla, niin tuntuu hirveältä että joku miettii ja antaa itsemurhavinkkejä täällä. Moni nuori ja masentunutkin lukee tätä eikä tällainen neuvonta varmaan paranna kenenkään tilannetta.

Apua voi saada. Jos itsesi tapat niin varmasti moni jää kaipaamaan sinua.

kysyä samaa pohtineelta ajatuksia ja pohtia omiaan. Vähän samalla tavalla kuin täydelliset "mammat" pohtivat mikä huulipuna mätsää uuden hiusvärin kanssa.

Ja joo, nyt angstiteinit kuulolla: Lääkkeillä itasrin tekeminen on yleensä todella tuskallista, jos ei ole tietoa eri lääkeaineiden vaikutustavoista ja tosiaan, jos huonosti käy niin jääkin henkiin, mutta on tuhonnut sisäelimensä ja/tai aivonsa.

Ei ole niin kuin leffoissa, että nätisti nukahdetaan. Siinä oksennetaan ja paskannetaan ja kouristellaan ja koristaan.

Sama kun ranteiden nirhaaminen, harva viiltää oikeassa suunnassa ja tarpeeksi syvältä. Sekin sattuu ja veri lentää pitkin seiniä.

Olen täysi luuseri. En kehtaa edes tänne anonyymisti kirjoittaa kuinka täydellinen luuseri olen. En ole pärjännyt millään elämän osa-alueella koskaan. Nyt tekee mieli vain tappaa itseni, mutta olen niin vitun luuseri, etten edes sitä uskalla tehdä.

tosiaan tuntuu, etten jaksa yrittää yhtään mitään.

En varmasti saisi opiskeltua kunnolla, kun en jaksa edes persettäni nostaa sohvalta muuta kuin hakemaan kaapista syötävää ja juotavaa. Ainoat asiat jotka tuottavat mitään tyydytystä tätä nykyä.



Ei helvetti mikä onneton paskakasa mä todellakin olen.

keinolla millä hyvänsä. Hankkiudu vaikka vanhusten ulkoiluttajaksi tai jotain. Että saat ahterisi ylös siitä sohvasta muutakin kuin jääkaappireissua varten! Jonnekin ihmisten ilmoille tavalla tai toisella. Siitä se lähtee.

usein suositellaan?

Onko nyt esim. jotain päivystystä johon voisi soittaa?

Mitä se auttaa? Joku eukko lässyttää siellä sitä samaa diipadaapaa, mitä joka paikasta saa kuulla?

sama tääl.ehkä mua ei ole pian olemas...

Millä tavalla?

Mä olen yllätyksekseni alkanut ajattelemaan, että hirttäytyminen olisi hyvä keino.

Nopea ja tehokas, oikealla tavalla tehtynä. Ei mitään hidasta kuristumista, vaan nopeasti naps, niska poikki.

Sen voisi myös helposti toteuttaa niin, ettei tarvitse läheisten löytää mistään verisestä ammeesta himasta tai lääkkeitä vetäneenä sängystä. Toki voihan sitä silläkin tavoin mennä muualle kuolemaan, mutta riski että joku estää aikeet on isompi.

Tästä yöllä kun virittäisi partsin kaiteeseen köyden ja toisen pään kaulaani ja hyppäisin alas, niin saletisti niska napsahtaisi ja joku hesarinjakaja löytäisi aamuyöstä.

Tai sitten jonnekin ylikulkusillalle. Siellä sitten killuisin paskat housussa aamuliikenteen aloitellessa.

olen kyllä useinkin... toivon ainakin kuolevani kohtalaisen nuorena ,ei mielellään yli 5-kypäseks tarttis mun elää.mä saan ain kuulla mikä sossupummi yksinhuoltaja olen.läski ja rumakin.nii mitä mun elämisellä on tarkotusta???

ei mitään...

no lääkkeillä oon joskus aatellu koittaa tappaa.hirttäytyminen pelottaa:S

Sossupummi asemasi voit itse muttaa, samoin painosi joka tosin tietenkään ei missään nimessä määrittele sinun ihmisarvoasi.

Olet yh-äiti. Elämälläsi todellakin on tarkoitus.

Itsemurha on itsekäsä teko ja muut joutuvat siitä kauan kärsimään. Itselle vaikeinta on se apua hakeminen, mutta pitäisi sitä osata muitakin ajatella.

helppohan se on prkl sanoa että asemaasi voit muuttaa...eli? mitä teen.kerro.jos en hae sossust nii kui tuun toimee ???

Vaikka itsellä on paha olla, niin tuntuu hirveältä että joku miettii ja antaa itsemurhavinkkejä täällä. Moni nuori ja masentunutkin lukee tätä eikä tällainen neuvonta varmaan paranna kenenkään tilannetta.

Apua voi saada. Jos itsesi tapat niin varmasti moni jää kaipaamaan sinua.

kysyä samaa pohtineelta ajatuksia ja pohtia omiaan. Vähän samalla tavalla kuin täydelliset "mammat" pohtivat mikä huulipuna mätsää uuden hiusvärin kanssa.

Ja joo, nyt angstiteinit kuulolla: Lääkkeillä itasrin tekeminen on yleensä todella tuskallista, jos ei ole tietoa eri lääkeaineiden vaikutustavoista ja tosiaan, jos huonosti käy niin jääkin henkiin, mutta on tuhonnut sisäelimensä ja/tai aivonsa.

Ei ole niin kuin leffoissa, että nätisti nukahdetaan. Siinä oksennetaan ja paskannetaan ja kouristellaan ja koristaan.

Sama kun ranteiden nirhaaminen, harva viiltää oikeassa suunnassa ja tarpeeksi syvältä. Sekin sattuu ja veri lentää pitkin seiniä.

en mä ainenkkaa toivo ett kukkaan joutus mun verii siivoo seinilt joten ainaki tuo vaihtoehto pois... no se jos korisee ym se ei haittaa.menen semmosee paikkaa ettei kuulu eikä häiritse ketään.

Et ehkä ole uskovainen (en minäkään), mutta sanoin pienen rukouksen juuri puolestasi. Hanki apua, olethan kiltti. Olet hyvä, arvokas ja rakas ihminen jollekulle ihan varmasti. Jos et tänään, niin ehkä huomenna tai lähitulevaisuudessa.

Mutta tunnun olevan täysin arvoton minut oikeasti tunteville ihmisille. Äidiltäni olen saanut koko ikäni kuulla olevani paska ihminen ja kuinka suuri rasite olen ollut ja miten hän on muka kaikkensa hyvää hyvyyttään minun eteeni tehnyt, mutta olen vain täysin kiittämätön kusipää. Nykyisessä "parisuhteessa" tunnun olevan vain kodin- ja lastenhoitaja. Ei mitään lämpöä, läheisyyttä, yhdessäoloa saati seksiä. Olen kouluttamaton, nykyisin läski, minulla ei ole omaisuutta, täysin miehen almujen varassa, mistä anoppi on tietysti muistuttanut. Kuten siitä, etten ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen. Minut erottaa av:n wt-mamman prototyypistä se, että mieheni on korkeasti koulutettu, menestynyt työssään ja hyvin toimeentuleva. Omana itsenäni olen täysi nolla. En pysty edes lähtemään suhteesta, koska olsin täysin tyhjän päällä. Parempi olisi siis vain lopettaa hengittäminen. Ap

Olen tuo joka kirjoitti lainaamaasi vietiä.

1) Samanlainen äiti täällä myös. Olen vahinko, josta hän jaksoi muistuttaa. Minua ei kannattanut elättää edes tuottamani pxxkan vuoksi - näin hän sanoi kun olin 15 v. Ja nämä olivat niitä pienimpiä asioita. Äidiksi tultuani ymmärsin, että äitini teki paljon pahaa minulle. Annoin hänelle tilaisuuden pyytää anteeksi, mutta ei hänessä ollut naista siihen. Katkaisin välit ja olen onnellisempi.

Kukaan ei saa sanoa, että olet arvoton tai et ole arvokas. Ihan varmasti olet. Nyt sinä tarvitset jonkun kertomaan sinulle tämän asian, aina sitä ei jaksa itse muistuttaa mieleensä.

Mitä olet aina halunnut tehdä? Missä olet hyvä? Mikä on lempipaikkasi? Laita paperille ylös niitä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi, niitä asioita joista haaveilet.

Miehesi on vaikea sinua arvostaa, jos et itse arvosta itseäsi. Voisitko opiskella jotain sellaista, mikä tekisi sinut tyytyväisemmäksi itseesi? Ehkä sinulla on jokin kädentaito?

Sanoin taas pienen rukouksen.

Pistä sinne listaasi nyt ensimmäisenä, että yksi av-mamma uskoo sinuun, uskoo että nyt alkaa pikkuhiljaa olla auringon vuoro paistaa juuri sinulle. Muista, että sinä olet maailman paras sinä. Ei sinua voi kukaan korvata.

Tiedäthän myös, että paras tapa näyttää pitkää nenää epäilijöille on pärjätä.

Vielä haluaisin, että menisit juttelemaan ammattilaisella. Kevät on sitä aikaa, kun herkät ihmiset masentuvat, kantavat koko maailmaa harteillaan.

Lue kirja Ystäväni Owen Meany / John Irving. Siinä kerrotaan vähän humoristisestikin, kuinka jokin asia, vaikka kuinka hullu ja vähäpätöinen, tekee sinusta jonain päivänä sankarin. Sinulla on jo kaikki lääkkeet, neuvot ja eväät matkassasi, nyt ne vain pitää kaivaa esille.

Tässä linkki:



http://www.lohja.fi/linkki/docs/AUTTAVAT%20PUHELIMETPDF.pdf

Olen niin samaa mieltä, jokainen ihminen on arvokas! Huominen päivä voi jo tuoda jotain hyvää tullessaan! Itsemurha on todella itsekäs teko.

Mitä omaan äitisuhteeseen tulee, sukulaisiaan ei voi valita, joten älä mieti mitä äitisi sinusta jankuttaa tai millaisena ihmisenä hän sinua pitää, olet arvokas juuri tuollaisena!

Omalla elämänkokemuksellani tiedän, että ulkoileminen ja liikunta (ehkä siinä sivussa painon pudotus) auttavat todella paljon mielenterveyteen! Raitis ilma auttaa jo paljon!

Jos itsensä tuntee arvottomaksi, ole kiltti ja pestaudu SPR:n ystäväpalveluun! Sinua arvostetaan siellä varmasti, ja on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat ja haluavat seuraasi, yksinäisiä vanhuksia, terminaalivaiheessa olevia ihmisiä.

Ympäri vuorokauden vastaavia auttavia puhelimia on mm. Suomen mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin, siellä sinua kuuntelevat ja auttavat vapaaehtoisina työhön koulutetut ihmiset!

Halit sinulle AP ja voimia, olet arvokas ihminen! Kerroit että olet myös äiti, lapsesi tarvitsevat sinua vaikka et olisi läsnä heille joka päivä. Olet heidän AINOA ÄITINSÄ, ja tärkeä ihminen!

otathan yhteyttä esim. auttavaan puhelimeen. Ja sitten kipin kapin varaamaan aikaa lääkäriltä. Jos olet kovin ahdistunut, niin mene terveyskeskukseen ja kerro että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia etkä pääse niistä enää eroon. Et ehkä ole uskovainen (en minäkään), mutta sanoin pienen rukouksen juuri puolestasi. Hanki apua, olethan kiltti. Olet hyvä, arvokas ja rakas ihminen jollekulle ihan varmasti. Jos et tänään, niin ehkä huomenna tai lähitulevaisuudessa.

Jos itsensä tuntee arvottomaksi, ole kiltti ja pestaudu SPR:n ystäväpalveluun! Sinua arvostetaan siellä varmasti, ja on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat ja haluavat seuraasi, yksinäisiä vanhuksia, terminaalivaiheessa olevia ihmisiä.

taikka terminaalivaiheessa olevia ihmisiä, valitettavasti :(.

Ei niitä lapsiakaan tartte tehdä ollakseen onnellinen. Voi nauttia elämästä ilmankin. Vaikka minulla 3 ihanaa ja rakasta lasta onkin, olen sen verran itsekäs ja perusväsy ihminen(anemiaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa, päälle vielä stressi ja unihäiriöt) niin olisin ollut onnellinen myös ilman lapsia/miestä.

Kaikki ovat ryssineet elämänsä, eivät vain tiedä sitä vielä.

Olette niin säälittäviä.

Itsemurha on parasta.