Lue keskustelun säännöt.
Olen ryssinyt elämäni :(
13.05.2010 |
Olen täysi luuseri.
En kehtaa edes tänne anonyymisti kirjoittaa kuinka täydellinen luuseri olen. En ole pärjännyt millään elämän osa-alueella koskaan. Nyt tekee mieli vain tappaa itseni, mutta olen niin vitun luuseri, etten edes sitä uskalla tehdä.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin suuntahan voi nyt olla ainoastaan ylöspäin!
"Niin kauan on toivoa kun on elämää"
Ehkä yllätät vielä itsesi?
Olen luopunut toivosta. Sekin kertoo luuseriudestani.
sama tääl.ehkä mua ei ole pian olemas...
Mä olin lukion jälkeen aivan sekaisin kaikesta. Oli narsisti poikaystävä, joka petti, käytin unilääkkeitä ja vaikka mitä paskaa ja ajattelin, että olis parempi jos vain kuolisin. Tätä kesti 4 vuotta. Olin todella pohjalla ja välillä jopa osastohoidossa. Mutta jotain itsessäni vaan tapahtui, lopetin hiljalleen kaikki rauhoittavat ja unilääkkeet. Niitten käyttö ovat kyllä pahinta mitä voi itselleen tehdä. Siiten pääsin opiskelemaan, valmistuin kauppakorkeasta 4 vuodessa, tapasin mieheni, menin naimisiin ja sain lapsen. Ja elämä on nyt IHANAA. Kaikki tuo surkeus nuorena on nyt vaan muisto. Mutta se muisto kyllä laittaa mut kiittämään kaikesta mitä elämässä nyt on.
Älkää menettäkö toivoa!!!!! Jokainen ihminen on arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama tääl.ehkä mua ei ole pian olemas...
Millä tavalla?
Mä olen yllätyksekseni alkanut ajattelemaan, että hirttäytyminen olisi hyvä keino.
Nopea ja tehokas, oikealla tavalla tehtynä. Ei mitään hidasta kuristumista, vaan nopeasti naps, niska poikki.
Sen voisi myös helposti toteuttaa niin, ettei tarvitse läheisten löytää mistään verisestä ammeesta himasta tai lääkkeitä vetäneenä sängystä. Toki voihan sitä silläkin tavoin mennä muualle kuolemaan, mutta riski että joku estää aikeet on isompi.Tästä yöllä kun virittäisi partsin kaiteeseen köyden ja toisen pään kaulaani ja hyppäisin alas, niin saletisti niska napsahtaisi ja joku hesarinjakaja löytäisi aamuyöstä.
Tai sitten jonnekin ylikulkusillalle. Siellä sitten killuisin paskat housussa aamuliikenteen aloitellessa.
olen kyllä useinkin... toivon ainakin kuolevani kohtalaisen nuorena ,ei mielellään yli 5-kypäseks tarttis mun elää.mä saan ain kuulla mikä sossupummi yksinhuoltaja olen.läski ja rumakin.nii mitä mun elämisellä on tarkotusta???
ei mitään...
no lääkkeillä oon joskus aatellu koittaa tappaa.hirttäytyminen pelottaa:S
ja jatkan viel,ett mies puhuu kesäsuunnitelmist.totesin ett en oo lähös minnekkä.kysy syitä.en jaksa ees vastaa.
katelkoo rauhas sit naisia niinku tähäki asti.
kyl se jonku haahkan löytää.kaikki on parempii ku mä.lapsia käy vaa sääli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen siis yksinhuoltaja.mieskaveri on.
Mä olin lukion jälkeen aivan sekaisin kaikesta. Oli narsisti poikaystävä, joka petti, käytin unilääkkeitä ja vaikka mitä paskaa ja ajattelin, että olis parempi jos vain kuolisin. Tätä kesti 4 vuotta. Olin todella pohjalla ja välillä jopa osastohoidossa. Mutta jotain itsessäni vaan tapahtui, lopetin hiljalleen kaikki rauhoittavat ja unilääkkeet. Niitten käyttö ovat kyllä pahinta mitä voi itselleen tehdä. Siiten pääsin opiskelemaan, valmistuin kauppakorkeasta 4 vuodessa, tapasin mieheni, menin naimisiin ja sain lapsen. Ja elämä on nyt IHANAA. Kaikki tuo surkeus nuorena on nyt vaan muisto. Mutta se muisto kyllä laittaa mut kiittämään kaikesta mitä elämässä nyt on.
Älkää menettäkö toivoa!!!!! Jokainen ihminen on arvokas.
vai on jokainen ihminen arvokas.ei siltä tunnu kun täälläki kaikki yh.t haukutaan ja wt:iksi ihmisii.nii sekö on arvokasta.eläkee te arvokkaat,olkaa iloisia ku me paskat tapetaan ittemme pois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama tääl.ehkä mua ei ole pian olemas...
Millä tavalla?
Mä olen yllätyksekseni alkanut ajattelemaan, että hirttäytyminen olisi hyvä keino.
Nopea ja tehokas, oikealla tavalla tehtynä. Ei mitään hidasta kuristumista, vaan nopeasti naps, niska poikki.
Sen voisi myös helposti toteuttaa niin, ettei tarvitse läheisten löytää mistään verisestä ammeesta himasta tai lääkkeitä vetäneenä sängystä. Toki voihan sitä silläkin tavoin mennä muualle kuolemaan, mutta riski että joku estää aikeet on isompi.Tästä yöllä kun virittäisi partsin kaiteeseen köyden ja toisen pään kaulaani ja hyppäisin alas, niin saletisti niska napsahtaisi ja joku hesarinjakaja löytäisi aamuyöstä.
Tai sitten jonnekin ylikulkusillalle. Siellä sitten killuisin paskat housussa aamuliikenteen aloitellessa.olen kyllä useinkin... toivon ainakin kuolevani kohtalaisen nuorena ,ei mielellään yli 5-kypäseks tarttis mun elää.mä saan ain kuulla mikä sossupummi yksinhuoltaja olen.läski ja rumakin.nii mitä mun elämisellä on tarkotusta???
ei mitään...
no lääkkeillä oon joskus aatellu koittaa tappaa.hirttäytyminen pelottaa:S
Sossupummi asemasi voit itse muttaa, samoin painosi joka tosin tietenkään ei missään nimessä määrittele sinun ihmisarvoasi.
Olet yh-äiti. Elämälläsi todellakin on tarkoitus.
Itsemurha on itsekäsä teko ja muut joutuvat siitä kauan kärsimään. Itselle vaikeinta on se apua hakeminen, mutta pitäisi sitä osata muitakin ajatella.
otathan yhteyttä esim. auttavaan puhelimeen. Ja sitten kipin kapin varaamaan aikaa lääkäriltä. Jos olet kovin ahdistunut, niin mene terveyskeskukseen ja kerro että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia etkä pääse niistä enää eroon.
Et ehkä ole uskovainen (en minäkään), mutta sanoin pienen rukouksen juuri puolestasi.
Hanki apua, olethan kiltti. Olet hyvä, arvokas ja rakas ihminen jollekulle ihan varmasti. Jos et tänään, niin ehkä huomenna tai lähitulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan tässä viime aikoina. Oli ok työ, asunto ja mies. Sitten totesin etten olekaan tyytyväinen elämääni, irtisanoin itseni ja petin miestäni. Mieheni jätti minut, nyt ei ole työtä, kotia eikä miestä....eikä lapsiakaan, ja ikääkin jo 32v, eli niiden kanssa alkaa tulla kiirus.
Mutta kuules ap, ei muuta kuin tuulta päin! Onneksi tulee kesä, nyt vaan lenkkipolulle hakemaan parempaa mieltä ja jaksamista. Yritän löytää asunnon ja töitä, toistaiseksi olen asunut ystäväni nurkissa, sillä omat vanhempani asuvat kaukana. Toivottavasti löydän pian myös miehen ja saan niitä lapsiakin joku päivä.
Et ehkä ole uskovainen (en minäkään), mutta sanoin pienen rukouksen juuri puolestasi.Hanki apua, olethan kiltti. Olet hyvä, arvokas ja rakas ihminen jollekulle ihan varmasti. Jos et tänään, niin ehkä huomenna tai lähitulevaisuudessa.
Mutta tunnun olevan täysin arvoton minut oikeasti tunteville ihmisille.
Äidiltäni olen saanut koko ikäni kuulla olevani paska ihminen ja kuinka suuri rasite olen ollut ja miten hän on muka kaikkensa hyvää hyvyyttään minun eteeni tehnyt, mutta olen vain täysin kiittämätön kusipää.
Nykyisessä "parisuhteessa" tunnun olevan vain kodin- ja lastenhoitaja. Ei mitään lämpöä, läheisyyttä, yhdessäoloa saati seksiä.
Olen kouluttamaton, nykyisin läski, minulla ei ole omaisuutta, täysin miehen almujen varassa, mistä anoppi on tietysti muistuttanut. Kuten siitä, etten ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen.
Minut erottaa av:n wt-mamman prototyypistä se, että mieheni on korkeasti koulutettu, menestynyt työssään ja hyvin toimeentuleva.
Omana itsenäni olen täysi nolla. En pysty edes lähtemään suhteesta, koska olsin täysin tyhjän päällä. Parempi olisi siis vain lopettaa hengittäminen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no lääkkeillä oon joskus aatellu koittaa tappaa.hirttäytyminen pelottaa:S
mutta oikein tehtynä se tosiaan on suht miellyttävä tapa lähteä.
Lääkkeissä pelottaa niiden epävarmuus. Pitäisi pääsät käsiksi todellisiin myrkkyihin ja siltikin se voi olla todella kivulias ja kauhea kuolema. Saati sitten jos joku meneekin pieleen ja jää henkiin pahasti vammautuneena.
Kaulavaltimon viiltäminen olisi toinen aika "armollinen" keino, mutta ei mulla ole koskaan pokkaa siihen.
Sinä voit olla onnellinen jos itse haluat sitä, mutta kukaan muu ei pysty sinua tekemään onnelliseksi, jos et itse halua.
Rakasta elämää, niin elämäkin rakastaa sinua.
Oletko yrittänyt puhua miehelle noista ongelmista?
Oletko harkinnut kouluttautumista ja sitä kautta miehen "almujen varassa elämisestä" kohti itsenäisemäpää elämää?
Monet kerrat on tehnyt mieli ottaakin kaapista kaikki kerralla.
Mutta mulla on kaksi lasta, olen etä-äiti (perheenikin ryssin). Jos ei olisi lapsia olisin lähtenyt täältä vuosia sitten.
no lääkkeillä oon joskus aatellu koittaa tappaa.hirttäytyminen pelottaa:Smutta oikein tehtynä se tosiaan on suht miellyttävä tapa lähteä.
Lääkkeissä pelottaa niiden epävarmuus. Pitäisi pääsät käsiksi todellisiin myrkkyihin ja siltikin se voi olla todella kivulias ja kauhea kuolema. Saati sitten jos joku meneekin pieleen ja jää henkiin pahasti vammautuneena.Kaulavaltimon viiltäminen olisi toinen aika "armollinen" keino, mutta ei mulla ole koskaan pokkaa siihen.
Vaikka itsellä on paha olla, niin tuntuu hirveältä että joku miettii ja antaa itsemurhavinkkejä täällä. Moni nuori ja masentunutkin lukee tätä eikä tällainen neuvonta varmaan paranna kenenkään tilannetta.
Apua voi saada. Jos itsesi tapat niin varmasti moni jää kaipaamaan sinua.
Koita saada jostain kiinni elämässä. Sanoit olevasi ylipainoinen - mitä jos aloittaisit liikunnan nyt kesän kunniaksi? Saisit vähän kohotettua itsetuntoasi ja kuntoasi. Se varmasti auttaisi yleisvireen parantamiseen. Syksyllä voisit miettiä meneväsi jollekin kurssille tms. jossa pääsisit kehittämään itseäsi ja tapaamaan uusia ihmisiä. Siitä vaan pikkuhiljaa kokoat itsesi. Yritä löytää itsekunnioitusta pienten asioiden avulla.
Voimia sinulle ap.
lopeta se palstailu ja hanki elämä