Lapsettomuus ja stressi?!
Uusimmassa vauva lehdessä oli juttua 46 vuotiaasta naisesta, joka oli raskaana. Hänelle oli aiemmin tehty kaikki lapsettomuushoidot tuloksetta. He päättivät miehensä kanssa adoptoida ja nyt vuosia myöhemmin nainen on raskaana.
Hän kertoo, että hänellä lapsettomuushoidot eivät varmasti tepsineet stressin vuoksi. Nyt, kun kaikki stressi lapsensaannista oli pois ja toivosta luovuttu, tuli hän raskaaksi.
Tällä palstalla on usein tapeltu siitä onko lapsettomuudessa kyse fysiologian lisäksi myös psyykkisestä puolesta. Itse uskon tähän, sillä olin itsekin vuosia yrittänyt lasta ja minulle sanottiin raskauden olevan mahdotonta. Kun hyväksyin sen etten koskaan saa omaa lasta, tulin aivan yllättäen raskaaksi.
Kommentit (13)
Mutta kun on munatorvet poistettu kohdunulkoisten takia, niin ei paljon auta, vaikka olisi stressaamatta.
Jotain tutkimuksia on, mutta niin suppeilla aineistoilla, että luotettavuus on kyseenalainen.
Itse tuli raskaaksi viimeisestä alkionsiirrosta (tämän jälkeen hoidot olisi ollut pakko lopettaa) ja olin aivan valtavan paineen ja stressin alaisena, kun tiesin kyseessä olevan "viimeisen mahdollisuuden". Itselläni siis stressillä ei ollut ehkäisevää vaikutusta.
Jotain tutkimuksia on, mutta niin suppeilla aineistoilla, että luotettavuus on kyseenalainen.
Itse tuli raskaaksi viimeisestä alkionsiirrosta (tämän jälkeen hoidot olisi ollut pakko lopettaa) ja olin aivan valtavan paineen ja stressin alaisena, kun tiesin kyseessä olevan "viimeisen mahdollisuuden". Itselläni siis stressillä ei ollut ehkäisevää vaikutusta.
sinulla ollut aiemmin kovemmat paineet raskautumisesta ja se on pilannut muut hoidot?
mä ainakin uskon noihin psyykkisiin seikkoihin.
Mutta kun on munatorvet poistettu kohdunulkoisten takia, niin ei paljon auta, vaikka olisi stressaamatta.
hei haloo! eihän stressillä voi olla vaikutusta ellei ole fyysisesti kunnossa!
muuten mielenkiintoinen tuo kyseinen artikkeli.
Jopa ns. selittämättömästi lapsettomilta.
Lapsettomuushoitojeni aikana tällaiset et-tule-raskaaksi-kun-stressaat-kommentit raivostuttivat ihan järjettömästi. Ihan kun lapsettomuus olisi mun omaa syytä. Ja miten voisi olla stressaamatta sellaisen puristuksen alla!
Vikaksi päätetystä hoidosta tulin raskaaksi. Itse ajattelin silloin, että turha tätä on tehdäkään, ja suostuin siihen vain miehen toivomuksesta. Pari vuotta myöhemmin tulin uudelleen luomuna raskaaksi, vaikka sen piti olla mahdotonta.
Ehkä mulla oli vaan tuuria, tai ehkä eka raskaus oli muuttanut jotain elimistössäni, mutta kyllä mä nykyään ajattelen, että saattaa stressillä olla jotain vaikutusta lapsettomuuteen.
"luovuttaneet", eivätkä he siitä huolimatta tule raskaaksi. Jotenkin aina huomio kiinnittyy vain niihin (harvoihin), joilla raskaus alkaakin yllättäen.
Olin pitkän lapsettomuuden jälkeen ikäänkuin hyväksynyt kipeän tosiasian ja keskittynyt taas uraani. Aloin tuntea jopa helpotusta siitä, ettei minulla ollut lapsia...ja juuri siinä elämäntilanteessa tajusin yhtäkkiä olevanikin raskaana!
"luovuttaneet", eivätkä he siitä huolimatta tule raskaaksi. Jotenkin aina huomio kiinnittyy vain niihin (harvoihin), joilla raskaus alkaakin yllättäen.
Minullakin on paljon niitä maagisia muita mielenkiinnon kohteita elämässä (uusi työ, uusi asunto, matkustelu, uusi harrastus, yms.), mutta eipä vain tärpännyt. Ivf auttoi lopulta. En usko omalla kohdallani stressin vaikutukseen (minulla lievä endo, miehellä lievästi epämuodostuneita siittiöitä).
mutta ei kaikilla, vaikka ei olisi edes mitään fysiologista "ongelmaa" löytynyt.
asiat puhuvat psyykkisten vaikutusten puolesta useissa lapsettomuus tapauksissa eli yritetään liikaa ja toiveet ovat liian korkealla.