Mitäköhän tapahtuu jos en anna tolle 2,5-vuotiaalle ollenkaan ruokaa tai juotavaa?

Kakara on ottanut ton ruokailun jonkunlaisen valtataistelun aseeksi. Saa luvan nähdä kenellä se valta on! Mä huudan sille ja jätän sen ilman ruokaa niin kauan kunnes se paska suostuu syömään. Pakko tähänkin on päteä se "routa porsaan kotiin ajaa" -homma. Kai se syö ennemmin kuin kuolee nälkään?

Ruokailutilanteet on ärsyttävän stressaavia eikä niistä nauti kukaan, eikä siis ruuastakaan. Lapsille kelpaa pari ruokaa ja jos niitä ei ole tarjolla, niin monesti jättävät sen ruokailun väliin kokonaan. Hyvin ovat pärjänneet ilman ruokaakin.

kuolee nälkään

lapsesi jossain vaiheessa alkaisi syömään, kun tajuaa ettet annakkaan periksi siinä asiassa.

Mutta jos poika on ennen saanut kaiken haluamansa, ja pitää yleensä omat pintansa, niin ei välttämättä syökkään. Silloin kyllä tiedät mitä käy. Joko lapsesi siinä tapauksessa kuolee tai sitten käyt sanomassa siitä lääkärille ja lapsi joutuu tiputukseen. Mutta kyllä kasvavan lapsen täytyy ruokaa ja juomaa saada! näillä mennään.

Jossain vaiheessa lapsi tietenkin alkaa kärsimään nestehukasta ja kuolee, sen varmasti tiesit itsekin.



Jatka vaan määrätietoisesti tiukkaa linjaa, kyllä se ruoka jossain vaiheessa alkaa maistumaan ja pelleily loppuu. Ei noin pieni lapsi itseään janoon/nälkään tapa, on sen verran perustarve kuitenkin tuo ravinnonsaanti.



Äläkä stressaa tai ota itseesi, lapsi voi mustasukkaisuuttaankin temppuilla.

Kaipa se sitten pärjää ilman ruokaa jos ei kerran ruoka maistu. Monen näköistä olen tarjonnut mutta harva ruoka kelpaa. Ja nestettä ei mene ollenkaan. Sen jälkeen kun tuttipullosta luovuttiin vähän vajaa 2-vuotiaana, ei ole pojalle nesteet maistunu. Ei tosin tule pissaakaan kuin 2-3 krt/pv, on ollu potalle opettelu aika helppoa, alkaa olla myös yökuiva kun ei nestettä ole kropassa.



Kuivukoon mun puolesta jos ei juotavat kelpaa. Paska ja viallinen kakara.

Koeta jotain määräaikaa. Varmaankaan lapses ei viikossa kuole nälkään vaikka temmppuilisi koko sen ajan? Laitat vaan viikon ajan ruoan pöytään ja otat pois kun ruokailu ohi ja peset täysin kätesi siitä mitä lapsi syö tarjolla olevasta ruoasta. Älä sano mitään! Älä myöskään kehu jos syö - mitenkään huomoita herättävästi ainakaan.

kans palaa hihat kun vajaa pari vuotias heittää jatkuvasti maitomukit seinään ja ruokalautasetkin lentää silloin tällöin.. tiedän että ei pitäis hermostua, pitäis vaan olla huomioimatta huonoa käytöstä mutta kaiken kiireen keskellä kun vauva huutaa ja itsellä on nälkä kanssa, niin kyllä tulee rähistyä.. Aaargh! Mutta kyllä se tyttö muuten on tosi suloinen vaikka uhmaikä taitaa ollakin aika lailla päällä!

Itselläni neljäs taistelu menossa. Pahin oli esikoistyttö joka paastosi kaksi viikkoa ja sitten rpesi hieman syömään. Välillä olin jo epätoivoinen. Pojista keskimmäinen kanssa ollut hankala syömään ja mm. piilotteli ruokia kaappien ja sohvien taakse kun ei halunnut syödä. Hiljalleen on syömis taistelut helpottanut. Ainut missä lipsuin oli itse syöminen. Syötin aina yhdellä ruualla koska muuten lapsen energiataso niin alhaalla että kaikki pelkkää kiukuttelua muutenkin.

Kuivukoon mun puolesta jos ei juotavat kelpaa. Paska ja viallinen kakara.

Itehän sä tosta teet valtataistelun. Nukkuminen, syöminen, juominen, pissaaminen ja kakkaaminen on niitä, joihin lasta ei saa pakottaa. Jos teet mistä tahansa noista liian ison numeron, niin teet ongelmia.

Anna lapselle oikeus päättää syökö vai eikö, ilman että teet hänestä huonon, jos ei syökään. Mieti itsesi lapsesi asemaan! Lapsesi viestii sinulle jotain tuolla käytöksellään. Koita miettiä, mitä se on, äläkä syyllistä lasta.

Kohtaa oma syyllisyytesi; jos jossakussa on vikaa, niin vika on sinussa - aikuisessa, ei lapsessa!

kokeiles tätä: sinä päätät MITÄ syödään ja MILLOIN syödään. Lapsesi päättää, MINKÄVERRAN hän syö. Yritä pysyä rauhallisena. "Nyt on ruoka- aika,ruuaksi on xxx, tule syömään." Jos vaatii syöttämään, mieti oman jaksusi rajoissa syötätkö vai et. Tuo kuulostaa valtataistelulta, joo, mutta myös pienen ihmisen suurelta tarpeelta saada hoivaa...mustasukkaisuus vauvasta ilmenee usein isomman taantumisena. Jos tuo 2,5v tarvitseekin nyt ylihunajaista rakkautta ja huomiota eikä "opetusta"?

Puhun kokemuksesta, vanhimman ja seuraavan lapseni ikä-ero on sen pari vuotta ja syömiskonstailua oli meilläkin. Hoitui hyvällä, siinä vaiheessa kun tajusin itse väsymykseni keskellä että taloon ei ole muuttanut hirviö, vaan se on edelleen se maailman rakkain esikoinen joka on pahana systerin syntymästä.

Uni, vessa ja syömisasioista saa pahimmat taistelut aikaan, jos haluaa... En vittuile, tarkoitan hyvää. Jaksamista!