Vaatekutsujen sikakalliit vaatteet... Ostatteko?
Tai ainakin mun budjetille sellainen 20e trikoopaidasta tmv on kyllä liikaa. Mutta sitten kuitenkin porukka kutsuilta tuntuu tilaavan enemmänkin noita tosi kalliitakin vaatteita vaikka taloudellinen tilanne lienee aika sama kun meillä (äiti kotona, isä töissä). Eli ostatteko yleensäkin noin kalliita vaatteita ja onko ne hinnat teistä ihan ok? Vai oonko minä vaan outo...
Kommentit (8)
Ja erilaisilta kotikutsuilta vaatteita. Helppoa, ja ainakin tietyt merkit ovat myös laadukkaita ja hyviä mitoitukseltaan.
Kun muutkin ostaa, niin itsekin pitää ostaa. Vaikka samanlaatuista saa varmasti edullisemmin kaupasta. Harva kehtaa olla ostamatta mitään. Ei kannata mennä kutsuille, jos haluaa välttää ostamisen.
Esim Friendtex?
Meilläkin minä olen hoitovapaalla, ja mies töissä, taloudellinen tilanne kyllä ihan hyvä.
Mutta en juurikaan löydä kutsuilta mitään mieleistä. Viimeksi Frindtexiltä ostin yhden paidan, oli kiva. mutta en osta siksi, kun muut ostaa. Jos on jotain ihanaa, ostan, harvemmin on.
lastenvaate-kutsuilla en ole käynyt.
kieltäytyäkään kun samat ihmiset kutsuu yhä uudelleen vaikka jo kolmesti olisin kieltäytynyt... Ja sitten noloa sekin kun ei ole varaa mitään ostaa.
Ja laadukkaita varmaan ovatkin mutta kyllä meillä on ihan hyvin kestänyt kahden tytön käytön ihan tavallisen laatuisetkin vaatteet (tyyliin H&M ja prisma) ja kirpparilla vielä hyvin kelvanneet kiertoon. Eli sen enempää laatua en kaipaakaan.
Lähinnä oon miettinyt että onko tässä jokin "idea" mitä en ole oivaltanut..?
ap
mutta ihan sama juttu vaikka olisi aikuisten tai alusvaatekutsuja tms.
ap
Eihän siinä sen kummempaa ole. Kotikutsuilla ostaminen on mielestäni helppoa, mutta tämäkin tietysti riippuu monesta seikasta.
Omat lempparin ovat aikuisten vaatteista Green Hill (loistava mitoitus minulle) ja lasten vaatteista Lingon&Blåbär.
Keisarin uudet vaatteet. Vaivutaan joukkohypnoosiin ja ihastellaan kalliita vaatteita yhdessä (kirjassahan niitä vaatteita ei tosin edes ollut).
En harrasta tuollaisia kutsuja. Jo ajatus siitä, että joku esittelee minulle tuotetta, jonka muka tarvitsen, on minulle vieras. Olen sen verran itseohjautuvaa tyyppiä, että kun huomaan tarvitsevani jotain, niin menen itse valitsemaan sen kaupasta/postimyynnistä.
en kuitenkaan haluaisi ostaa, kun ovat kalliita. Kun ei mene, ei tarvitse kieltäytyäkään.