Nostatteko tai heilutatteko lastanne käsistä roikottamalla?

kerran lapseni käsi irtosi. Kiersin sen takaisin paikoilleen ja hyvä tuli.



Nostan silti vieläkin välillä.

Minä en ole vielä joutunut käsiä ruuvailemaan takaisin :). 2:lle selventäisin, että en tarkoittanut mitään lapsen riepottelemista, vaan käsistä kiinni pitäen heilauttamista tai vastaavaa leikkiä. Jos vaikka lapsi pitää isän ja äidin kädestä kiinni kävelyllä, etkö kakkonen ikinä ole lennäyttänyt lasta pitkää askelta eteenpäin? Lapsi tykkää siitä, mutta mahtaako olla haitaksi käsille. Tai siis onko muuta haittaa, kuin jos joku nivel oikeasti menee sijoiltaan. Voiko nivelsiteet tms. venyä?

tai lapsi ole kauhean ylipainoinen.

Kerran vaan kävi niin ikävästi, että meni kyynärpää sijoiltaan :(. Lapsi siis makasi lattialla selällään ja isä nosti käsistä ylös. Heti kova itku tuli ja lääkärissä myöhemmin lääkäri totesi kyynärpään menneen sijoiltaan. Aikaa tuimaan sävyyn kyseli lääkäri, että miten on tapahtunut. Oli nolo ja kurja juttu, mutta kuulemma ihan normaalia, että näin voi käydä.

Kyllä meillä on senkin jälkeen leikitty sellaisia leikkejä, eikä mitään ole käynyt...

kunhan nostaa/ pitää kiinni molemmista käsistä tai jos joutuu nostamaan vain yhdestä, niin sitten kainalon alta kiinni. Lisäksi pitää miettiä, että liikerata pysyy normaalina.



Kannattaa muistaa, että jos on kerran luiskahtanut paikaltaan, niin uusii helposti.

leikkitelineissä tms. eiks se oo vähän niinku sama asia?

Kaverille oli urheiluhierojakoulussa opettaja sanonut, että toi on sen verran "vaarallista" lapselle, että pitäisi mennä väliin,jos näkee jonkun niin tekevän. Meillä ei siis nykyään tota harrasteta...

Se oli lapselle todella kivuliasta.

On kuulemma kovin yleistä ja lääkäri ei todellakaan suositellut käsistä roikottamista. Joutuu vanhemmatkin kovaan syyniin siinä tilanteessa, koska väkivaltaisten vanhempien jäljiltä korjaillaan samoja vammoja lasten käsivarsista.

olkapäät voi mennä sijoiltaan.mä en ainaka roikota.

nostan hellästi kainaloiden alta ja selästä tukien.

tehkää te pennuillenne mitä teette.mä en pahoinpitele lapsiani.

kun ulkona seisoessani lapsi otti minua käsistä kiinni ja paiskautui käsiensä varaan roikkumaan (vaikea selittää, mutta meidän jalkaterät oli vastakkain ja lapsi kippasi siitä siis käsiensä varaan silleen selkä edellä roikkumaan). Hirveä parku ja ei muuta kuin lääkäriin samoin tein. Lääkäri vetäisi käden paikalleen ja sanoi, että lapsia ei pitäisi roikottaa käsistä ja että tuon nivelen luiskahtaminen väärään asentoon on tosi tavallista.

että lasta kannatta 'roikotella' pienestä saakka - toki alkuun varovasti ja huomioiden lapsen ikä. Tällöin lapsen lihakset, nivelet ja jänteet vahvistuvat pikku hiljaa ja noita leikki-iän rajujen leikkien seurauksena tulevia sijoiltaan menemisiä ei niin herkästi tapahdu.

liikunta leikkikoulussa. Joka nimenomman vahvistaa.

Ja meille on kanssa opetettu sitä jo ihan vauvajumpassa. Samaten jaloista roikottaminen mikä onkin ollut vauvojen lempparijuttu :)

Meilläkin lapset roikkuu jumpassa!



Näin meilläkin on kotona roikotettu lapsia. Lapset myös tykkää kun otetaan käsistä ja pyöritetään.

Minua ja miestäkin on näin leikitetty, ei vauvana tietenkään, taaperollekin tuo on liika jännää mutta leikki-ikäsestä.



Olen jostain lukenut että jos tapahtuu riuhtasu liikkeessä niin silloin luu voi irrota paikaltaan.

Toki jollain saattaa yliherkasti lumpsua luut paikaltaan.

Itse en saa haukotellessa luuta sijoitaan mutta olen kuullut että jollain on useaan kertaan mennyt.



Meillä on kolme poikaa, paljon on nosteltu käsistä ja poijat tykkää roikkua.

Väkivalloin en lasta uskalla riuhtasta ylös.

että värttinäluu voi mennä sijoiltaan nopeasta nykäisystä. Eikä siihen tarvita edes mitään riuhtomista tai voimakasta kiskontaa.



MUTTA normaalisti lapsilla näin ei käy - siihen tarvitaan perinnöllinen alttius eli siis löysät nivelet. Niilläkin, joilla on lapsena löysät nivelet, yleensä tuo kyynärnivel kiristyy 3-vuotiaaksi mennessä niin ettei värttinäluu enää mene sijoiltaan niin helposti. Viimeistään kouluikään mennessä.



Miehelläni oli lapsena ja on edelleen tosi löysät nivelet. Nivelet saa naksuteltua pois paikaltaan ja hän on tosi notkea kaikin puolin. Myös lapsillamme on sama ominaisuus.



Esikoiselta lähti värttinäluu sijoiltaan ekaa kertaa 1,5-vuotiaana, kun hän käveli mummon kanssa rappusia ylös ja kompastui niin, että käsi oli mummon kädessä. Noin pieni nykäisy sai luun sijoiltaan. Kamalinta oli se, että emme olleet koskaan kuulleetkaan mistään värttinäluun sijoiltaanmenosta ja olimme varmoja, että jotain kamalaa (murtuma tms.) on tapahtunut. Mummo oli ihan paniikissa :-(



Lääkäri rauhoitteli ja sanoi että se on ihan tavallista. Naksautti luun paikalleen ja opetti meillekin tekniikan. Pojalta irtosi värttinäluu kuopastaan vielä kolme kertaa sen jälkeen, vaikka olimme todellakin varovaisia. Se oli kuitenkin helppo naksauttaa itse paikalleen saman tien, kun oli oppinut tekniikan.



Keskimmäisellä ehti mennä kaksi kertaa. Naksautimme itse.



Nyt eka ja toka ovat 7v. ja 4v. eikä meillä pariin vuoteen ole ollut värttinäluun sijoiltaanmenoja.



Pienin on nyt 1,5v. ja vaikka olemme ekstravarovaisia, on mahdollista että hänellekin käy samoin. Se lähtee niin pienestä, jos käden kulma/asento sattuu olemaan juuri tietynlainen. Pakko lasta on kuitenkin kädestä pitää monessakin eri tilanteessa.



Nyt osaamme kuitenkin hoitaa tilanteen ja tiedämme että aika parantaa tämänkin vaivan...

että vasta kun esikoiselta meni värttinäluu sijoiltaan ekan kerran, anoppi kertoi että miehelleni oli käynyt lapsena samalla tavalla.

Olisi kertonut aiemmin, niin ei olisi tarvinut pelästyä niin kamalasti silloin ekalla kerralla...

että värttinäluu voi mennä sijoiltaan nopeasta nykäisystä. Eikä siihen tarvita edes mitään riuhtomista tai voimakasta kiskontaa. MUTTA normaalisti lapsilla näin ei käy - siihen tarvitaan perinnöllinen alttius eli siis löysät nivelet. Niilläkin, joilla on lapsena löysät nivelet, yleensä tuo kyynärnivel kiristyy 3-vuotiaaksi mennessä niin ettei värttinäluu enää mene sijoiltaan niin helposti. Viimeistään kouluikään mennessä. Miehelläni oli lapsena ja on edelleen tosi löysät nivelet. Nivelet saa naksuteltua pois paikaltaan ja hän on tosi notkea kaikin puolin. Myös lapsillamme on sama ominaisuus. Esikoiselta lähti värttinäluu sijoiltaan ekaa kertaa 1,5-vuotiaana, kun hän käveli mummon kanssa rappusia ylös ja kompastui niin, että käsi oli mummon kädessä. Noin pieni nykäisy sai luun sijoiltaan. Kamalinta oli se, että emme olleet koskaan kuulleetkaan mistään värttinäluun sijoiltaanmenosta ja olimme varmoja, että jotain kamalaa (murtuma tms.) on tapahtunut. Mummo oli ihan paniikissa :-( Lääkäri rauhoitteli ja sanoi että se on ihan tavallista. Naksautti luun paikalleen ja opetti meillekin tekniikan. Pojalta irtosi värttinäluu kuopastaan vielä kolme kertaa sen jälkeen, vaikka olimme todellakin varovaisia. Se oli kuitenkin helppo naksauttaa itse paikalleen saman tien, kun oli oppinut tekniikan. Keskimmäisellä ehti mennä kaksi kertaa. Naksautimme itse. Nyt eka ja toka ovat 7v. ja 4v. eikä meillä pariin vuoteen ole ollut värttinäluun sijoiltaanmenoja. Pienin on nyt 1,5v. ja vaikka olemme ekstravarovaisia, on mahdollista että hänellekin käy samoin. Se lähtee niin pienestä, jos käden kulma/asento sattuu olemaan juuri tietynlainen. Pakko lasta on kuitenkin kädestä pitää monessakin eri tilanteessa. Nyt osaamme kuitenkin hoitaa tilanteen ja tiedämme että aika parantaa tämänkin vaivan...

käsiensä varassa. Ja ihan minkä kokoisia tahansa olen nähnyt tätä tekevän.

Nämä joiden mielestä tuo roikkuminen on vaarallista, niin kiellättekö te lapsianne roikkumasta esim. kiipeilytelineestä tai rekkitangosta? =D



Tottakai varovainen pitää olla, mutta joillain tuntuu tuo vaarovaisuus ja suojeluvietti menevän vähän yli..

liikunta leikkikoulussa. Joka nimenomman vahvistaa.

Osaako joku selittää?