Ulvilan juttu: Miksi syytön pelkäisi poliisin salakuuntelua noin paljon?

Piti todennäköisenä. Ja mieti vähän miltä tuntuu lapsesta, jonka isän murhaaja liikkuu tuolla jossain vapaana. Ehkä äiti yritti kaikin tavoin tukea ja lohduttaa lasta

poliisin pitävän minua syyllisenä ahdistuisin todella paljon.

jos olisin ollut syytön ja poliisi salakuuntelisi, olisin vaan mielissäni.. kai ne pian huomaisivat etten minä mikään murhaaja ole.

suomalaisesta virkavallasta. Ei se ihan niin mene, että jos olet syytön, ei ole mitään pelättävää tai salattavaa.



Sama kuin sossun kanssa, ei sitä pelätä sinänsä tarvitse, mutta tolkuttoman sinisilmäinenkään ei tarvitse olla. Kyllä suomessa tuomitaan viattomiakin, niin oikeuslaitoksen kuin sosiaalitoimen taholta.

suomalaisesta virkavallasta. Ei se ihan niin mene, että jos olet syytön, ei ole mitään pelättävää tai salattavaa. Sama kuin sossun kanssa, ei sitä pelätä sinänsä tarvitse, mutta tolkuttoman sinisilmäinenkään ei tarvitse olla. Kyllä suomessa tuomitaan viattomiakin, niin oikeuslaitoksen kuin sosiaalitoimen taholta.

mutta poliisihan ei ratkaise tuomitaanko rikollinen vai ei...

vainoharhalta tuo kyllä kuulostaa kun poikaystävääkin epäilee poliisiksi.

Syytön suuttuu / loukkaantuu aiheettomista syytöksistä, Syyllinen taas ei välitä.

Minusta olisi inhottavaa ajatella, että kun puhuisin äitini kanssa isän pahasta sairaudesta, niin linjalla olisi joku kolmas kuuntelemassa. Tai kun selvittäisin lapsen opettajalle jotain asiaa, niin poliisi siellä höristäisi korviaan. Ai niillä on vaikeuksia matematiikassa!



Olen tasan syytön murhiin, mutta ajatuskin salakuuntelusta saa minut pelkäämään, että joku sanomani tulkitaan murhan tunnustamiseksi.